kamalin gynekologi kokemuksesi

Samalla tietenkin vaihtui gynekologi. Menin e-pillerireseptiä uusimaan. Gyne-nainen oli jo valmiiksi kärttyinen. Haukkui minut lyttyyn, kun en ollut ottanut vanhaa reseptiä mukaaan. Siitä vasta se riemu repesi, kun kerroin, että minulla on menkat. En ollut saanut muuta aikaa. Hän sitten teki nenä kippurassa sisätutkimuksen, ja haukkui minut, kun ei voinut ottaa edes papa-koetta.

2 täysin tunaria nuorta naista jutteli keskenään niitä näitä ja juoksentelivat ympäriinsä kun kaikki laitteet oli hukassa ja toivat vääriä laitteita. Toinen laittoi tähystysinstrumentin sisälle ja rupesi tekemään jotain ihan muuta siinä samalla. Unohti koko instrumentin sisääni. Olin juuri synnyttänyt ja paikat vähän turhan löysinä vielä. Instrumentti tippui parin minuutin päästä pois (kun en jaksanut enää pinnistää lihaksia alapäässä) ja kolisi lattialla niin, että meteli kuului varmaan käytävälle saakka.



En ole tuon jälkeen gynellä käynyt, enkä ole varman haluanko mennäkkään. Korkeintaan sen yhden pakollisen kerran, kun pitää kierukka poistaa ja silloinkin taidan mennä yksityiselle.

Ylimääräisten vuotojen ja varhaisvaiheen keskenmenon jöälkeen varasin ajan gynelle. Miespuolinen gyne teki todella kivuliaan sisätutkimuksen ja paineli mahaa niin että selässä asti sattui. Sen jälkeen totesi että sinulla taitaa olla endometrioosi kun tutkimuskin noin aristaa. Jos ei lasta ala kuulua puoleen vuoteen niin sitten takaisin ja kirjaimellisesti työnsi ovesta ulos selittämättä mitään enempää. Onneksi viikon päästä tein plussatestin, varmaan olisin tuon jälkeen ollut niin paniikissa endo-epäilyn takia ettei lasta olisi tullutkaan! Myöhemmin luin ettei endometrioosia todellakaan saa diagnosoida sisätutkimuksen perusteella.

Kotkassa hän kuitenkin on työskennellyt.

Olin jo silloin osastolla raskausmyrkytyksen takia. Neuvolassa oli arvio jo kertaalle tehty ja lääkäri todennut alatiesynnytyksen mahdolliseksi. Kuitenkin gyneksi erikoistuva naislääkäri halusi harjoitella juuri minulla ja pyysi mieslääkäriä näyttämään kuinka arvio tehdään. Tutkimus ei varsinaisesti sattunut tms., mutta tunsin itseni vain joksikin koekaniiniksi, jolta ei tarvinnut edes oikeastaan kysyä mielipidettä tutkimuksen teosta. Jäi ikävä fiilis pitkäksi aikaa.

Pelkäsin ja olin aika jännittynyt. Lääkäri tokaisi että: " Jos et nyt ole rento niin en tee tätä ollenkaan!" ...ole siinä nyt sitten rento... Sama lääkäri oli juuri hetkeä aiemmin katsonut minuun ja tokaissut: " Onko sinulla anoreksia." Aika hoikkarakenteinen kun olen....

Helsinkin bulevardilla sijaitsevaan gyneen. Taisin olla 13-14 v. Pelotti aivan sikana ja kauhukseni kohdalleni osui irstas vanha miesgyne.

Ukolla oli likainen valkoinen lääkäritakki päällä, siis todella likainen. Ihan ruskea edestä, varmaan edellisten potilaiden veret.

Tällä gynellä oli todella karvaiset käsivarret ja voitte kuvitella kun käsiin vetää ne gynehanskat ja karvat pursuu ...YÖK ja ne jutut.

Tämä miesgyne taisi olla iältää ainakin 60 v ja todella rasvaisen näköinen kalju kiilsi ja jutut olivat luokkaa, otas tyttö pikkuhousut pois niin ketellaan vähän...pieni virne naamalla. Hyi saatana. Vieläkin puistuttaa se muistikuva.

Opiskeluaikoina kävin uudella gynellä, joka ei puhunut koko tutkimuksen aikana mitään. Luulin, että tutkimus oli jo ohi, mutta tämä tätsy tuikkaskin mitään varoittelematta sormet peräaukkoon. Sattui niin vietävästi ja pelästyinkin, kun en osannut tuollaista odottaa.

siinä sisätutkimusta tehtäessä gyne kysyi että saako muutama opiskelija tulla katsomaan. Aivan jäykkänä nyökkäsin päätä ja jippijaaje siihen pöllähti 10 nuorta tulevaa miesgyneä.

Vierailija:

Helsinkin bulevardilla sijaitsevaan gyneen. Taisin olla 13-14 v. Pelotti aivan sikana ja kauhukseni kohdalleni osui irstas vanha miesgyne.

