2 veen käytös -pelkoa vai aggressiivisuutta?

Ai niin ja eilen heräsi itkien päiväunilta, sanoi herätessään "kenkä, tyttö". Kysyin mikä kenkä/mikä tyttö, ja sanoin, että näki varmaan jotain pahaa unta jostain tytöstä. Sanoi, että "tyttö sattuu". En tiedä, näkikö unta, että hän satutti tyttöä vaiko satuttiko tyttö häntä.

Kannattaa varmaan puhua neuvolassa.

Joo, tarkoitus olisi. Mietin kyllä myös, että pitäisiköhän soittaa ja kysyä jo etukäteen, kun seuraavaan aikaan reilu pari kuukautta aikaa.

Meillä kans 2,5-vuotias, joka todellakin vielä harjoittelee toisten kanssa olemista. On päiväkodissa. Ei kyllä käy mitenkään toisten lasten kimppuun, mutta puhuu esim. tönimisestä. Esim. kaupassa kun on jonoa, eikä hän jaksaisi odottaa, niin saattaa ehdottaa että mennään tönimään niitä muita. Ei siis mene, mut sit käydään se keskustelu tä miksei tönitä. Samoin jos puistossa joku kiva vempele on varattu, niin saattaa taas sanoa että mennään tönimään sitä toista. Tietää kyllä hyvin, mitä ei saa tehdä, ja on jo oppinut "kantelemisen" taidon, eli aika pikaisesti tulee kertomaan kun joku toinen on töninyt tms. häntä. Usein ne on ollut ihan vahinkojakin, siitäkin sit vaan jutellaan, että mikä sit on oikeesti kiusaamista. Niin kauan kun pysyy juttelun tadolla, niin en olisi huolissaan. Hyvä että pystyy käymään sanallisesti läpi ja tärkeää tarjota niitä positiivisia vaihtoehtoja, että toista voi silittää tms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans 2,5-vuotias, joka todellakin vielä harjoittelee toisten kanssa olemista. On päiväkodissa. Ei kyllä käy mitenkään toisten lasten kimppuun, mutta puhuu esim. tönimisestä. Esim. kaupassa kun on jonoa, eikä hän jaksaisi odottaa, niin saattaa ehdottaa että mennään tönimään niitä muita. Ei siis mene, mut sit käydään se keskustelu tä miksei tönitä. Samoin jos puistossa joku kiva vempele on varattu, niin saattaa taas sanoa että mennään tönimään sitä toista. Tietää kyllä hyvin, mitä ei saa tehdä, ja on jo oppinut "kantelemisen" taidon, eli aika pikaisesti tulee kertomaan kun joku toinen on töninyt tms. häntä. Usein ne on ollut ihan vahinkojakin, siitäkin sit vaan jutellaan, että mikä sit on oikeesti kiusaamista. Niin kauan kun pysyy juttelun tadolla, niin en olisi huolissaan. Hyvä että pystyy käymään sanallisesti läpi ja tärkeää tarjota niitä positiivisia vaihtoehtoja, että toista voi silittää tms.

Kiitos sun vastauksesta! :-) Hm, kuulostaa kyllä tosi samanlaiselta kuin meillä. Olisikohan tää sit joku tän ikäisten vaihe..? Olematta siis välttämättä mitenkään epänormaalia? Tai ei nyt varmaan kaikilla välttämättä tule tällaista, mut joillain voi tulla? Onko teillä ollut vielä neuvolaa ja siellä puhetta tästä?

Meillä myös tietää kyllä tosi hyvin, mitkä on kiellettyjä asioita ja mitkä ei. Usein esim. ruokaa laittaessa hokee uunin edessä itse "ei, ei". Josko se puhe tästä vähitellen kehittyisi paremmin, että pystyisi paremmin ymmärtämään, onko nyt kyse siitä, että lapsen tekisi mieli lyödä vaiko siitä, että pelkää muiden tulevan lyömään. Tuokin voisi ehkä muuten olla mahdollista, että joku on vahingossa hipaissut ja on käsittänyt sen lyömiseksi ja nyt sitten olisi tekemässä koko ajan "samanlailla"... Toivotaan, että tämä tosiaan pysyisi vain sen puheen tasolla. Kieltämättä tää on aika rasittava vaihe, mutta eipä kai auta kuin jankata samaa levyä joka ohimenevän lapsen kohdalla, huh huh...

Osaatko sanoa onko teidän lasta mahdollisesti tönitty päiväkodissa? Entä miten hyvin hän jo puhuu? Meillä tulee vasta yksittäisiä sanoja ja jonkin verran kahden tai kolmen sanan lauseita, mutta kamalan hyvin ei vielä sillai pysty keskustelemaan, että tosiaan saisi jotain kunnollista irti.

