Lue keskustelun säännöt.
Tekee mieli tappaa ittensä, elämä menee kolmekymppisenä alamäkeä
21.03.2017 |
Olen vajaa kolmekymppinen, lapsuuteni oli normaali ja hyvä. Yläasteella mua kiusattiin ja ne jäljet ei meinaa parantua. Kärsin sen takia masennuksesta ja kovasta ahdistuksesta enkä uskalla mennä ihmisten ilmoille. Olen pelkän amiksen käynyt luuseri joka on vaan tehnyt töitä, kun ei koskaan päässyt ylempään koulutukseen. Mulla oli kuitenkin pitkä ja hyvä parisuhde joka päättyi pari vuotta sitten kun miehellä oli salasuhde toiseen. Sen jälkeen mun elämä on mennyt pelkkää alamäkeä. Hain lohtua miehistä ja valitettavasti tulin yhdelle raskaaksi tuplaehkäisystä huolimatta. Sain tietää raskaudesta lähempänä kolmatta kuuta enkä olisi varmaan pystynytkään tehdä aborttia. Olen nyt siis yksinhuoltaja alle vuoden ikäiselle lapselle ja lapsen isää ei pätkääkään kiinnosta, lapsi itkee lähes koko ajan ja mä olen ihan loppu. Rahavaikeuksiakin on ja asutaan todella pienessä asunnossa kaksistaan. Tuntuu että ainoa joka mua tarvii on tämä lapsi ja hänellekkin olen huono äiti koska olen epäsosiaalinen ja köyhä. Olisi pitänyt tehdä abortti, niin lapsen ei olisi tarvinnut saada tällaista vanhempaa. En tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta tuntuu että pitää vihdoin saada purkaa oloa jonnekkin.
Kommentit (21)
Hyvähän se on että sulla on duuni. Kyllä sen lapsen kanssa selviää, ehkä voisit kysyä vaikka vanhemmiltasi apua lastenhoitoon?
Itse olen myös yh. Aluksi tuntui raskaalta ja vaikealta, mutta kyllä se ajan myötä helpottaa.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sinulla oli sentään normaali ja hyvä lapsuus. Mieti miten vaikeaa tuossa tilanteessa olisi, jos sinulla olisi vielä traumoja lapsuudenperheestäsi. Monilla nimittäin on.
t. Hopeareunustelija
Jos olisit käynyt jonkin pipipalitutkinnon korkeakoulussa, niin voisit olla työtön. Älä anna miehille niin paljon painoarvoa elämässä. Näithän jo kerran, mihin se päättyi.
Ota yhteyttä sossuun ja pyydä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua!
Vapaakirkko on usein sellainen paikka missä on ihania ihmisiä. Kannattaa mennä mukaan ja huomata kuinka ihmiset ovat päässeet vaikeuksiensa yli löydettyään Jeesus elämäänsä.
Tulihan se sieltä. Jeesus pelastaa... kun olen vuosikausia koettanut jättää taakse lapsuuden sairaan jeesuksellisuuden, tuo kuulostaa irvokkaalta neuvonta. Ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä edellisen kanssa. Vaikea tilanne sulla elämässä meneillään, mutta älä anna miehille sitä painoarvoa niin paljon vaan opettele olemaan yksin ja rakastamaan itseäsi. Itse ihmettelin aikanaan ton lauseen jankkaamista, mutta vasta kun pääsin täysin eroon existä ja olin pari vuotta yksin, aloin saamaan elämän kondikseen ja itteni myös. Huomasin että parisuhteet ei ole tehny aikoihin mitään hyvää mulle, päin vastoin. Yksinhuoltaja arki on varmasti hankalaa ja masennusta ei pitäisi koskaan vähätellä, mutta yritä ajatella niin että kaikkea hyvää on vielä tulossa jolloin on aika kun mietit "olipa silloin rankkaa mutta pääsin siitä yli"
Mielestäni on iso saavutus että olet saanut lapsen, putkahtipa se tähän maailmaan miten tahansa. Olen varma että muistelet sitä enemmän ylpeydellä vanhana kuin että sinulla olisi ollut vähän aikaa joku hienon kuuloinen duuni. Nyt ei muuta kun vonkaat jonkun miehen jolla myös on lapsia ja teette vielä vaikka yhden lisää niin mikäs sulla on ollessa.
