Työkkärin täti antoi minulle syrjäytyneisyysdiagnoosin - ja nyt alan itsekin uskomaan siihen...

Onko täti Valvirassa psykologi tai psykiatri?

Vierailija kirjoitti:

Onko täti Valvirassa psykologi tai psykiatri?

onko syrjäytyneisyys terveydellinen vai sosiaalinen diagnoosi?

Mitä syrjäytyneisyys tarkoittaa?

Tuota, nyt jäitä hattuun! Työkkärin väki kyllä näkee ja kuulee kaikenlaista, mutta mitään syrjäytyneisyysdiagnoosia ei ole olemassa. Sinuna en välittäisi - sehän on vain mielipide. Jokaisella on asioista oma mielipiteensä. Voit olla rauhassa ihan eri mieltä.

Syrjäytyneisyys on pikemminkin mielentila kuin mikään määrätty, normitettu elämäntapa.

Muista - ja kerro tämä sillä työkkärin tädille - että asioilla on tapana järjestyä. Asiasi järjestyvät kyllä ajallaan.

TE-toimisto tietenkin painostaa sinua "ulos maailmaa" - mutta pyydä paljon apua JA TUKEA, mikäli sinua syrjäytyneenä pidetään. Ole valmis osallistumaan erilaisiin tukitoimiin. Paljon parjattu työharjoittelukin toimii ainakin päivärutiini ylläpitäjänä.

Mielestäni sinun elämäsi asiat eivät kaikki kyllä kuulu työkkäriin. Se on vain työnvälitystoimisto.

Mikäli sinulla itselläsikin on tunne syrjäytymisestä, niin sosiaalitoimisto on oikeampi osoite. Tai joskus mielenterveystoimisto.

Maailmassa (ja työkkärissä) pärjää, kun pysyy tyynenä. Muista että esim. karenssi ei todellakaan ole elämän ja maailman loppu!

Minä laittaisin tuon tutkintaan. Kai nauhoitat keskustelut ja säästät viestit? Tuo on mielestäni jo törkeää leimaamista. Toivottavasti täti saa monoa.

Ja millähän kompetenssillä työkkärin työntekijä sinua leimaa! Häpeällistä ja epäkunnioittavaa sinua kohtaan.

Nyt on hämärtynyt työnvälityksen tehtävä ja rooli. Älä usko kaikkea mitä sinulle sanotaan!

Työkkärin tehtävä ei ole luokitella ketään mihinkään lokeroon. Olet itsellinen ihminen vailla työtä. Ihmisarvo ON kaikilla.

Itsetuntosi - kuten minulla  - voi olla työttömyyden takia matalalla, mutta muista että työ ei ole koko elämä.

Et ole syrjäytynyt. Ei kukaan sinua määrittele syrjäytyneeksi - ellei sinä itse.

Syrjäytyneisyys on paljon monisyisempi tila ja ajanjakso ihmisen elämässä kuin te-toimiston haastattelun, juttelun, kartoituksen perusteella voi mitään sanoa.

Sosiaalityöntekijät, ja esim. etsivä nuorisotyö, oikeasti tekevät työtä syrjäytyneisyys-ongelman parissa. Mun mielestä on väärin leimata ketään syrjäytyneeksi - ja etenkin pitkäaikaistyötöntä! Ne ovat kyllä kaksi eri asia.

Normaalien ihmisten kohdalla "syrjäytyminen" johtuu siitä, ettei ole rahaa, eikä siitä, ettei ole työtä.

Et ole syrjäytynyt, nyt on vaan yritetty iskeä sinuun se leima. Palveleekohan tämä "diagnoosi" siellä työntekijän omaa etua, voi olla. Syrjäytynyt ei välittäisi tästä asiasta ja kirjoittaisi huoltaan tänne. Kuten joku sanoikin, asioilla on taipumus järjestyä. Luota itseesi! ❤️

Normaalien ihmisten kohdalla "syrjäytyminen" johtuu siitä, ettei ole rahaa, eikä siitä, ettei ole työtä.

