Ihmiset pelkäävät, kun lenkkeilemme

Hanki kissa. Meitä ei pelätä kun käydään lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Kun käymme melko ison paimenkoirani kanssa lenkillä, niin olen huomannut, että vastaantulijat saattavat jopa väistää autotien puolelle ohitustilanteessa. Koiran kanssa ohitustilanteet menee erittäin hyvin, on oppinut että saa aina makupalan kun ohittaa nätisti, joten seuraa vain vieressäni (toisella puolella kuin vastaantulija) todella nätisti ja odottaa makupalaa.

Välillä oikein tekee mieli sanoa niille että ei tarvitse tukkia autokaistaa, koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa ja vaikka kiinnostaisikin niin kyllä minä oman koirani aisoissa pidän.

Onko sitten vaan niin paljon koiria, jotka vetävät ja pomppivat/ärisevät ihmisille niin, että jo kiltinkin koiran nähdessään on mentävä keskelle autotietä kävelemään (niinkuin se jotenkin olisi turvallisempaa?)?

Etukäteen et voi mistään tietää kumpi on ruorissa koira vai taluttaja. Se selviää vasta siinä kohdalla kun on liian myöhäistä. Mun päälle on hypitty pariin kertaan ja hihna vetäisty usein tiukalle kun karvanaama yrittää väkisin iholle ja samaan aikaan omistaja karjuu korvia vihlovasti: "SERI!!! EI!!!" Joo, siirryn tien toiselle puolelle.

Isot koirat ovat vaarallisia, jos ne eivät ole hallinnassa. Minua piti taannoin juuri paimenkoira, joka ei kuulemma ollut koskaan mitään tehnyt.

Miten se voi olla ap:lle ongelma, että ihmiset väistävät? Miten vastaantulija voi tietää, että just sinun koirasi ei oikeasti ole vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Hanki kissa. Meitä ei pelätä kun käydään lenkillä.

Kissojakin löytyy kaksin kappalein, tosin molemmat niin hienohelmoja ettei ulkoilu kiinnosta muutakun harvoin lasitetulla parvekkeella.

Ja tottahan se on, että vastaan voi tulla niitäkin, jotka ei koiriaan saa kuriin. Varmaan ne sitten tahraa kaikkien isojen koirien mainetta.

Olen silti vakaasti sitä mieltä, että kävelytiellä meidän ohittaminen on turvallisempaa, kuin jäisellä autotiellä kävely.

Mä väistän aina niin paljon kuin mahdollista, jos vastaan tulee isokoira omistajansa kanssa, pieniä koiria en pelkää.

Meilläpäin asuu ison saksanpaimenkoiran omistaja (mies), joka hallitsee koiraansa vain ja ainoastaan fyysisen voiman avulla. Itse lenkkeilen kahden kääpiökoiran kanssa, ja koen kauhunhetkiä joka kerta, kun näen tämän miehen pitelevän koirastaan kiinni kaksin käsin ja koko vartalon voimin, jottei se syöksyisi pikkukoirieni kimppuun. Minkäänlaista henkistä otetta hänellä ei tähän isoon, uhkaavasti murisevaan urokseen ole.

Toinen sekarotuisen saksanpaimenkoiramixin omistaja taas kävelee kainalokepin kanssa, koira toisessa kädessä pitkässä narussa. Saattaa huutaa kun näkee meidät: "Onko ne uroksia?" Kun vastaan kyllä, alkaa hädissään keriä koiraansa lähemmäksi. Koira riehuu ja taluttaja näyttää kaatuvan ja sotkeentuvan naruun hetkenä minä hyvänsä. Tilanne on pelottava ja lähden aina ripeästi toiseen suuntaan.

Ei ole kovin paljon ymmärrystä sille, miksi pitää hankkia iso uroskoira, jos ei ole rahkeita sen kanssa pärjätä ilman vaaratilanteita. Ja kyllä, väistän kaikkia isoja koiria, koska on näitä em. kaltaisia kokemuksia vähän liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki kissa. Meitä ei pelätä kun käydään lenkillä.

Kissojakin löytyy kaksin kappalein, tosin molemmat niin hienohelmoja ettei ulkoilu kiinnosta muutakun harvoin lasitetulla parvekkeella.

Ja tottahan se on, että vastaan voi tulla niitäkin, jotka ei koiriaan saa kuriin. Varmaan ne sitten tahraa kaikkien isojen koirien mainetta.

