Velat

Ja varat.

Tutun tuttu kertoi huppelissa, kuinka ei "uskaltanut" olla tekemättä lapsia ja nyt kaduttaa joka päivä. Ihan hyvä että vaihtoehdoista puhutaan, ei kaikkien tarvitse lähteä vaipparalliin jostain muodollisuudesta.

Jotenkin niin kornia, että ne jotka älyllisesti miettii lastenhankintaa, saa paskaa niskaan ja sitten on sellaisia jakaantujia, joilla ei ole edes perushygienia muista aikuiselämän attribuuteista puhumattakaan, kunnossa ja ne on niin ihanii ihq perheitä pelkkää lovee narkkimama ja juoppodädi <3

Hohhoijjaa... Miten joku jaksaa edes ajatella näitä asioita. Jos se on sulle ihan luonnollinen olotila, niin miten helkkarissa sulla tulee edes mieleen keskustella siitä joka ainoan ystäväsi kanssa useampaan otteeseen? Mä en käsitä... Itselläni on lapsia, ja kuulun kaveriporukkaan, jossa on lisäkseni kolme perheetöntä (kaksi vapaaehtoisesti, kolmannella asia ei ole ajankohtainen, koska on sinkku). En muista, että oltaisiin ikinä arvostellen puhuttu toistemme valinnoista, saatika että oltaisiin kauhisteltu tai ihmetelty niitä! Eikä tästä koko asiasta ole ylipäätään keskusteltu kuin kerran tai kaksi. Selkeästi meistä kaikista asiaintila tuntuu luonnolliselta (oli valinta sitten mikä tahansa), mutta samaa en sanoisi sinusta ja ystävistäsi...

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijjaa... Miten joku jaksaa edes ajatella näitä asioita. Jos se on sulle ihan luonnollinen olotila, niin miten helkkarissa sulla tulee edes mieleen keskustella siitä joka ainoan ystäväsi kanssa useampaan otteeseen? Mä en käsitä... Itselläni on lapsia, ja kuulun kaveriporukkaan, jossa on lisäkseni kolme perheetöntä (kaksi vapaaehtoisesti, kolmannella asia ei ole ajankohtainen, koska on sinkku). En muista, että oltaisiin ikinä arvostellen puhuttu toistemme valinnoista, saatika että oltaisiin kauhisteltu tai ihmetelty niitä! Eikä tästä koko asiasta ole ylipäätään keskusteltu kuin kerran tai kaksi. Selkeästi meistä kaikista asiaintila tuntuu luonnolliselta (oli valinta sitten mikä tahansa), mutta samaa en sanoisi sinusta ja ystävistäsi...

Tämä unohtui aloituksesta; vähättely. "En ole itse huomannut, ei ole totta." Tähän ei onneksi tarvitse keksiä mitään argumenttia sinänsä, koska on sellaisen alakouluikäisen looginen ajatteluvirhe, mutta pidän yllättävänä, että se on niin yleinen. Mitä nyt oikein yrität sanoa; velat valehtelee vai onko pakko vaan jostain iskeä se kipinä aina, kun ei osaa suhtautua asiaan? Suosittelen että yrität hieman enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijjaa... Miten joku jaksaa edes ajatella näitä asioita. Jos se on sulle ihan luonnollinen olotila, niin miten helkkarissa sulla tulee edes mieleen keskustella siitä joka ainoan ystäväsi kanssa useampaan otteeseen? Mä en käsitä... Itselläni on lapsia, ja kuulun kaveriporukkaan, jossa on lisäkseni kolme perheetöntä (kaksi vapaaehtoisesti, kolmannella asia ei ole ajankohtainen, koska on sinkku). En muista, että oltaisiin ikinä arvostellen puhuttu toistemme valinnoista, saatika että oltaisiin kauhisteltu tai ihmetelty niitä! Eikä tästä koko asiasta ole ylipäätään keskusteltu kuin kerran tai kaksi. Selkeästi meistä kaikista asiaintila tuntuu luonnolliselta (oli valinta sitten mikä tahansa), mutta samaa en sanoisi sinusta ja ystävistäsi...

Ei millään pahalla, mutta jos saa ilkeää kommenttia esim. suvulta ja muilta satunnaisilta lapsiutelijoilta, niin vihoviimeinen jonka kanssa lähden asiaa ruotimaan, on ÄITI. Koska jostain syystä ne sitten tosiaan luulee, että on joku lapsivihaaja tai haluaa jotenkin tuoda ilmi, että se hänen oma lapsensa on nyt siinä jotenkin kohteena. Kun kysymys ei ole kenenkään olemassaolevasta lapsesta, vaan siitä, että ei halua olla äiti. Mutta joo, eka kysymys kun on tosiaan se että eksä sitten pidä lapsista ja vähän närkästynyt katse, niin tulee sellainen olo etten ole kenellekään velkaa tuollaista pskaa.

