Kotitöiden opettelun tärkeys
En tehnyt lapsuudenkodissani mitään kotitöitä. Viikkoraha annettiin ihan ilmaiseksi käteen ja yleensä laitoin kaiken säästöön, mitä nyt välillä ostin jonkun uuden sarjakuvan.
En laittanut ruokaa ikinä, lämmitin vain ruoantähteitä ja mikroaterioita. En tiskannut lautasiani tai täyttänyt tiskikonetta. Tuo ei olisi ollut kauhea vaiva minulle, mutta eihän se vanhemmillekaan ollut ja siksi he eivät käskeneet minua toimimaan niin. Kerran käskettiin puhdistamaan kattila, kun unohdin sen levylle ja ruoka paloi pohjaan. Ihan ansaittu ja järkevä päätös, joten en nurissut.
En siivonnut lelujani lattialta huoneessani, sillä halusin jatkaa leikkejä myöhemmin eivätkä lelut haitanneet ketään. Pölyjä en pyyhkinyt enkä imuroinut, kun en ymmärtänyt mitä haittaa pölystä muka on. Vanhemmat imuroivat huoneeni. Ja muunkin talon; miksi minun pitäisi tupsutella pölyhuiskalla jotain vanhempieni hommaamia koriste-esineitä?
En vienyt roskia, sillä roskakatos oli vanhempien autotallin vieressä eikä minulla ollut mitään tekemistä sillä suunnalla toisin kuin vanhemmillani, jotka kävelivät roskisten ohi vähintään kerran päivässä.
Haluamani lemmikit hoidin hyvin ja tunnollisesti itse. Ruokin ajallaan, puhdistin häkit ja pesin turkit, huolehdin lemmikkien hyvinvoinnista ja mielialasta. Järjestin tekemistä. Se oli lapselle järkevää; olinhan itse halunnut lemmikin, joten se oli minun vastuullani.
Jos halusin jäädä yksin kotiin, järjestelin oloni itse. Jos halusin lähteä itsenäisesti matkalle, hoidin nekin järjestelyt omatoimisesti ja omasta lompakostani.
Nyt kun asun omillani, asuntoni on huomattavasti siistimpi kuin vanhempieni koti. Eikä tämä ollut mikään hidas transitio, vaan tiesin ensimmäisenä päivänä miten toimia. Niin kädetöntä ihmistä ei olekaan, ettei osaisi käyttää pesukonetta tai imuria tai seurata reseptiä. Niin tyhmää ei ole, ettei ymmärtäisi viedä roskia.
Joten miksi on niin tärkeää tuputtaa lapsille ikäviä kotitöitä ihmisen arvokkaimpana elinkautena? Kotitöitä, jotka aikuinen hoitaa nopeammin ja kätevämmin!
Kommentit (20)
Mä asun nmiehen kanssa, joka ei joutunut vanhempiensa kotona ikinä tekemään mitään kotitöitä, ei niitä siellä pahemmin kyllä tehneet aikuisetkaan. No, kaikki on pitänyt opettaa kädestä pitäen: "ensin siivotaan tavarat paikoilleen ja sitten vasta pyyhitään pölyt, ja sen jälkeen imoroidaan ja vasta sen jälkeen kannattaa pestä lattia." Vessan osaa siivota, kiitos ekan työpaikkansa, McDonaldsin. Tämä jo jotenkin 25v opetuksen jälkeen sujuu, tavaroiden paikoilleen laittaminen suoraan niiden käytön jälkeen ei.
Joo kotityöt oppii kuka tahansa. Mutta lastenkin tulisi osallistua kotitöihin ihan vain, koska se on reilua. On epäreilua, että vanhemmat tulee väsyneinä töistä ja joutuu tekemään lapsenkin kotityöt. Kaikki kantaa kortensa kekoon, niin kaikille jää myös sitä omaa aikaa.
Ööh....sinua ei ole patistettu, osaat kirjoituksesi mukaan itse hoitaa hommat. Asut ymmärtääkseni yksin, joten sinun ei tarvitse ketään patistaa? Mikä tässä siis on pointti? Haluatko korostaa omaa osaamistasi vai ärsyttääkö jonkun muun perheen toiminta? Worlds worst problem? Ei vaan avautunut minulle.
Niin ja meillä on keskusteltu aikoinaan kovasanaisestikin kotihommista ja oman huoneen kunnossapidosta. Jo kotoa pois muuttanut nuori pärjää hyvin, siivoilee jopa oma-aloitteisesti. On itsenäistyttyään kiittänyt kotona opituista jutuista, vaikka ne eivät silloin aikoinaan kiinnostanetkaan. Joku tapa sopii yhdelle kasvattajalle, toinen toiselle.
Minun taas täytyi tehdä kotitöitä lapsena ja nuorena ja minusta kasvoi aikuinen jolta sujuu kotityöt.
Tiskikoneen kansa menee 10min, oman huoneen siivouksessa 30min, roskien viennissä 2min. Hyvin ehti vielä olla kavereiden kanssa, harrastaa ja opiskella.