Ei rahanpuute tai työttömyys syrjäytä! Aivan liian herkästi leimataan ihmisiä syrjäyneiksi. Jos on vähävarainen tai köyhä, ei todellakaan ole automaattisesti syrjäytynyt.

Olen väsynyt tähän suomalaisen yhteiskunnan lokeroittamiseen. Kuka määrää millaista "oikea" elämä on, millaista sen pitää olla?

Kuka määrittelee, mikä on hyvä elämä? Elämänlaatukysymykset ovat mielipiteitä.

Suomessa on kova homogeeninen paine yhteisössä. Monenlaisuutta, erilaisuutta vierastetaan - enkä puhu todellakaan maahanmuuttajista.

Toki rahattomuus, vähävaraisuus muuttaa elämää siten, että suurin osa (toiminta) energiasta kuluu esim. edullisen ruuan etsimiseen  ja valmistamiseen - eikä mihinkään muuhun paitsi pakollisiin ole varaa. Vähävaraisuus muokkaa elämää toisenlaiseksi kuin niiden ihmisten, joiden ei tarviste miettiä riittääkö ruoka. Heillä jää ajatusenergiaa muuhun.

Pitäisi varmaan uudelleen määritellä, mitä se syrjäytyneisyys oikeastaan tarkoittaa. Yksinäisyyttä? Sosiaalisten kontaktien puutetta?

Minä ruikutin vuosikausia pahaaoloani kaikille ja kaikkialla. Olin todellinen energiasyöppö. Kärsin - yhä - pitkäaikaistyöttömyydestä. Olen erittäin heikossa työmarkkinatilanteessa kotipaikkakunnallani.

Sitten jostain yhtäkkiä sain päähäni lauseen "uskon että asiat järjestyvät". Ja toinen ajatus "minä kestän tämän kyllä". Kuin semmoinen paha möykky olisi sydämeltäni vierähtänyt.

Olen murehtinut ja surrut perheemme taloustilannetta. Tietenkin meillä on erittäin tiukkaa. Teini-ikäiset lapseni häpeävät minua, pitkäaikaistyötöntä äitiä. Eikä varaa ole kaikkiin niihin juttuihin, mitä "muilla on".

Sitten tajusin, että mitä suotta murehtimaan ja pilaamaan kaikkien elämää - pärjäämme jotenkuten koska mieheni on työssä.

Jotenkin työnsi työkkärin, sen aiheuttaman paineen, yms. taka-alalle. Teen kaiken mitä työkkärissä pitääkin, haen työtä, jne. Mutta mielentilaani työkkäri ei enää vaikuta. Eikä työttömyyskään  - vaikka toki olen surullinen, etten vieläkään ole saanut työtä. Olen kuitenkin työhaluinen ja -kykyinen. Kuten todettu, asiat järjestyvät.

Minun jalkani seisovat tukevasti peruskallion päällä - se peruskallio olen minä. Sitä ei pitkittynyt työttömyys hetkauta.

Työtön kirjoitti:

Normaalien ihmisten kohdalla "syrjäytyminen" johtuu siitä, ettei ole rahaa, eikä siitä, ettei ole työtä.

Siinä mielessä kyllä että monessa työssä on todella pieni palkka ja moni työ voi eristää ihmisen sellaisista asioista joissa hän haluaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, nyt jäitä hattuun! Työkkärin väki kyllä näkee ja kuulee kaikenlaista, mutta mitään syrjäytyneisyysdiagnoosia ei ole olemassa. Sinuna en välittäisi - sehän on vain mielipide. Jokaisella on asioista oma mielipiteensä. Voit olla rauhassa ihan eri mieltä.

Syrjäytyneisyys on pikemminkin mielentila kuin mikään määrätty, normitettu elämäntapa.

Muista - ja kerro tämä sillä työkkärin tädille - että asioilla on tapana järjestyä. Asiasi järjestyvät kyllä ajallaan.