Itse mietin tätä asiaa ajaessani töistä kotiin. Ei vapaaehtoinen lapsettomuus yleensä ole mikään päähänpisto, vaan moneen kertaan läpi pohdittu valinta. Sillä, että tekee jotakin normista poikkeavaa, on yleensä myös negatiivisia seurauksia. Lapsettomuutta miettii sen kautta, jääkö joksikin hylkiöksi ystäväpiirissä jos kaikki muut tekevät lapsia, kun heillä elämä muuttuu niin voimakkaasti, ja heillä on enemmän yhteistä muiden lapsellisten kanssa. Mitä vaikutuksia valinnalla on tulevaisuudessa? Yhteiskunnallisesti? Globaalisti? Kenelle jaan omat elämänarvoni? Jäänkö yksin vanhana? Minkälainen yhteiskunta on, kun olen vanha? Toisiko lapsi tuolloin turvaa? Olisiko minusta hyväksi vanhemmaksi? Miksi/miksi ei? Mitä vanhempani sanovat? Mitä muuta elämällä voi tehdä? Mitä haluan elämältäni? Mitä jos puolisoni muuttaa mielensä?

Näitä, ja muita vastaavia kysymyksiä itse ainakin olen pyöritellyt päässäni jo pari vuosikymmentä. Silti olen edelleen lapseton, yhteenkään kysymykseen (tai edes kaikkiin niihin yhteensä), en ole löytänyt riittävän painavaa syytä lapsen teon puolesta. En myöskään koe sisäsyntyistä tarvetta lapselle, joten edes tunteeseen tai biologiaan perustuvaa perustetta ei ole koskaan ollut. Minua kuitenkin loukkaa, kun kaikki tämä oma pohdintani mitätöidään muiden toimesta epäilemällä minua jotenkin typeräksi, lapselliseksi tai kypsymättömäksi. Lapsettomuus ei ole mikään yksinkertainen valinta, ja minua rassaa suunnattomasti se, että monet, ketkä eivät ole koskaan edes ajatelleet asiaa, vaan tehneet "ilman muuta" lapsia, kyseenalaistavat tarkkaan harkitun valintani, vielä tosiaan yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijjaa... Miten joku jaksaa edes ajatella näitä asioita. Jos se on sulle ihan luonnollinen olotila, niin miten helkkarissa sulla tulee edes mieleen keskustella siitä joka ainoan ystäväsi kanssa useampaan otteeseen? Mä en käsitä... Itselläni on lapsia, ja kuulun kaveriporukkaan, jossa on lisäkseni kolme perheetöntä (kaksi vapaaehtoisesti, kolmannella asia ei ole ajankohtainen, koska on sinkku). En muista, että oltaisiin ikinä arvostellen puhuttu toistemme valinnoista, saatika että oltaisiin kauhisteltu tai ihmetelty niitä! Eikä tästä koko asiasta ole ylipäätään keskusteltu kuin kerran tai kaksi. Selkeästi meistä kaikista asiaintila tuntuu luonnolliselta (oli valinta sitten mikä tahansa), mutta samaa en sanoisi sinusta ja ystävistäsi...

Ei millään pahalla, mutta jos saa ilkeää kommenttia esim. suvulta ja muilta satunnaisilta lapsiutelijoilta, niin vihoviimeinen jonka kanssa lähden asiaa ruotimaan, on ÄITI. Koska jostain syystä ne sitten tosiaan luulee, että on joku lapsivihaaja tai haluaa jotenkin tuoda ilmi, että se hänen oma lapsensa on nyt siinä jotenkin kohteena. Kun kysymys ei ole kenenkään olemassaolevasta lapsesta, vaan siitä, että ei halua olla äiti. Mutta joo, eka kysymys kun on tosiaan se että eksä sitten pidä lapsista ja vähän närkästynyt katse, niin tulee sellainen olo etten ole kenellekään velkaa tuollaista pskaa.

Teillä on TODELLA kummallisia ystävyyssuhteita...😳

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin tätä asiaa ajaessani töistä kotiin. Ei vapaaehtoinen lapsettomuus yleensä ole mikään päähänpisto, vaan moneen kertaan läpi pohdittu valinta. Sillä, että tekee jotakin normista poikkeavaa, on yleensä myös negatiivisia seurauksia. Lapsettomuutta miettii sen kautta, jääkö joksikin hylkiöksi ystäväpiirissä jos kaikki muut tekevät lapsia, kun heillä elämä muuttuu niin voimakkaasti, ja heillä on enemmän yhteistä muiden lapsellisten kanssa. Mitä vaikutuksia valinnalla on tulevaisuudessa? Yhteiskunnallisesti? Globaalisti? Kenelle jaan omat elämänarvoni? Jäänkö yksin vanhana? Minkälainen yhteiskunta on, kun olen vanha? Toisiko lapsi tuolloin turvaa? Olisiko minusta hyväksi vanhemmaksi? Miksi/miksi ei? Mitä vanhempani sanovat? Mitä muuta elämällä voi tehdä? Mitä haluan elämältäni? Mitä jos puolisoni muuttaa mielensä?

