Potkut sattuvat vielä puolen vuoden jälkeenkin

Olisiko sinulla mahdollisuutta päästä työpsykologille juttelemaan? Irtisanominen on selvästi jäänyt käsittelemättä, onneksi itse tiedostat sen. Otathan yhteyttä työterveyshuoltoon.

Itse sain vuosia sitten potkut yt:ssä, mutta onnekseni pääsin melkein heti uuteen paikkaan. Ensimmäiset puoli vuotta oli raskasta, kun piti opetella uusi työ ja samalla surra entisestä luopumista. Pidin entisestä paikasta ihan valtavasti ja uusi oli kaikin puolin huonompi.

Olikin järkytys, kun vajaata vuotta myöhemmin uudessa paikassa alkoi yt:t. Vuosi myöhemmin tuli seuraavat. Pelkäsin ihan valtavasti työpaikkani puolesta ja aina, kun tuli kutsu infotilaisuuteen, tuntui vatsa kääntyvän ympäri. Seuraaviin yt:hin meni pari vuotta ja siinäpä sitten napsahti minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla mahdollisuutta päästä työpsykologille juttelemaan? Irtisanominen on selvästi jäänyt käsittelemättä, onneksi itse tiedostat sen. Otathan yhteyttä työterveyshuoltoon.

Kävin psykologilla viitisen kertaa potkujen jälkeen. En tiedä onko siitä uudelleen apua. Voi, asia olisi ihan toisin, jos esimiehellä olisi ollut herkkyyttä ja inhimillisyyttä kertoa potkuista toisin. Hän oli lähin työkaverini, jonka kanssa jaoin huoneeni. Puhuttiin paljon lapsistammekin ja tunsimme monta vuotta. Kehityskeskusteluissa olin aina yli tavoitteiden. Sitten potkut hän ilmoitti kuin robotti. Ei pahoitellut, ei kiittänyt työstä tai toivottanut hyvää jatkoa. Tai kertonut miksi juuri minä sain lähteä. Ei edes katsonut minuun vaan piti kalvosulkeiset jossa luki asian standarditekstinä. Koko potkut jäivät täysin epätietoisuuden sumuun.

Tietäisivätpä työnantajat mikä valta heillä on. Ymmärrän, jos pitää irtisanoa, mutta voisiko asian hoitaa inhimillisesti. Niin, ettei se tuhoa koko ammatillista itsetuntoa lopullisesti.

Kun parisuhde päättyy, niin kaikki sanoo, että ota aikaa itsellesi, uusi suhde löytyy kun olet valmis.

Kun työt päättyy äkisti, ei puhettakaan siitä että tee surutyö, pidä vähän lomaa, ota etäisyyttä. Uusi työ pitää hankkia mahdollisimman pian.

Laittomasta irtisanomisestani on jo vuosia. Yhä vieläkin esimiehen "onko sulla aikaa tulla käymään mun huoneessa" saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Joka kerta kouraisee kauhu.

Siitä kuitenkin selviää, tsemppiä sulle.

Voi kuule, nään unia vielä 9 vuoden jälkeenkin.

Laittomasta irtisanomisesta on nyt 2 vuotta. Ekan oikeusprosessin voitin, työnantaja vei asian eteenpäin ja nyt odotellaan lopullista tuomiota.

Työttömänä olin kuukauden, uusi työ on mukavampi kuin vanha, mutta edelleen koen olevani huono ja surkea.

Mulla oli onneksi aikaa ns. märehtiä asiaa työttömäksi jäätyäni kuukausi pari, kun en saanut heti töitä. Jälkikäteen ajatellen tämä oli onni, sillä olin varmasti aikanaan henkisesti paljon valmiimpi ja jaksavampi uudessa työssä, kun siihen pääsin. Tämän kokemuksen vuoksi en ole ollenkaan sitä mieltä, että työttömien pitäisi työllistyä mahdollisimman pian potkujen jälkeen: Pysähtyminen ja hengähtäminen rankan kokemuksen jälkeen tulee tarpeen ja antaa mahdollisuuden käsitellä asia.

Silti mulle tuli noin vuosi potkujen jälkeen juuri tuollainen hyvin epävarma olo, jolloin asian käsittelyä vaikeutti se, että muille ihmisille se oli jo täysin mennyttä aikaa. Mutta kun tuon "toisen kierroksen" kävin läpi, sitten se oli mielessäni lähes täysin ohi. Nyt tilalle on tullut positiivisia onnistumisiani ja voin rehellisesti sanoa, että tuo kokemus tuntuu kuuluvan jo täysin toiseen maailmaan.