Lue keskustelun säännöt.
Ulkomailla opiskelun tai töiden vuoksi asuneet
28.03.2017 |
Miten kokemus vaikutti elämäänne? Mietin tässä pitäisikö lähteä ulkomaille, jos ja kun tilaisuus tulee. Ystävistä ne jotka ovat ulkomaille (maasta riippumatta) pidemmäksi aikaa lähteneet, ovat tavalla tai toisella jääneet sille tielle, samoin yksi ex-poikaystäväni. Eli ovat joko jääneet sinne pysyvästi saman tien tai myöhemmin, kun ovat saaneet työpaikan, opiskelupaikan tai löytäneet parisuhteen. Olen myös huomannut, että ulkomailla olleilla on laajempi maailmankatsomus, elämä kai muodostuu rikkaammaksi. Toisaalta onhan siinä omat haasteensakin aluksi.
Kommentit (7)
Asuin muutaman vuoden keski-Euroopassa töiden takia, suosittelen lähtöä jos tilaisuus on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaille 10 vuotta sitten lähteneenä voin sanoa, että itku tulisi jos Suomeen joutuisin takaisin. Ihmiset ovat hyvin ilkeitä ja huonotapaisia työ- ja harrastusporukoissa, ja ulkomailla ihmiset ovat kaikkiaan ystävällisempiä. Tästä on turha kenenkään suuttua ja kyseessä on vain oma kokemukseni.
Eli suosittelen lämpimästi ja kotiisi voit aina palata, mutta mieti sitä jäämistä vasta sitten kun se on ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuneilla laajempi maailmankatsomus? Enpä ole tuota huomannut.
Väkisinkin näin, joutuu itse olemaan se joka EI kuulu valtavirtaan ja herrakansaan. Joutuu kokemaan sen, miltä tuntuu kun kukaan ei arvosta suomalaista osaamista ja puhdasta luontoa, vaan pitää sinua latvialaisena, virolaisena jne. Siinä asettuu se suomalaisuus oikeaan mittasuhteeseen.
Lähdin ulkomaille opiskelemaan kun en pystynyt kuvittelemaan vuosia Helsingin yliopistossa jonne lähes kaikki tuntemani samanikäiset meni. Kuvittelin aina tulevani takaisin mutta brittitutkinnolla ei saa Suomessa töitä, olen ottanut niitä töitä mitä olen saanut, Englannissa ja keskieuroopassa. Suomeen voisin muuttaa jonnekin ihanaan pikkukaupunkiin etelärannikolla vähän vanhempana. Ihmiset on yhtä töykeitä keskieuroopassa kuin Suomessakin mutta eivät ehkä huuda niin paljon, paitsi saksalaiset. Kannattaa mennä jos kiinnostaa.
Kokemus opetti sosiaalisuutta ja haasteista selviytymistä. Opin myös selvemmin sen, että olen isänmaan ystävä. En tosin ollut aikonutkaan jäädä ulkomaille. Mutta siellä se ajatus sitten vielä vahvistui. Kivaa oli niin kauan kuin kesti, mutta en haikaile sinne takaisin. Jotain itsetuntemusta siinä muutenkin kehittyy, kun on siellä kaiken vieraan ympäröimänä yksin. Siis sillä tavalla yksin, että kukaan ei ole tuntenut sinua pidempään. Siellä olet vain oma itsesi ilman menneisyyden painolasteja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdimme vuodeksi, tästä on nyt 8 v ja ollaan päätetty jäädä pysyvästi tänne. Täällä on kummallakin mieluisia töitä (Suomessa tarjolla vaan pätkää) ja astetta leppeämpi ilmasto.
Ulkomailla asuneilla laajempi maailmankatsomus? Enpä ole tuota huomannut.