Kertokaa elämänne vaikeimpia/kipeimpiä hetkiä?
Tässä ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään kokemuksia.
Itselläni oli rakkaan 16v koirani lopetus. Ainoa ystäväni.
Vielä kolme vuotta myöhemmin hän on mielessäni.
Eli tähän saa kertoa oman kokemuksensa ja toivoisin että kukaan ei pilkkaisi.
Kommentit (10)
työttömyys ja kaikki siihen liittyvä
Joo, kerron, ensi maanantaina ammattiauttajalle.
Minullakin lemmikin kuolema on tähän mennessä ollut raskain kokemus. Yllättävän paljon tätä väheksytään ja aletaan aina vertaamaan ihmisläheisen kuolemaan ja miten kaikki on muka merkityksetöntä siihen verrattuna, mutta itselleni koirani kuolema se oli todella iso shokki josta kesti aikansa toipua, vaikka toki tiesinkin sen olevan edessä ennemmin tai myöhemmin. Eläimet välittävät niin pyyteettömästi.
Kun sain tietää, että en pysty saamaan lasta. Mies kunnossa, minussa vikaa. Silloin teki mieli kuolla, mutta nykyään olen jo käsitellyt asian itseni kanssa.
Vaikein hetkeni oli lapseni kaverin koiran kuolema
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi jakaa kipeimpiä elämänvaiheitaan Suomen vilkkaimmalla julkisella keskustelupalstalla?
Petetyksi tuleminen parisuhteessa.
Olen 25-vuotias nainen ja sellaista kokemusta ei vielä ole. Koulukiusaaminen satutti, mutta sen olen jo jättänyt kauas taakseni. On mun elämässä siis ollut huonoja hetkiä, mutta mikään niistä ei nouse erityisesti kipeimmäksi. Ja se on pelottavaa. Edessä on vielä esimerkiksi kaikkien isovanhempien menettäminen ja tuntuu, että kello tikittää hurjaa vauhtia, he kun kaikki ovat iäkkäitä. Yksi isovanhemmistani on muistisairas, ollut jo pitkään. Omalla lemmikillä on vielä vuosia edessä, mutta ei sekään ikusesti elä, vaikka niin toivoisinkin. Nämä asiat tiedän varmasti kipeiksi kokemuksiksi, jotka jo varmaan odottavat lähitulevaisuudessa, ainakin isovanhempien menetys. Lemmikin kanssa toivon viettäväni vielä ainakin kymmenisen vuotta. Ja miehen, ystävien ja perheen kanssa vielä vuosikymmeniä.
Pitkään jatkunut seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, vanhemman alkoholiongelma, väkivalta lapsena ja myöhemmin parisuhteessa, se kun sain tietää etten kykene saamaan omia lapsia, läheisten kuolemat, kiusaaminen, työttömyys... Mitä kaikkia näitä nyt sitten onkaan. Lisäksi on useampia parantumattomia sairauksia. Mm. lihasrappeumatauti, astma, reuma... Ikääkin vasta 25v. Ei ole elämä mennyt oikein putkeen.
Avioero. Vaikka itse halusin erota. Eika ero ollut riitaisa, vaan hyvin sopuisa. Mutta se unelman onnellisesta parisuhteesta ja ydinperheestä. Se särkyi lopullisesti. Oli vaikea asia käsitellä. Lisäksi sain hyvin vähän tukea, koska itsehän halusin erota.