Tekee mieli tappaa ittensä, elämä menee kolmekymppisenä alamäkeä

Olen vajaa kolmekymppinen, lapsuuteni oli normaali ja hyvä. Yläasteella mua kiusattiin ja ne jäljet ei meinaa parantua. Kärsin sen takia masennuksesta ja kovasta ahdistuksesta enkä uskalla mennä ihmisten ilmoille. Olen pelkän amiksen käynyt luuseri joka on vaan tehnyt töitä, kun ei koskaan päässyt ylempään koulutukseen. Mulla oli kuitenkin pitkä ja hyvä parisuhde joka päättyi pari vuotta sitten kun miehellä oli salasuhde toiseen. Sen jälkeen mun elämä on mennyt pelkkää alamäkeä. Hain lohtua miehistä ja valitettavasti tulin yhdelle raskaaksi tuplaehkäisystä huolimatta. Sain tietää raskaudesta lähempänä kolmatta kuuta enkä olisi varmaan pystynytkään tehdä aborttia. Olen nyt siis yksinhuoltaja alle vuoden ikäiselle lapselle ja lapsen isää ei pätkääkään kiinnosta, lapsi itkee lähes koko ajan ja mä olen ihan loppu. Rahavaikeuksiakin on ja asutaan todella pienessä asunnossa kaksistaan. Tuntuu että ainoa joka mua tarvii on tämä lapsi ja hänellekkin olen huono äiti koska olen epäsosiaalinen ja köyhä. Olisi pitänyt tehdä abortti, niin lapsen ei olisi tarvinnut saada tällaista vanhempaa. En tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta tuntuu että pitää vihdoin saada purkaa oloa jonnekkin.