Kaunis kevätpäivä tänään. Olen vaan kauhean surullinen.
Yksinäinen ja siksi kai surullinen. Tällaiset kauniit päivät korostavat yksinäisyyttä...:(
Kommentit (11)
Täällä taas ihan tappava väsymys tuosta kesäaikaan siirtymisestä... Ei, en ole valvonut ja varmasti nukkunut sen vähintään 8h/yö. Silti haluaisin vain nukkua...
Samat tuntemukset ap:n kanssa. Kevätkään ei ole mitään kun on vain kaipaus.
Kevät on toisille vaikeaa aikaa. Luonto herää ja uusi "satokausi" alkaa. Voi olla vaikea itsensä kanssa oleminen. Toisille syksy saa saman tunteen. Jos alakulo pitkittyy on syytä hakea apua. Voimien mukaan kuitenkin ihmisten pariin ja liikkeelle.
Haaveilen itsekin sellaisesta ystävästä, jonka kanssa juttu luistaisi ihan jokapäiväisistä aiheista. Jonka kanssa voisi vaan lähteä ulos kävelylle tuntikausiksi tai vaikka leffaan. Ei mitään monimutkaista. Ihan vaan hengailua. Hän tulisi sovittuun aikaan sovittuna päivänä. Hymyilisimme ja tuntuisi kivalta tavata.
Lapsena kaikki parhaat asiat tapahtuivat aina keväällä, luokkaretket, hiihtoretket, makkaranpaisto laavulla ja kanavien rakentaminen lätäköistä. Kaiken kruunasi lähestyvä kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen itsekin sellaisesta ystävästä, jonka kanssa juttu luistaisi ihan jokapäiväisistä aiheista. Jonka kanssa voisi vaan lähteä ulos kävelylle tuntikausiksi tai vaikka leffaan. Ei mitään monimutkaista. Ihan vaan hengailua. Hän tulisi sovittuun aikaan sovittuna päivänä. Hymyilisimme ja tuntuisi kivalta tavata.
Kyllähän kaikille seura kelpaa, kevät on vaikeaa aikaa täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen itsekin sellaisesta ystävästä, jonka kanssa juttu luistaisi ihan jokapäiväisistä aiheista. Jonka kanssa voisi vaan lähteä ulos kävelylle tuntikausiksi tai vaikka leffaan. Ei mitään monimutkaista. Ihan vaan hengailua. Hän tulisi sovittuun aikaan sovittuna päivänä. Hymyilisimme ja tuntuisi kivalta tavata.
Voi... Samat sanat!
Vierailija kirjoitti:
Samat tuntemukset ap:n kanssa. Kevätkään ei ole mitään kun on vain kaipaus.
Syksy vielä synkempi, tai yksinäinen joulu, vittu miten ahdistavaa.
Tänään se mikä oli pitkään poissa, nosti jälleen päätään, ahdistus nimittäin. Kenties asun liian hiljaisessa kylässä, tapaan liian vähän ihmisiä, on liikaa aikaa ajatella. Miksi pitää ihmisen tällaista tuntea ja kokea? Miksi?
Tee vaikka kävelylenkki kun tuollaiset ajatukset hyökkäävät. Mieti niitä kivoja asioita keväässä: muuttolinnut palaavat, kasvit alkavat taas viheriöidä ja kukkia. Pian pääsee ihailemaan leskenlehtiä ja valkovuokkoja.
Jotkut tykkäävät bongailla lintuja harrastuksena. Toiset pyöräillä. Mistä sinä tykkäisit?
Mikset lähtenyt lenkille? Vaikka jonnekin retkeilyreitistölle? Nuotiolle istahtaessa tulee helposti juteltua ihan tuntemattomillekin.