Näitä, ja muita vastaavia kysymyksiä itse ainakin olen pyöritellyt päässäni jo pari vuosikymmentä. Silti olen edelleen lapseton, yhteenkään kysymykseen (tai edes kaikkiin niihin yhteensä), en ole löytänyt riittävän painavaa syytä lapsen teon puolesta. En myöskään koe sisäsyntyistä tarvetta lapselle, joten edes tunteeseen tai biologiaan perustuvaa perustetta ei ole koskaan ollut. Minua kuitenkin loukkaa, kun kaikki tämä oma pohdintani mitätöidään muiden toimesta epäilemällä minua jotenkin typeräksi, lapselliseksi tai kypsymättömäksi. Lapsettomuus ei ole mikään yksinkertainen valinta, ja minua rassaa suunnattomasti se, että monet, ketkä eivät ole koskaan edes ajatelleet asiaa, vaan tehneet "ilman muuta" lapsia, kyseenalaistavat tarkkaan harkitun valintani, vielä tosiaan yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin.

"Normista poikkeavaa"? Normiko on hankkia lapsia? Mä oon aina ajatellut, että ne tekee, ketkä haluaa ja ne ei, jotka ei halua. Ainoastaan vapaaehtoisesti lapsettomat vaivaa tällä asialla pientä päätänsä sen enempää. Ihmetyttää moinen julistaminen, kun ei kukaan tuntemani perheellinenkään niin tee...

Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen jos velat eivät teeskentelisi välittävänsä Afrikan nälänhädästä yms. ja yksinkertaisesti myöntäisivät olevansa laiskoja, itsekkäitä, epäkypsiä ja kykenemättömiä ottamaan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen jos velat eivät teeskentelisi välittävänsä Afrikan nälänhädästä yms. ja yksinkertaisesti myöntäisivät olevansa laiskoja, itsekkäitä, epäkypsiä ja kykenemättömiä ottamaan vastuuta.

Tuntemani vela on asiantuntijatyössä, hoitaa dementoitunutta äitiään ja omistaa rescue-koiran. Mites se vastuunotto suhtautuu sitten vaikka perseellään kotona makaavaan äippälytiiniin (ammattina kotiäiti facebookissa, yök....)

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen jos velat eivät teeskentelisi välittävänsä Afrikan nälänhädästä yms. ja yksinkertaisesti myöntäisivät olevansa laiskoja, itsekkäitä, epäkypsiä ja kykenemättömiä ottamaan vastuuta.

MIKÄÄN ei ole itsekkäämpää, kuin oma lapsi. Se on täysin omien halujen ja tarpeiden alhaisinta tyydytystä. Adoptoi, niin voit puhua jotain kypsyydestä ja vastuusta. Muu on koti- ja nukkeleikkiä.

Höh, luulin että tää on velanmaksuketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen jos velat eivät teeskentelisi välittävänsä Afrikan nälänhädästä yms. ja yksinkertaisesti myöntäisivät olevansa laiskoja, itsekkäitä, epäkypsiä ja kykenemättömiä ottamaan vastuuta.

MIKÄÄN ei ole itsekkäämpää, kuin oma lapsi. Se on täysin omien halujen ja tarpeiden alhaisinta tyydytystä. Adoptoi, niin voit puhua jotain kypsyydestä ja vastuusta. Muu on koti- ja nukkeleikkiä.

Tämähän on muuten totta...

Lapsi on pahin ympäristörikos. Eiköhän niitä ole jo maapallolla liikaa kuormittamassa elinympäristöä.

juu ja toisten lapsille pitäs vielä leperrellä ja kutsua juhliinkin ihan, huhhuh!! Hoitakaa ite omat kersanne

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on pahin ympäristörikos. Eiköhän niitä ole jo maapallolla liikaa kuormittamassa elinympäristöä.

Suomessa ongelmaksi koituu ainakin hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta alhaisen syntyvyyden aiheuttama vinoutuma huoltosuhteessa. Yksinkertaisesti ei tulevaisuudessa ole veronmaksajia. Kannattaa säästää vanhuuden varalle ja pohtia kenen nurkkiin menee syytinkiin eläkepäivinän.

Kaikki eivät myöskään millään tajua, että en vaan pidä lapsista ja minulla ei ole silti mitään henkilökohtaisesti sitä Pertti-Eerikkiä vastaan. Siskoni äksyili lapsensa syntymänsä jälkeen (hormonipäissään?): "Mitä se on sulle tehny?!" No joo ei mitään, mutta minua ei nuo vauvat kiinnosta lainkaan....

veloja sanotaan itsekkäiksi,miten itsekästä on se, että odottaa jokaisen palvovan omaa lastaan, vaikka se on monelle ihmiselle yhtä kiinnostava kuin lyhtypylväs?

Vierailija kirjoitti:

Peruskysymys on, että etkö/miten et pidä lapsista? Äitiys ja lapsista pitäminen on kuitenkin kaksi eri asiaa, ja musta on jotenkin tosi loukkaavaa että oletetaan, että olen heti joku epäihminen, jos en ole äiti.

Siis sun mielestä kuitenkin jos ei pidä lapsista, on "epäihminen"?