Masennuslääkkeet ja lopettamisen yhteydessä esiintyvät vieroitusoireet?

Vierailija kirjoitti:

Voxran lopettamisesta ainoa oire oli, että masennus palasi. Olin kärsinyt siitä yli 10 vuotta, ja kaikki muut lääkkeet lähinnä turruttivat niin että mikään ei tuntunut vuosiin miltään. Söin Voxraa vuoden, olosta tuli vaivihkaa normaali ja luulin, että olin parantunut ja lopetin lääkkeen syömisen. Muutamassa viikossa itkuisuus ja masennus oli taas vienyt mukanaan ja pettymys siihen että en ollutkaan parantunut musersi. Puoli vuotta sinnittelin ja aloitim lääkityksen uudelleen. Nyt taas olo on normaali mutta mietin, että pitääkö tätä helvetti syödä loppuelämä?

Terapia parantaa lääkkeet ei.

Lopetin muutama vuosi sitten Sertralinin asteittain lääkärin ohjeilla ja tuntui kun olisin ollut kaksi kuukautta krapulassa. Aina kun olo parani, otettiin taas annostuksesta osa pois. Mutta oli se sen arvoista, olen onnellinen etten ole enää vuosiin syönyt lääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa lopettanut essitalopraamin. Ekalla kerralla noin vuoden käytön jälkeen oikeaoppisen hiutaasti -> ei mitään oireita. Toisella kerralla muutaman kuukauden käytön jälkeen äkisti, koska vakavan sairauden hoitoon käytettävä lääke ei sopinut yhteen essitalopraamin kanssa. En pysty sanomaan mitkä oireet johtuivat toisesta sairaudesta ja mitkä lääkkeen käytön lopetuksesta. Mitään pitkäaikaisia sivuvaikutuksia siitä ei kuitenkaan tullut, jollei sellaiseksi lasketa todella rajua ja äkillistä ihastumista työkaveriin, jonka epäilen johtuneen aivokemian muutoksista. Masennuslääkkeiden lopetus kun johtaa serotoniinitason laskuun ja samoin käy, kun ihastumme. Aivoni todennäköisesti luulivat serotoniinin vähenemisen johtuvan ihastumisesta, vaikka oikeasti se johtui lääkkeen lopettamisesta. Ihastus oli niin rajua, että tunsin tulleeni hulluksi.

Ei hemmetti! Sama kävi minulle kun lopetin toisen ssri-lääkkeen. Ihastuin ihan maanisella tavalla saavuttamattomaan kohteeseen ja olin tulla hulluksi himosta. Ei todellakaan tapaistani. En tuolloin osannut yhdistää, mutta nyt tajuan että saattoi liittyä juuri lopettamaani lääkkeeseen.

Nämä lopettamisoireet ovat ihan yksilöllisiä. Joillekin ei tule mitään, minulla jouduttu lopettamaan perunannosta pari kuukautta. Kannattaa silti lopettaa lääke, jos vähänkään miettii onko siitä apua. Minä olen ilmeisesti lääkeresistentti. Saan vain sivuoireet, en merkittävää hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa lopettanut essitalopraamin. Ekalla kerralla noin vuoden käytön jälkeen oikeaoppisen hiutaasti -> ei mitään oireita. Toisella kerralla muutaman kuukauden käytön jälkeen äkisti, koska vakavan sairauden hoitoon käytettävä lääke ei sopinut yhteen essitalopraamin kanssa. En pysty sanomaan mitkä oireet johtuivat toisesta sairaudesta ja mitkä lääkkeen käytön lopetuksesta. Mitään pitkäaikaisia sivuvaikutuksia siitä ei kuitenkaan tullut, jollei sellaiseksi lasketa todella rajua ja äkillistä ihastumista työkaveriin, jonka epäilen johtuneen aivokemian muutoksista. Masennuslääkkeiden lopetus kun johtaa serotoniinitason laskuun ja samoin käy, kun ihastumme. Aivoni todennäköisesti luulivat serotoniinin vähenemisen johtuvan ihastumisesta, vaikka oikeasti se johtui lääkkeen lopettamisesta. Ihastus oli niin rajua, että tunsin tulleeni hulluksi.

Ei hemmetti! Sama kävi minulle kun lopetin toisen ssri-lääkkeen. Ihastuin ihan maanisella tavalla saavuttamattomaan kohteeseen ja olin tulla hulluksi himosta. Ei todellakaan tapaistani. En tuolloin osannut yhdistää, mutta nyt tajuan että saattoi liittyä juuri lopettamaani lääkkeeseen.

Nämä lopettamisoireet ovat ihan yksilöllisiä. Joillekin ei tule mitään, minulla jouduttu lopettamaan perunannosta pari kuukautta. Kannattaa silti lopettaa lääke, jos vähänkään miettii onko siitä apua. Minä olen ilmeisesti lääkeresistentti. Saan vain sivuoireet, en merkittävää hyötyä.