Olen silti vakaasti sitä mieltä, että kävelytiellä meidän ohittaminen on turvallisempaa, kuin jäisellä autotiellä kävely.

Jos laitat sun ja koirasi kuvan tänne lupaamme toimia tulevaisuudessa näin teidän kohdalla.

Onko vaikea tajuta, että yleensä kokemus määrää miten ihminen käyttäytyy kohdatessaan koiran (ja taluttajan). Koiranomistajat voisivat ottaa tästä opikseen.

Eniten ärsyttää piskuiset räkyttävät rakit, jotka käyttäytyvät kuin raivotautiset kohdattaessa.

Taitaa ihmisillä vain olla ihan liikaa kokemuksia niistä pitelemättömistä ja arvaamattomasti käyttäytyvistä Fifeistä ja flexien kanssa tien yli ansalankoja virittelevistä koirien ulkoiluttajista. Itselläni ainakin on ja mieluummin varaudun väistämällä kun kompastun siihen flexiin tai päälle hyppivään koiraan.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin asuu ison saksanpaimenkoiran omistaja (mies), joka hallitsee koiraansa vain ja ainoastaan fyysisen voiman avulla. Itse lenkkeilen kahden kääpiökoiran kanssa, ja koen kauhunhetkiä joka kerta, kun näen tämän miehen pitelevän koirastaan kiinni kaksin käsin ja koko vartalon voimin, jottei se syöksyisi pikkukoirieni kimppuun. Minkäänlaista henkistä otetta hänellä ei tähän isoon, uhkaavasti murisevaan urokseen ole.

Toinen sekarotuisen saksanpaimenkoiramixin omistaja taas kävelee kainalokepin kanssa, koira toisessa kädessä pitkässä narussa. Saattaa huutaa kun näkee meidät: "Onko ne uroksia?" Kun vastaan kyllä, alkaa hädissään keriä koiraansa lähemmäksi. Koira riehuu ja taluttaja näyttää kaatuvan ja sotkeentuvan naruun hetkenä minä hyvänsä. Tilanne on pelottava ja lähden aina ripeästi toiseen suuntaan.

Ei ole kovin paljon ymmärrystä sille, miksi pitää hankkia iso uroskoira, jos ei ole rahkeita sen kanssa pärjätä ilman vaaratilanteita. Ja kyllä, väistän kaikkia isoja koiria, koska on näitä em. kaltaisia kokemuksia vähän liikaa. 

Ongelma on juuri nimenomaan siinä, että ei koiraa kouluteta voimalla. Nimenomaan se henkinen yliote pitää saada, jotta koira KUUNTELEE sinua, eikä säntäile ja yritä vaan päästä sinne minne haluaa ymmärtämättä, miksi ei pääse.

Mutta ymmärrän kyllä, kun nähtävästi nämä ei olekaan mitään harvinaisia tapauksia, että ei koiraa osata käsitellä.

En itsekkään ymmärrä, miksi ottaa iso koira, jos ei osaa sitten kouluttaa. Suututtaa, sillä nämä sitten ovat niitä, minkätakia meitäkin vältetään ja melkein mulkoillaan kävellessämme.

Kaksi viikkoa sitten vastaani tuli nainen taluttaen saksanpaimenkoiraa. En reagoinut heihin, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kas vain, koiran mielestä olin jotenkin vaarallinen ja se nappasi minua yllättäen pohjeesta kiinni. Omistaja ei ennättänyt edes EItä huutaa, kun jo veri valui jalasta. Selitys oli, että ei se koira koskaan aikaisemmin, vika ei voinut olla siinä. Eli omistajan mielestä minä lenkkeilijä olin syyllinen siihen, että koira kävi kimppuuni.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikea tajuta, että yleensä kokemus määrää miten ihminen käyttäytyy kohdatessaan koiran (ja taluttajan). Koiranomistajat voisivat ottaa tästä opikseen.

Onhan se vaikea tajuta, kun itse pidän aina koirani kurissa. Vähän sama, kuin jos ravintolassa joku alkaa riehumaan, ja sen jälkeen tulevat asiakkaat heitetään pois koska edellinen asiakas riehui.