Tuon ikäisellä aggressiivisuus ja väkivaltaisuus on ihan normaalia, ja siitä kasvatetaan ja opetetaan pois. Tunteiden hallintaa ja lapsen ymmärtämistä kehiin. Ei tarvitse huolestua aloituksesi perusteella.

- Lastenhoitoalalla kymmenen vuotta ollut

Eikö tuon ikäisen pitäisi jo puhua ihan lauseita? Jos ei pysty puheen tasolla ilmaisemaan, niin voi tulla siitäkin aggressioita..Kokonaisuus ratkaisee sikäli, ettei minkään yksittäisen asian kannalta voi sanoa, onko normaalia vai ei. Jos on jotenkin ujompi tai jurompi lapsi, niin kannattaa ihan pitkällä tähtäimellä kasvatuksessa tähdätä sellaisen positiivisen ihmiskuvan vahvistamiseen ja luottamuksen rakentamiseen suhteessa muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon ikäisen pitäisi jo puhua ihan lauseita? Jos ei pysty puheen tasolla ilmaisemaan, niin voi tulla siitäkin aggressioita..Kokonaisuus ratkaisee sikäli, ettei minkään yksittäisen asian kannalta voi sanoa, onko normaalia vai ei. Jos on jotenkin ujompi tai jurompi lapsi, niin kannattaa ihan pitkällä tähtäimellä kasvatuksessa tähdätä sellaisen positiivisen ihmiskuvan vahvistamiseen ja luottamuksen rakentamiseen suhteessa muihin ihmisiin.

Kiitos teillekin 6 & 7! :-)

2v neuvolassa lääkäri ei ollut vielä huolissaan puheesta. Se on kuitenkin ollut toinen juttu, mikä on itseä mietityttänyt myös ja siitä on tarkoitus myös puhua seuraavalla neuvolakäynnillä. Ihan ikätasoisesti ei mun mielestä puhu (sillä vähällä kokemuksella mitä mulla on kavereiden lapsista...). Häneltä kuitenkin kolme kuukautta sitten leikattiin kireä huulijänne, minkä jälkeen sanoja alkoi tulla todella hurjalla tahdilla ja alkoi kiriä puheessa huomattavasti. Siihen asti oli ollut vain muutama kymmenen sana. Nyt tulee joka päivä paljon uusia juttuja. En tiedä, onko sattumaa vai ei. Ehkä liittyy tuohon? Kielijännettä eivät ikävä kyllä katsoneet tarpeelliseksi leikata sairaalassa, vaikka se yhden yksityisen mielestä oli myös liian kireä ja olisi pitänyt leikata. :-(

Lisää kokemuksia? Te, joilla ollut tällaista, kauanko tämä vaihe on suurinpiirtein kestänyt? Millainen lapsesta on myöhemmin tullut? Onko saanut kavereita ja oppinut olemaan heidän kanssaan nätisti?

Nosto

Tuon ikäiselle on ihan ikätason mukaista käytöstä myös oikeasti lyödä ja esim purra tai raapia kaveria jos kaverilla on vaikka lelu, minkä hän tahtoo. Teillä vain puhuu lyömisestä. En olisi siis tuosta huolissani. Meillä esikoinen töni toisia lapsia joskus jos turhautui ja kuopus oli sitten varsinainen riiviö, keskimmäinen käyttäytyi kunnolla kavereita kohtaan. Kuopus siis keksi, että jos jollain on tavara, minkä hän haluaa niin kun käy lyömässä/ puremassa/ nipistämässä niin ote irtoaa ja lelu ei olekaan enää kaverilla ja hän voi sen ottaa. Aika sinnikäs oli yrityksessään vaikka koskaan ei lelua tuolla tavalla saanut (ainakaan jos aikuinen sen näki, en tiedä näkikö aina pk:ssa) ja nuhtelut tietysti. Juttu loppui kun ikää tuli lisää. Annoin kyllä isommille sisaruksille luvan antaa takaisin (ei täysillä), että oppisi, että sattuu. Näistä asioista sitten puhuttiin hänen kanssaan. Hänen puheen kehityksensä oli myös hitainta meidän lapsista, että en tiedä korreloiko tuollaisen turhautumisen kanssa väkivaltaisuus. Nyt ovat koulussa kaikki ja eivät ole aggressiivisia kukaan. Kun tuo vaihe meni ohi kuopukselta noin puolen vuoden jälkeen ei hän ole tahallaan satuttanut ketään.

Älä siis huoli