Ukolla oli likainen valkoinen lääkäritakki päällä, siis todella likainen. Ihan ruskea edestä, varmaan edellisten potilaiden veret.

Tällä gynellä oli todella karvaiset käsivarret ja voitte kuvitella kun käsiin vetää ne gynehanskat ja karvat pursuu ...YÖK ja ne jutut.

Tämä miesgyne taisi olla iältää ainakin 60 v ja todella rasvaisen näköinen kalju kiilsi ja jutut olivat luokkaa, otas tyttö pikkuhousut pois niin ketellaan vähän...pieni virne naamalla. Hyi saatana. Vieläkin puistuttaa se muistikuva.

olin varmaan toista kertaa eläissäni gynellä. Gyne oli vaihtunut ja tämä 50v. miesgyne sitten tutkimuksia tehdessään ei puhunut mitään ja tutki yhtäkkiä varoittmatta aika kipeästi peräaukonkin. Koskaan myöhemmin ei ole sattunut yhtä ääliötä kohdalle.



Labrassa yritettiin ottaa multa näytettä, kun labranhoitaja (vai onko ne nykyään bioanalyytikkoja) tokaisi, että mun täytyy varata aika lääkäriltä, kun tuo kohtu on niin outo. Selvisi, että se oli vaan jotenkin " valunut" sivuun ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Nainen vaan töksäytteli kaiken maailman muitakin asioita suustaan.

sukupuolitautien poliklinikalle menin, kun armas silloinen poikaystäväni tartutti minuun tippurin.

Lääkäri kysyi, kun jo makoilin selälläni, että sopiiko jos opiskelija tulee seuraamaan tutkimusta. Myönnyin, mutta olin kuullut väärin.

Huoneeseen marssi 5 opiskelijaa, joista 4 miespuolisia.

Ja jokainen teki tutkimuksen ja nuuski alapäätäni, kun kuulemma oli taudille tyypillinen imelä haju.

Ja ikää minulla oli 20v.

vulvodyniasta monta vuotta. On ulkosynnyttimien kiputila, jossa emättimen aukon limakalvoalue oli erittäin kosketusarka, pahimmillaan en pystynyt edes kävelemään ilman kipuja ja gynekologinen tutkimus teki kipeää vielä kaksi viikkoa jälkeenpäinkin. Olin yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa (jälleen kerran) ja gynekologi kysyi voisiko hän ottaa kipualueesta kuvia. (Siis niin ettei henkilöllisyyttä näe kuvista lainkaan.) Hän sitten otti niitä kuvia useita ja kärsin todella kovista kivuista, lopulta tajusin ettei hän otakaan kuvia siitä viallisesta limakalvoalueesta vaan erilaisista tutkimusmenetelmistä ja -asennoista. Kuvien otto jatkui ja jatkui ja jatkui. Lääkäri kannusti monta kertaa ettei enää ole kuin pari... Eikö tuollaisen ison sairaalan poliklinikalla olisi löytynyt sellaista uhria joka ei olisi kärsinyt noin kamalista kivuista?!? Tapasin sitten parin vuoden kuluttua neuvolassa nuoren naislääkärin joka oli ollut opiskelijana vastaanotollani mukana, ja kertoi kauhistelleensa miksi pitää rääkätä tuollaista kipupotilasta noin paljon.



Toinen kamala kokemus oli kun multa leikattiin se vioittunut limakalvoalue pois (Vestibulektomia), emättimen takaseinästä n. 1,5 cm limakalvosuikale pois ja reunat ommeltiin yhteen. Oli kuin puolet ulkosynnyttimistä olisi vedetty sisään. (On sitten palautunut kyllä normaaliksi, onneksi emättimen limakalvo on poimuinen...) Tikit piti poistaa kahden viikon kuluttua leikkauksesta ja se oli erittäin hirveän kivulias toimenpide. Lääkäri haukkui minut kun en pystynyt olemaan rentona tikkien poiston aikana. (Missä kipulääkkeet ja puudutus, olis kai ollut mahdollista?)



Tulin raskaaksi kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Onnekseni tunsin selkeästi ovulaation ja lapsi sai alkunsa kerrasta, jota piti valmistella mm. puuduttavalla geelillä. Romantiikka oli silloin todella kaukana. Myöhemmin lääkäri vähätteli kipujani " koska onhan yhdyntä mahdollinen" . Joo olihan se - puuduttavalla geelillä, yhden kerran, montaa kertaa en olisi kestänyt.



En tiedä kumpi tuossa kokemassani on ollut kamalampaa fyysinen vai henkinen kipu. Mutta gynekologeiltani saamani kohtelu on ollut kyseisessä laitoksessa erittäin ala-arvoista. Ainoa plussa on se että lopulta paranin kivuistani suurimmaksi osaksi.



