Naisystäväni pelkää koko ajan (aiheetta), että jätän hänet

Kuulostaa kovasti psykiatrisen avun tarpeelta. Itse jättäisin tuollaisen takia.

Olen itse ollut aika lailla tuollainen. Taustalla koko elämän mittainen hylätyksi tulemisen pelko. Luulen että se itsellä johtui epävakaasta lapsuudesta ja vanhemmista, äiti uhkaili itsemurhalla jne. Naisystäväsi tarvitsee oikeasti terapiaa. Olen itse ollut vuosia terapiassa ja onnistunut käsittelemään mm noita tunteita. Ne ovat todella vaikeita ja raastavia, sinulle todellakin mutta vielä enemmän naisystävällesi. Toivon että sinulla on voimia kestää tämä, mutta suojele kuitenkin itseäsi ettet itse sairastu. Mene hänen kanssaan vaikka lääkärin vastaanotolle, ellei hän itse uskalla mennä?

Kuulostaa mun mielestä paremmalta tuo sun tilanne kuin tämä mun taannoinen tilanne jossa nainen ei todellakaan pelännyt että jättäisin hänet, ei koskaan ikävöinyt mua eikä mitään. Sun tyttöystävä sentään arvostaa sua ja on kiinnostunut susta, ei halua menettää sua.

Mä sain sitten lopulta pakit naiselta.

Varmasti haastavaa, mutta uskoisin että aivan ihana ihminen tyttöystäväsi on. Sinun tulee tunnetasolla osoittaa rakkautta erityisen paljon. Sanoilla ja teoilla. Halaamista ja silittelyä. Jaksaa vaan kertoa, että et hylkää ja häntä vain rakastat. Terapia ei olisi pahitteeksi.

Mulla oli itselläni tuo.

Olin 18 ja ekassa oikeassa hyvässä suhteessa.

Se meni ohi sen jälkeen kun miehen kanssa juteltiin kunnolla rauhassa tämä läpi ja mies katsoi silmiini ja sanoi että hän tahtoo olla kanssani ja kun hän lähtee jonnekin, tulee aina takaisin.

Hyvä parisuhde on aarre, ja toisesta kannattaa välittää. Ajattele jos kumppani sanoisi sinusta kuten tuo nro 2. Että ihmiset ovat kuin esineitä, valitset vaan seuraavan!?

Olen yhä tämän miehen kanssa, kohta oltu 20 vuotta yhdessä. En ota miestä itsestäänselvyytenä mutta kunnioitan ja arvostan. Ongelmat ratkaistaan, ei vaihdeta uuteen kun vanha ei kiinnosta.

Tunnistan samoja piirteitä itsessäni. Tiedostan pelon johtuvan aiemmista hylkäämis kokemuksista ja aiemman puolison kuolemasta.

Omalla kohdallani syyn tiedostaminen on auttanut asian käsittelyyn ja osaan ottaa rauhallisemmin. Mutta on se vaan kamala tunne kun mies lähtee esimerkiksi reissuun ja itse pelkää kotona mitä kaikkea voi sattua ja palaako mies koskaan kotiin.

Rakastan häntä enkä haluaisi hänen elävän pelossa. Näillä näkymin aion kosia häntä kun aika on sopiva. Toivon, että viimeistään sillon hän tietää minun olevani tosissani.

-ap

Olen ollut itse tuollainen. Pahoillani mutta mikään määrä vakuutteluja ei vaan riittänyt. Johtui omasta epävarmuudesta sekä monista hylätyksi tulemista. Piti opetella rakastamaan itseään sekä luottamaan itsensä. Mutta se oli pitkä eli vuosien työ ja lähtökohtana että itse tunnistin tuon itsestäni.

Ihana että rakastat mutta terapiaa tarvitaan muuten voit sairastua itsekkin.