Mielenkiintoista kuulla, että jollain muullakin on käynyt samoin. Se oli todella outo tilanne, sillä normaalisti en todellakaan ihastu herkästi enkä ainakaan noin rajusti. Se oli ihan pakkomielteistä ja aika pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin hitaasti annosta pienentäen menee ihan helposti. Lääkärit jostain syystä neuvoo puolittamaan annoksia, mutta voi sen pienempinä murusina lopettaa. Sen hankalan venlafaksiinin kapselin voi avata ja vähentää sisältöä pikkuhiljaa. Voi ottaa ilman kapseliakin ne sisukset tai sitten sulkea kapselin uudestaan.

Samoin cymbalta. Itse poistin joka kerralla 10 murua enemmän pois ja mitään lopettamisoireita ei tullut. Sepramin lopetus olikin kovempi juttu. Joka vähennyskerralla tuli sähköiskumaisia tuntemuksia ja huonoa oloa, mutta ne kestivät onneksi vain pari päivää. Voxran lopettaminen kerralla ei aiheuttanut mitään oireita.

Sitalopraamin hitaasta lopetuksesta 12 v. jälkeen aiheutui lievää, sykkivää huimausta ja käsien vapinaa. Tunteet lähti vuoristoradalle ja liikutuin pienimmästäkin syystä.

Vierailija kirjoitti:

Voxran lopettamisesta ainoa oire oli, että masennus palasi. Olin kärsinyt siitä yli 10 vuotta, ja kaikki muut lääkkeet lähinnä turruttivat niin että mikään ei tuntunut vuosiin miltään. Söin Voxraa vuoden, olosta tuli vaivihkaa normaali ja luulin, että olin parantunut ja lopetin lääkkeen syömisen. Muutamassa viikossa itkuisuus ja masennus oli taas vienyt mukanaan ja pettymys siihen että en ollutkaan parantunut musersi. Puoli vuotta sinnittelin ja aloitim lääkityksen uudelleen. Nyt taas olo on normaali mutta mietin, että pitääkö tätä helvetti syödä loppuelämä?

Mulla oli kolmen vuoden huono pätkä, jonka aikana kävin myös terapiassa. Viimein tulin siihen tulokseen, että terapia ei riitä vaan on pakko päästä kovasta ahdistuksesta eroon. Aloitin Voxran jota söin vain kuukauden, koska aiheutti kovaa tärinää. Lääke oli muuten loistava! Aina pirteä olo, ahdistus ja masennus hävisivät. No lopetin sen kertalaakista, ei mitään lopetusoireita eikä ahdistusolokaan onneksi tullut takaisin. Nyt taas elämää hymyilee paremmin.

Näin me reagoidaan eri tavalla :)

Olen kirjoittanut omista kokemuksistani blogiin https://alatulepahamieli.blogspot.com/. Itse olen lopettanut lääkkeet typerästi kertaheitolla, mikä kannattaa ottaa lukiessa huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voxran lopettamisesta ainoa oire oli, että masennus palasi. Olin kärsinyt siitä yli 10 vuotta, ja kaikki muut lääkkeet lähinnä turruttivat niin että mikään ei tuntunut vuosiin miltään. Söin Voxraa vuoden, olosta tuli vaivihkaa normaali ja luulin, että olin parantunut ja lopetin lääkkeen syömisen. Muutamassa viikossa itkuisuus ja masennus oli taas vienyt mukanaan ja pettymys siihen että en ollutkaan parantunut musersi. Puoli vuotta sinnittelin ja aloitim lääkityksen uudelleen. Nyt taas olo on normaali mutta mietin, että pitääkö tätä helvetti syödä loppuelämä?

Mulla oli kolmen vuoden huono pätkä, jonka aikana kävin myös terapiassa. Viimein tulin siihen tulokseen, että terapia ei riitä vaan on pakko päästä kovasta ahdistuksesta eroon. Aloitin Voxran jota söin vain kuukauden, koska aiheutti kovaa tärinää. Lääke oli muuten loistava! Aina pirteä olo, ahdistus ja masennus hävisivät. No lopetin sen kertalaakista, ei mitään lopetusoireita eikä ahdistusolokaan onneksi tullut takaisin. Nyt taas elämää hymyilee paremmin.

Kuukauden kuuri on hyvin lyhyt,ei pitäiskään tulla oireita.

Jos vuosia mennyt,niin tulee takuulla.

Näin me reagoidaan eri tavalla :)

Cymbaltan lopetin pikkuhiljaa vähentämällä rakeita. Ekaksi vähensin käytön joka toiseen päivään ja sitten vähensin rakeita noin 7kpl kerralla. Niitä taisi olla siinä 300 yhteensä. Ei tullut vieroitusoireita. Samoin voi tehdä esim venlan kohdalla.