TE-toimisto tietenkin painostaa sinua "ulos maailmaa" - mutta pyydä paljon apua JA TUKEA, mikäli sinua syrjäytyneenä pidetään. Ole valmis osallistumaan erilaisiin tukitoimiin. Paljon parjattu työharjoittelukin toimii ainakin päivärutiini ylläpitäjänä.

Mielestäni sinun elämäsi asiat eivät kaikki kyllä kuulu työkkäriin. Se on vain työnvälitystoimisto.

Mikäli sinulla itselläsikin on tunne syrjäytymisestä, niin sosiaalitoimisto on oikeampi osoite. Tai joskus mielenterveystoimisto.

Maailmassa (ja työkkärissä) pärjää, kun pysyy tyynenä. Muista että esim. karenssi ei todellakaan ole elämän ja maailman loppu!

Hehh joo, ai 9€ perseeseen nussitava orjana olo auttaa pois syrjäytymisestä?

Mulla kerran työkkärin ämmä purki vihansa minuun. Sitä edellinen asiakas oli huutanut tälle tantalle ja tämä tantta sitten purki vihansa seuraavaan asiakkaaseen eli minuun. Olisi tehnyt mieli sylkeä ämmän naamalle, mutta hillitsin itseni.

Nämä ovat juuri näitä. Vastaava on ADHD. 80-luvulla sitä ei ollut olemassakaan, vaan riehuvat kakarat laitettiin vain kuriin. Nykyään kurin puutetta kutsutaan nimellä ADHD.

Nro 11, erittäin hieno kommentti! Arvostan! Mihinkä sitä ihminen luottaisi tässä epävarmassa maailmassa jollei itseensä, tuo on kyllä niin totta! Kun itse arvostaa itseään ihmisenä, oli työtä tai ei, niin se on ihan kaikki kaikessa. Aivan sama mitä muut ajattelevat, tai mahdollisesti yrittävät latistaa tai lokeroida. Luota itseesi ja usko että kyllä sinä pärjäät. Sitten jos ruoka loppuu ja kattoa ei ole pään päällä, vasta sitten on todella syytä huolestua ja hakea apua. Asioilla on tapana järjestyä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat juuri näitä. Vastaava on ADHD. 80-luvulla sitä ei ollut olemassakaan, vaan riehuvat kakarat laitettiin vain kuriin. Nykyään kurin puutetta kutsutaan nimellä ADHD.

Ja hienoa että "keksittiin." Oletko tietoinen kuinka paljon esim. päihdeongelmaisia on pystytty auttamaan sitä kautta, kun hoidettu ADHD. Puhumattakaan ennaltaehkäisevästä hoidosta. ADHD ei ole yhtä kuin vilkkaus, vaan se voi pahimmillaan lamauttaa ihmisen toimintakyvyn, kun kaikki aika menee impulssien perässä juoksemiseen. Impulssien, joita aivojen on mahdotonta sulkea pois. Kannattaa ensin tutustua aiheeseen ennen kuin alkaa mustamaalaamaan oireyhtymää. T. ADDi

Onneksi näki vähän siskon lapsia tässä pyhien aikana. Helpotti vähän tätä ahdistusta, kun sai ajatusta vähän muualle. Huomenna on pakko varata aika lääkäriin! Ei tätä ahdistusta enää jaksa kantaa. -ap-

Syrjäytyneisyyttä ei voi diagnosoida, vaikka yhteiskunnassamme ehkä on tahoja, jotka haluaisivat tehdä jopa niin.

Syrjäytyneisyys on merkityssisällöltään häilyvä käsite. Joidenkin kriteeristöjen mukaan olen syrjäytynyt, toisten mukaan en.

Nuorelle ihmiselle se, että viranomainen luonnehtii syrjäytyneeksi, voi olla ahdistava kokemus, se voi tuntua "tuomiolta". Kaltaiseni aikuinen, joka on alkanut ymmärtää ryhmiin jakamisen yhteiskunnallisia intressejä, ei enää juuri hätkähtäisi, jos joutuisi leimakirveen kohteeksi.

Syrjäytynyt= ei työtä tai opiskelupaikkaa. Ei se sen dramaattisempaa ole.