Että mitä tästä opimme? Jokainen perhe toimikoon tavallaan.
Olen samaa mieltä. En hyväksy varsinkaan sitä, jos lasten pitää tehdä niitä vain kotitöitä, joita vanhemmat eivät halua tehdä, kuten viedä roskia tai kuurata vessaa. Ei voi väittää, että kyseisiä "taitoja" tarvitaan aikuisena, jos kerran heti aikuiseksi tultuaan laitetaankin lapset niitä tekemään.
Ihan vaan kunnioituksesta vanhempien lukuisia rakkaudella vuoksesi tehtyjä palveluksia. Olisivathan hekin voineet ajatella: pah, lapsenhoito on ihan vammaisten hommaa ja sysätä sut pois silmistään. Ehkä he jopa ihan itse pyyhkivät peppusi ja vaihtoivat vaipat - vai sattuivatko he nyt vaan joka tapauksessa olemaan vaippapaketin lähellä - jonka varmaan saivat ilmaiseksi kaupasta kotiin tuotuna.
Miksi vanhempasi imuroivat huoneesi, eiväthän he siellä aikaa viettäneet. Ja mitense imurointi edes onnistui kun lelut oli lattialla?
Meillä kyllä lapsikin kerää tavaransa ja laittaa kamat paikoilleen yhteisissä tiloissa, koska se vaikuttaa suoraan kaikkien viihtyvyyteen kotona.
Tekivätkö vanhempsai sinun kanssa koskaan mitään sinun juttujasi, vai menikö heillä vapaa-aika kodin huoltamiseen? Se on meillä ehdoton edellytys esim lautapeleihin osallistumiseen... että lapset ottavat osaa niihin pakollisiin hommiin, jotta vanhemmillakin on aikaa huveihin.
Itseäni ei harmittanut kotitöiden tekeminen, vaan se epäreiluus millä niitä tehtiin.
Kotonamme asui isän kaksi lasta ja äidin kaksi lasta ja jostain syystä vain ne isän puolen lapset joutui hommiin.
Omat lapset tekee kotitöitä, varsinkin teinipojasta olen ylpeä. Tarttuu toimeen itkemättä asiaa sen enempää ja siivoaa huoneensa usein. Teinityttö sitten taas onkin jo paljon sotkuisempi. Eskarilaiselle ei vielä ole sälytetty kotihommia, mutta jotain pientä on tarkoitus aloittaa kun menee kouluun.
Kotityöt olivat nuoruudessani sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Ei ole oikein sanoa, tiskaan paremmin. Tietty koulu tärkein.
Kannattaa nähdä vaiva opettamisesta.
Itse en osannut yhtään mitään kun 16 v. lähdin kotoa ja kyllä tuotti ongelmia. Oli asioita joita pidettiin itsestään selvinä että kaikki osaavat, kuten että farkut kuuluu hiukan vetää märkinä niin eivät ole koppurat kuivina, tai muutettaessa tehtävä tietyt jutut. Pesin lattiat, odotettiin enemmän.
Aloittaja lienee parikymppinen, joten ei tuo oppiminen kestänytkään kuin sen n. 17 v. Onneksi olkoon, olet nero!
Mun mielestä on reilua että lapset ja teinit osallistuvat kotitöihin, mutta siitä olen kyllä samaa mieltä ettei niitä tarvitse sinänsä harjoitella. Ruoanlaittoa ehkä, mutta senkin ehtii kyllä opetella.
Kotitöiden tekemättömyys saattaa kyllä olla ongelma jos muuttaa samantien yhteen jonkun muun kanssa, oli se sitten kämppis tai kumppani. Jos on tottunut siihen, että joku muu aina hoitaa, on siihen helppo lipsua uudestaan.
Nää on näitä ikuisuusjuttuja. Toiset on joutunut lapsena tekemään kotihommia niskalimassa mutta (tai juuri siksi) aikuisena oma koti on kuin pommin jäljiltä. Toinen taas ei ole joutunut kotihommia tekemään koskaan mutta hallitsee ne hyvin omassa kodissaan kuitenkin. Kolmas on jotain siltä väliltä. Aina ei ole kyse niinkään taidosta vaan halusta. Se on sitten eri asia miten kukin perhe haluaa tämän asian hoitaa juuri tässä hetkessä. Tuskin sillä huoneen siivoamisella aina ajatellaan opettaa sitä siivoamista vaan halutaan vaan se koppi siistiksi ja lapselle tekemistä. Toinen äiti haluaa tehdä asiat itse ja toinen äiti haluaa että lapsi tekee itse. Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi imuroivat huoneesi, eiväthän he siellä aikaa viettäneet. Ja mitense imurointi edes onnistui kun lelut oli lattialla?
Meillä kyllä lapsikin kerää tavaransa ja laittaa kamat paikoilleen yhteisissä tiloissa, koska se vaikuttaa suoraan kaikkien viihtyvyyteen kotona.