Cipralexin lopetin 8kk aikana jotta tulisi mahdollisimman vähän viekkareita. Ensin vähensin annostusta, sitten vielä puolitin kaikista pienimmän annoksen ja sitten otin joka toinen, kolmas, neljäs... päivä. Kaksi päivää oli huonoa oloa ja sitten ei mitään.

Voxran pystyi lopettamaan kertalaakista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaksi kertaa lopettanut essitalopraamin. Ekalla kerralla noin vuoden käytön jälkeen oikeaoppisen hiutaasti -> ei mitään oireita. Toisella kerralla muutaman kuukauden käytön jälkeen äkisti, koska vakavan sairauden hoitoon käytettävä lääke ei sopinut yhteen essitalopraamin kanssa. En pysty sanomaan mitkä oireet johtuivat toisesta sairaudesta ja mitkä lääkkeen käytön lopetuksesta. Mitään pitkäaikaisia sivuvaikutuksia siitä ei kuitenkaan tullut, jollei sellaiseksi lasketa todella rajua ja äkillistä ihastumista työkaveriin, jonka epäilen johtuneen aivokemian muutoksista. Masennuslääkkeiden lopetus kun johtaa serotoniinitason laskuun ja samoin käy, kun ihastumme. Aivoni todennäköisesti luulivat serotoniinin vähenemisen johtuvan ihastumisesta, vaikka oikeasti se johtui lääkkeen lopettamisesta. Ihastus oli niin rajua, että tunsin tulleeni hulluksi.

Minäkin lopetin kaksi kertaa essitalopraamin 10 mg -> 5 mg -> 0. ei mitään oireita.

Ohjeiden mukainen vähentäminen HITAASTI (pari viikkoa per vähennetty annos vähintään), jos ei halua ns. "vieroitusoireita". Ne oireet eivät ole oikeastaan vieroitusoireita vaan oireita siitä kun kehosi totuttelee siihen etteivät lääkkeet olekaan määräämässä miten paljon tai vähän se tuottaa mitäkin aineita, eli niiden pitoisuudet veressä saattaa sahata edestakaisin jos lopetus tehdään liian äkkiä.

SSRI-lääkkeiden lopetus liian äkkiä aiheuttaa mm. huimausta päätä kääntäessä, sähköiskun kaltaisia tuntemuksia, lihasten nykimistä ja tietty mielialan heilahtelua. Itsellä kerran loppui lääkkeet niin ettei ollut varaa siihen omavastuuosuuteen (50 euroa vuoden alusta) pariin viikkoon, niin koin noita ja yleistä huonoa oloa. Ei ollut kivaa, ei saanut sairaslomaakaan vaikka kävellessä ei voinut päätä kääntää jos ei halunnut jalkojen menevän alta.

Mä nyt nostan tän vanhan keskustelun, koska haluaisin tietoa erityisesti pitkään (vuosia, ainakin yli vuoden) masennuslääkkeitä käyttäneiden lopetusoireista, varsinkin psyykkisistä.

Taustaa: mieheni on lopettanut pitkän lääkityksen, aloitti syksyllä vähentämään, ja nyt on ollut viikon kokonaan ilman - ja on sekaisin kuin seinäkello.. Olen huolesta sekaisin, puhuu omituisia, en tunnista MITÄÄN piirrettä hänessä, aina niin lämmin ja huolehtiva mies on kuin jäävuori, ei päästä lähelleen, ei halua keskustella, kaikki tunteet vääristyneet..

Meneehän tämä pian ohi, meneehän? Haluaisin kokemusten myötä käsittää, mitä hän käy tällä hetkellä läpi, jotta voisin häntä tässä asiassa tukea parhaani mukaan, se on vain ihan hiton vaikeaa ilman että mulla on käsitystäkään mitä hän kokee..

Joo ja en tarvitse tietoa että masennus voi palata, niin voi, mutta ainakin kaikkien löytämieni lähteiden mukaan se ei tule napspam samalla hetkellä kun lääkkeet jää kokonaan pois vaan tulee viiveellä jos siis on ylipäänsä enää tullakseen, nämä oireet kun alkoivat kuin tykin suusta..

Riittävästä unesta kannattaa ainakin pitää kiinni lopetusoireiden aikaan, jos vain saa nukuttua. Ettei unen puutteesta tule vielä lisäoireita lääkkeiden lopetus/vieroitusoireiden lisäksi. Lopetusoireet kestää yleensä pääosin viikoista joihinkin kuukausiin. Eli voi mennä vielä useampi viikko. Joillekin jää pysyvämpiäkin sivuoireita, mutta pääosalle ei.