Luin vanhaa päiväkirjaani ja nyt sitten on kauhea ikävä ensirakkauttani
En ole ikinä rakastanut ketään niin paljoa kuin häntä.
Ihanaa, kun on saanut olla niin hienon ihmisen kanssa, mutta suru aina iskee, kun hänet muistaa ja kun tietää, ettei enää voida yhdessä olla...
Minkälaisilla fiiliksillä te muistatte ensirakkautenne? Vieläkö palaisit yhteen?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Miksi jätit ensirakkautesi jos vielä kaipaat häntä?
Koska olin tyhmä.
ap.
Vieläkin haaveilen teiniajan säädöstä. Meillä oli niin sekava suhde, että avoimeksi jätetyt ovet vieläkin pistää ajattelemään, että mitä jo se olisikin toiminut. Oikeasti tiedän että ei se olisi.
Silti olen aika varma, että jos ero joskus koittaa nykyisestä miehestä niin jossain vaiheessa olisin valmis palaamaan siihen teiniajan myllyyn (josta on monen monta vuotta aikaa). Jos vaan kyseinen mies olisi vielä vapaana.
En todellakaan halua erota nykyisestä, mutta silti iltaisin paljon muistelen hetkiä/tunteita mitä kyseisen säädön kanssa koettiin. Ne on niin piirtynyt mun mieleen. Onhan niitä ihana muistella vaikkei nykyistä tilannetta haluaisikaan muuttaa.
Eihän se koskaan unohdu. Vuodet vierii, mutta muistot ovat ikuisia.
Mua on suudeltu sillä lailla "jalat alta" kun olin 16v. Poika oli 17v. Nyt olen lähes 50v enkä koskaan sen jälkeen ole mitään lähellekään vastaavaa kokenut. Välillä tulee tuo ihminen mieleen haikeudella vaikka eihän me oikeastaan kunnolla edes tunnettu toisiamme mistään sen enempää puhumattakaan. Silloin kokemattomana en tajunnutkaan miten ainutlaatuinen kokemus se oli.
Ne on niitä haikeita nuoruusmuistoja. Ei niitä tarvitse tai pidä herättää henkiin. Ole iloinen että sinulla on hienoja muistoja nuoruudessasi. Elämme kuitenkin vuotta 2017 ja sinun pitäisi ottaa tämänhetkisestä elämästäsi ilo irti. Joskus muistelet tätä aikaa.
Miksi jätit ensirakkautesi jos vielä kaipaat häntä?