En tunne sinua ja koiraasi, joten en tiedä kuinka kiltti ja hallinnassa se on. On typerää olettaa että ihmiset tietävät kuinka hyvin olet koirasi kouluttanut, vaikka kuinka hyvänä itse itseäsi pitäisitkin. Kanna vaikka neonkylttiä koirakoulun todistuksella jos meinaat liikaa närkästyä ihmisten puskiin väistämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa sitten vastaani tuli nainen taluttaen saksanpaimenkoiraa. En reagoinut heihin, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kas vain, koiran mielestä olin jotenkin vaarallinen ja se nappasi minua yllättäen pohjeesta kiinni. Omistaja ei ennättänyt edes EItä huutaa, kun jo veri valui jalasta. Selitys oli, että ei se koira koskaan aikaisemmin, vika ei voinut olla siinä. Eli omistajan mielestä minä lenkkeilijä olin syyllinen siihen, että koira kävi kimppuuni.

No huhhuh, tuo on jo järkyttävää. Varsinkin omistajan asenne tilannetta kohtaan. Tuossa tilanteessa on ymmärrettävä, että itse on syyllinen (koiranulkoiluttaja siis) ja velvollinen maksamaan terveyskulut yms. mitä tuosta voi seurata. Myöskin koiran ongelmakoulutus olisi paikallaan, sekä kuonokoppa lenkille arvaamattomuuden takia.

Toivon sydämestäni, että yksittäistapaus. Ja kenelle ne kasvattajat oikein myy koiriaan, kun eivät nähtävästi ole nähnytkään isoja koiria ennen, kerran näkemykset on sitä luokkaa, että voimalla viedään ja sinä olet syyllinen jos meidän eteen tulet.

ap

Vierailija kirjoitti:

En tunne sinua ja koiraasi, joten en tiedä kuinka kiltti ja hallinnassa se on. On typerää olettaa että ihmiset tietävät kuinka hyvin olet koirasi kouluttanut, vaikka kuinka hyvänä itse itseäsi pitäisitkin. Kanna vaikka neonkylttiä koirakoulun todistuksella jos meinaat liikaa närkästyä ihmisten puskiin väistämisestä. 

Eniten tässä asiassa yllättää se, miten yleistä onkaan huonot koiranomistajat ja kouluttamattomat koirat.

Ihan kävelijän/vastaantulijan näkökulmasta ymmärrän täysin vitutuksen, koska sen ei PITÄISI olla näin. Ei toisten koirien omistamien pitäisi vaikuttaa ulkopuolisten elämään MILLÄÄN TAVALLA, mutta tähän on tultu, että mieluummin uhrataan se oma turvallisuus jäisellä ajoradalla, jossa kuitenkin autoja kulkee.

Ei ongelmaa pitäisi sillä ratkaista että vastaantulijoiden pitäisi väistää. Mutta en kyllä tiedä, miten ongelmaa muutenkaan ratkaistaisiin.

ap

Näin keskivertoasuinalueella asuvana koiranomistajana sanoisin, että isoista koirista suurin osa on kouluttamattomia ja arvaamattomia. Vain pieni osa on omistajansa hallinnassa siten, ettei mitään pelättävää esim. kääpiökoirien omistajana ole.

En ennen väistänyt yhtään. Kunnes n. kolme kuukautta sitten hihnassa ollut koira yritti tarttua hampaillaan minun hanuriin, tulin vähän varovaiseksi.... Tämäkään koira ei kuulemma koskaan ennen ollut tehnyt vastaavaa, vaan hermostui siitä kun juoksin.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää piskuiset räkyttävät rakit, jotka käyttäytyvät kuin raivotautiset kohdattaessa.

Meillä on juurikin 3 näitä raivotautista,ovat nämä oireet saaneet pelosta eli peloissaan kiljuvat kun on aikoinaan tultu vihaisten koirien kanssa liian lähelle kielloista huolimatta silti ihmiset tulevat vieläkin iholle koirineen tai ilman kun ovat niin söpöjä.Yksikin sankari toi koiraansa vaan lähemmäs ja lähemmäs niin että olin jo keskellä ojaa omieni kanssa koska niin se räksytys loppuu kun saavat tutustua, yeah right!

Eli mieluummin noin päin kuin ap:lla.

Tässä lähellä asuu yksi nainen joka pelkää aivan hysteerisesti koiria. On siirtynyt usein ajoradalle asti kun tulemme vastaan. Meidän koiramme on vain 5 kiloinen terrieri. Ei hauku ihmisille, eikä ole millään tavoin kiinnostunut vieraista ihmisistä, eli ei tosiaankaan pyri vieraan luokse. Hullultahan se tuntuu, mutta yritän ymmärtää kun itselläkin on jotain outoja fobioita.