Tästä on aikaa nyt 8 vuotta, enää ei itketä kun muistelen noita asioita.

Vierailija:

sukupuolitautien poliklinikalle menin, kun armas silloinen poikaystäväni tartutti minuun tippurin.

Lääkäri kysyi, kun jo makoilin selälläni, että sopiiko jos opiskelija tulee seuraamaan tutkimusta. Myönnyin, mutta olin kuullut väärin.

Huoneeseen marssi 5 opiskelijaa, joista 4 miespuolisia.

Ja jokainen teki tutkimuksen ja nuuski alapäätäni, kun kuulemma oli taudille tyypillinen imelä haju.

Ja ikää minulla oli 20v.

ensin laitettiin levitin, jolla emätin venytettiin mahd. isoksi. sitten puudutteet. Sitten pistettiin remmeillä kiinni vyötäröstä käsistä ja reisitä ja jaloista siihen gynetuoliin. kohdunkaulan puudutukset eivät toimineet, kipu oli valtava ja haistoin oman käryävän lihani. Itkin ja huusin kivusta, hoitsu painoi minua liikkumattomaksi ja lääkäri itki myös. lekuri sanoi että koska puudutteet ei toimi niin joko otetaan uusiksi koko homma tai sitten hän vaan leikkaa nopsasti. valitsin sen leikkaa nopsasti...



uskokaa vaan. tämä tapahtui 2000-luvun alussa. paikka TAYS.



seuraava operaatio tehtiin nukutuksessa.

Oli kauhusta kankeana kun tuli lääkäristä ja purkautui sitten minulle kun ei voinut pitää tuota asiaa sisällään hymy naamalla.

Vierailija:

ensin laitettiin levitin, jolla emätin venytettiin mahd. isoksi. sitten puudutteet. Sitten pistettiin remmeillä kiinni vyötäröstä käsistä ja reisitä ja jaloista siihen gynetuoliin. kohdunkaulan puudutukset eivät toimineet, kipu oli valtava ja haistoin oman käryävän lihani. Itkin ja huusin kivusta, hoitsu painoi minua liikkumattomaksi ja lääkäri itki myös. lekuri sanoi että koska puudutteet ei toimi niin joko otetaan uusiksi koko homma tai sitten hän vaan leikkaa nopsasti. valitsin sen leikkaa nopsasti...

uskokaa vaan. tämä tapahtui 2000-luvun alussa. paikka TAYS.

seuraava operaatio tehtiin nukutuksessa.

YTHS:ltä. Harmaahiuksinen vanha täti, joka oli ylikorrekti ja sitten äkkiarvaamatta tosiaan tuikkasi sormet peppureikään. Ikävää!!!

Mutta synnytyksen jälkeen kun kätilö sitten meinasi alkaa laittamaan ompeleita kuului kätilön suusta " voi herran jumala mitä täällä on tapahtunut, eihän tästä ota nyt mitään selvää" ja kun kysyin, että mitä niin " olet revennyt kyllä nyt niin, ettei tästä tule yhtään mitään... varmaan pitää leikkauksella tuo präsuoli ainakin korjata"



Sitten tuli lääkäri arvioimaan tilannetta, ja niipä hänellä oli mukanaan neljä lääkäriä, jokainen tietysti tuli kokeilemaan miltä kunnon repeämä tuntuu, ja mistä tietää milloin on peräsuoli mennyt...



Onneksi kuitenkin juttu oli niin, että peräsuoleen asti ei ollut repeämään, ihan hilkulla kylläkin... ja kolmen tunnin ompelun jälkeen selvisi vielä sekin, että minulla oli sairaalan paras ompelija=)

Eli synnytyksen jälkeen (lähes valmiin) kätilöopiskelijan olisi pitänyt alkaa ompelemaan epparihaavaa. Aikansa ihmeteltyään kutsui toisen kätilön katsomaan että uskaltaako tätä ommella kun eikös tuo tuossa ole suoli. Toinen kätilö kutsui lääkärin paikalle, joka totesi että ei ole suoli, eikä ole muutenkaan paha tai epänormaali eppari. Mutta kun lääkärillä ei juuri silloin ollut kiirettä niin päätti ommella itse.



Ja ompelikin niin hienoilla piilotikeillä ettei edes solmut jääneet pinnalle. Kun seuraavalla viikolla kävin omalla gynelläni kohtutulehduksen takia niin hänkin oli ihan vaikuttunut niistä tikeistä. Ja pimpsastakin tuli kuin uusi :-)

kirpparilta. Jalassa sellaiset 50-l rotantappaja kengät ja housut suoraan 70-luvulta. Ei siis ollut kauhean mukavaa, kun tuollainen rasvaletti käy tutkimassa sun alapäätä. Tutkimuksen teki kyllä hyvin ja tiedän, että on oikein tohtoris-miehiä, mutta muuten oli kyllä tosi hämärä tyyppi.