Tekivätkö vanhempsai sinun kanssa koskaan mitään sinun juttujasi, vai menikö heillä vapaa-aika kodin huoltamiseen? Se on meillä ehdoton edellytys esim lautapeleihin osallistumiseen... että lapset ottavat osaa niihin pakollisiin hommiin, jotta vanhemmillakin on aikaa huveihin.
En ole ap, mutta kuvittelisin että syy miksi vanhemmat imuroi lapsenkin huoneen on pyyteetön rakkaus. Sitä paitsi lapsi ei ole vastuussa yhtään mistään, vanhemmat ovat vastuussa kodista ja lapsista, jotka ovat hankkineet. Ei kai kukaan lapsi sotke niin paljon, että vanhempien koko vapaa-aika menee sen takia kodin huoltamiseen?
En siivonnut lapsena tai nuorena ollenkaan paitsi laitoin tiskit koneeseen ja siivosin jos oli sotkenut pahasti tai leiponut. Aikuisena olen oppinut itsekin siivoamaan lukemalla Marttojen sivua ja Marie Kondon opeilla. Syynä on että rauhoitun paremmin siistissä kodissa ja vihaan ötököitä. Kotitaloustunneilla opetettiin joitain juttuja kuten energian säästämisen ruoanlaitossa.
En mäkään ollut ikinä pessyt pyykkiä ennen omilleni muuttamista (tai jonkun köksänkurssin pakollisen yhden pesukerran ehkä), mutta opiskelija-asuntolan kone oli joka tapauksessa erilainen kuin kotona, namiskat piti kuitenkin opetella ja vielä maksamaan puhelimella sen laitteen toiminta. Pesuainepaketissa lukee annostusohje ja vaatteissa pesulämpötila, ei ole vaikeaa.
Siivousta ja ruuanlaittoa tuli kyllä kotona harjoiteltua, mutta eipä niitäkään olisi vaikeaa opetella.
Se, mihin ajattelin enemmän panostaa oman lapsen kohdalla, on "näkymättömien" aikuuteen kuuluvien hommien teko, kuten laskujen maksaminen, veroilmoituksen täyttö, vakuutusten sisällöt yms. Itselläni tämä puoli jäi aika lailla oppimatta, kun niihin töihin ei samalla tavalla törmää arjessa.
Minulla sama juttu. En koskaan tehnyt kotitöitä kotona, mutta omassa kodissa pidin hyvää siisteyttä ja järjestystä yllä ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Sen, mitä en osannut, opettelin kyllä helposti. Kotityöt ovat todella yksinkertaisia.
Se, miksi lapset kannattaa osallistaa kotitöihin, ei ole niinkään kotitaloustaitojen opettaminen vaan työmäärän jakaminen. Äiti joutui tekemään tosi paljon, kun meistä lapsista ei ollut apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhempasi imuroivat huoneesi, eiväthän he siellä aikaa viettäneet. Ja mitense imurointi edes onnistui kun lelut oli lattialla?
Meillä kyllä lapsikin kerää tavaransa ja laittaa kamat paikoilleen yhteisissä tiloissa, koska se vaikuttaa suoraan kaikkien viihtyvyyteen kotona.
Tekivätkö vanhempsai sinun kanssa koskaan mitään sinun juttujasi, vai menikö heillä vapaa-aika kodin huoltamiseen? Se on meillä ehdoton edellytys esim lautapeleihin osallistumiseen... että lapset ottavat osaa niihin pakollisiin hommiin, jotta vanhemmillakin on aikaa huveihin.
En ole ap, mutta kuvittelisin että syy miksi vanhemmat imuroi lapsenkin huoneen on pyyteetön rakkaus. Sitä paitsi lapsi ei ole vastuussa yhtään mistään, vanhemmat ovat vastuussa kodista ja lapsista, jotka ovat hankkineet. Ei kai kukaan lapsi sotke niin paljon, että vanhempien koko vapaa-aika menee sen takia kodin huoltamiseen?
Ei se koko vapaa-aika varmaan menekään, mutta menee se osuus vapaa-ajasta joka oli varattu lapsen huveille. Just pari viikkoa sitten kirjoittelin tännekin vähän vastaavaan ketjuun, että jäi harrastuskuskaamiset ajamatta kun siivoilin tahallaan tehtyjä sotkuja vessassa.
Onneksi ehkä kuitenkin nämä pari välivuotta tulivat tarpeeseen ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon. Opin nimittäin sinä aikana myös enemmän kotitöihin liittyviä asioita.=)
T: 23-vuotias nuori mies/poika
AP, opitko vaihtamaan kevät- ja jouluverhot?
Olen samaa mieltä, näin äitinä.
Olin kotona, kun lapset olivat koululaisia, joten minä tein kaiken valmiiksi ja meillä kävi siivooja. Mielstäni nuorten työ oli keskittyä opiskeluunsa ja suoritua siitä kunnialla. Ja viettää kesäloma lomana.
Kaikista kasvoi asiansa osaavia aikuisia ihmisiä, jotka kyllä ovat osanneet ruokansa laittaa, pyykkinsä pestä ja kotinsa siivota.