Masennuslääkkeet ja lopettamisen yhteydessä esiintyvät vieroitusoireet?

Efexorin unohtamisesta tulee ihan hirveät oireet: pääkipu, outo epätodellinen olo, ahdistus, pahoinvointi ym. Joskus olen oksentanut.

Kunpa en olisi ikinä aloittanut koko lääkettä, haluan tuosta eroon...

Ei missään nimessä tältä palstalta lääkekokemuksia.

Osaako kukaan kertoa, saako lopettamisen yhteydessä jollakin verukkeella sairaslomaa? Tulee mietittyä miten sitä pärjää töissä jos / kun vieroitusoireita tulee.

Nyt jo huimaus on unohduksen jälkeen voimakasta niin miten siinä voi töihin keskittyä.

Venlafakiinista tuli elämäni voimakkaimpia paniikkikohtauksia, sen jälkeen tuli sydämen tykytys, epäsäännöllistä rytmiä, voimakasta väsymistä, jalkapohjien poikkeavaa puutumista ja tunnottumuutta, puristavaa tunnetta kurkussa ja rintalastan alla.

Mulla on ollut käytössä useampia masennuslääkkeitä, mutta ne on lopetettu lääkärin ohjeiden mukaan jolloin haitat ovat olleet vähäisiä, lähinnä heitehuimausta.

Cipralexistä hillittynä 5mg kerrallaan purkuna ainoastaan viimenen 5mg aiheutti viekkareina huimausta. Saahan sitä saikkua jos on liian huono olo. Toki kannattaa tehä niin ettei liian nopee tiputa liian paljoa kerralla annoksesta.

Mulla on käytössä vain 10mg sepram. Onkohan oireet niin pahat lopettaessa kun jos olis isompi annos? Vai onko sillä edes mitään vaikutusta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä tältä palstalta lääkekokemuksia.

Miksi?

Söin 20mg sepramia ja lopettaessa ei mitään vieroitusoireita. Puolitin ensin kymppiin muutamaksi viikoksi ja sitten viitoseen samoin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käytössä vain 10mg sepram. Onkohan oireet niin pahat lopettaessa kun jos olis isompi annos? Vai onko sillä edes mitään vaikutusta asiaan.

On sillä varmaan vaikutusta, siis isosta annoksesta on vaikeampi pyristellä eroon. Mutta on toki varmaan myös yksilöllistä.

- 1

Miksi et kysyisi lääkäriltä joka määräsi lääkkeet?

Vähennys pitää tehdä todella hitaasti! Itse ignoorasin lääkärin ohjeet ja ronskisti puolitin ketiapiinin annoksen, tuli kamala vapina, sydämentykytykset, kylmähiki ja ahdistuspuuskat. Palasin kiltisti ohjeiden mukaiseen vähennykseen. Silti ohjeiden mukainen hidas vähennys aiheuttaa vapinaa ja ahdistuspuuskia. Tuntuu kuin adreanaliini jylläisi kokoajan yliannostuksella. Toisaalta ajatukset on vapaantuneet ja naurattaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kysyisi lääkäriltä joka määräsi lääkkeet?

Koska haluan kuulla nimenomaa kokemuksia, enkä lääkärin lässytystä.

Hyvin hitaasti annosta pienentäen menee ihan helposti. Lääkärit jostain syystä neuvoo puolittamaan annoksia, mutta voi sen pienempinä murusina lopettaa. Sen hankalan venlafaksiinin kapselin voi avata ja vähentää sisältöä pikkuhiljaa. Voi ottaa ilman kapseliakin ne sisukset tai sitten sulkea kapselin uudestaan.

Ketiapiini ei ole masennuslääke, neuroleptihän se on.

Oliko sinulla psykoottinen depressio vai miksi ketiapiini?

Ap.asteittain, hitaasti, tosin olen itse käyttämäsi lääkkeen Cipramilin lopettanut aikoinaan ongelmitta. 60 mg, siitä 40 mg:n kahdeksi viikoksi, siitä 20 mg:n kahdeksi viikoksi ja sitten kokonaan lopetus

Älä lopeta kerralla! Pienennä annosta hitaasti. Näin vieroitusoireet ovat lievemmät.

Itse lopetin Venlafaxinin kertalaakista. Olo oli samanlainen kuin kahden viikon tiukan ryyppyputken jälkeen. Vajaassa viikossa meni viekkarit ohi.

Olen kaksi kertaa lopettanut essitalopraamin. Ekalla kerralla noin vuoden käytön jälkeen oikeaoppisen hiutaasti -> ei mitään oireita. Toisella kerralla muutaman kuukauden käytön jälkeen äkisti, koska vakavan sairauden hoitoon käytettävä lääke ei sopinut yhteen essitalopraamin kanssa. En pysty sanomaan mitkä oireet johtuivat toisesta sairaudesta ja mitkä lääkkeen käytön lopetuksesta. Mitään pitkäaikaisia sivuvaikutuksia siitä ei kuitenkaan tullut, jollei sellaiseksi lasketa todella rajua ja äkillistä ihastumista työkaveriin, jonka epäilen johtuneen aivokemian muutoksista. Masennuslääkkeiden lopetus kun johtaa serotoniinitason laskuun ja samoin käy, kun ihastumme. Aivoni todennäköisesti luulivat serotoniinin vähenemisen johtuvan ihastumisesta, vaikka oikeasti se johtui lääkkeen lopettamisesta. Ihastus oli niin rajua, että tunsin tulleeni hulluksi.

Voxran lopettamisesta ainoa oire oli, että masennus palasi. Olin kärsinyt siitä yli 10 vuotta, ja kaikki muut lääkkeet lähinnä turruttivat niin että mikään ei tuntunut vuosiin miltään. Söin Voxraa vuoden, olosta tuli vaivihkaa normaali ja luulin, että olin parantunut ja lopetin lääkkeen syömisen. Muutamassa viikossa itkuisuus ja masennus oli taas vienyt mukanaan ja pettymys siihen että en ollutkaan parantunut musersi. Puoli vuotta sinnittelin ja aloitim lääkityksen uudelleen. Nyt taas olo on normaali mutta mietin, että pitääkö tätä helvetti syödä loppuelämä?

Efexorin lopetin kuin seinään: ei mitään oireita.