Ja kai sinulla on tosiaan sukulaisia joilta saat tukea ja apua lapsen kanssa? Jos välit on hiljenneet niin voit koittaa lämmitellä niitä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos oikeasti teidän viesteistä, meinasin alkuun jättää kirjoittamatta kun ajattelin että kaikki tulee haukkumaan lisää. Mä olen viikon ollut kuumeessa ja kovassa flunssassa ja yskässä ja sekin saa mielen mustaksi kun pitää lapsi hoitaa siinä sivussa. Olen kieltämättä antanut liikaa arvoa miehille enkä osannut rakastaa itseäni..
Ap
Mun piti katsoa että milloin tämä aloitus oli tehty, että olenko itse kirjoittanut tämän, nimittäin kirjoitit täysin minun elämästäni! Tosin lapseni on jo isompi, ja voisin lohduttaa että se helpottaa sitten kun lapsi kasvaa, joten unohda elämän suorituspaineet ja keskity vain nyt selviämään päivästä kerrallaan. Ja ajattele että sinä olet maailman tärkein ihminen lapsellesi, ja hän tarvitsee sinua, joten älä luovuta.
Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa, milloin tahansa voi tapahtua jotakin ihanaa, ja sitten katsot taaksepäin tätä vaikeaa aikaa että kyllä siitäkin selvittiin. Tsemppiä! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole maailman pahin luuseri eikä toi ole maailman pahin tilanne. T. syövän uusiutumisesta uutisia odotteleva yh
Missä päin asut ap? Voisin alkaa sulle kaveriksi tai henkiseksi tueksi.
T. Eronnut 2 lapsen äiti 37 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on masennus, tuosta elämäntilanteesta löytää paljon hyvääkin kuten että sinulla on ihana lapsi, työpaikka ja olet nuorikin vielä. Tee elämästäsi sellaista että saat tarpeeksi lepoa ja nautit siitä. Terapia varmaan auttaisi. Sulla on ollut todella rankkaa ex-miehesi takia ja varmaan tälläkin hetkellä, olet väsynyt ja näet itsesi ja elämäsi negatiivisesti. Kannattaa hakea apua, selviät tuosta kyllä.
Asun Helsingissä. Kiitos hirveästi kannustuksesta kaikille <3 :'(
Ap
Olet hyvä äiti, kun kirjoitit tänne ja hait täältä apua! <3 Olet vain masentunut ja väsynyt, et huono.
Oletko neuvolassa puhunut tilanteestanne? Voisit päästä esim. neuvolapsykologille juttelemaan ja saada apua sitä kautta. Minäkin kävin lapsen syntymän jälkeen koko ekan kevään psykologilla ja sain vielä lähetteen ilmaiseen erilliseen lyhytpsykoterapiaan. Taustalla myös koulukiusaamista, masennusta ja erilaisia kriisejä. Luulin olevani käsitellyt nuo itsekseni, mutta äitiys laukaisikin vanhat haavat auki. Tuo terapia oli kullanarvoista, samoin meidän kunnan perhetyöntekijä oli ihana. Hän tsemppasi mua hakeutumaan tuonne terapiaan. Äimä ry:n kautta voisit myös saada apua.
Miten vauva muutoin voi? Onko muita oireita kuin itkuisuus? Mietin voisiko hänellä olla jotain fyysistä oireiluakin syynä itkuisuudelle?
Voisittekohan saada jostain sosiaalitoimistosta tms. apua, jos on kovasti rahahuolia? Maksaako isä elareita? Tuo perhetyöntekijäkin voisi osata neuvoa näissä eteenpäin, mistä saada apua jne. Neuvolan kautta pääset perhetyöntekijälle. Eikä sitä tarvitse hävetä! Olin myös ekat 8kk vauvan kanssa ja kun uskaltauduin vihdoin mukaan vauvajuttuihin, ollaan siellä todettu uusien kavereiden kans, että aika moni meistä on hyödyntänyt noita palveluita. Kynnys on joskus korkea, mutta se kannattaa ylittää!!
Missä päin asut?
Vierailija kirjoitti:
Asun Helsingissä. Kiitos hirveästi kannustuksesta kaikille <3 :'(
Ap
Asun myös pääkaupunkiseudulla, joten jos sulla on joku anonyymi sposti jonka voit tänne laittaa ja innostut ideasta niin täällä ollaan. Minäkin olen epäsosiaalinen ja kova jännittäjä joten sen suhteen ei paineita. :)
T. Se kaveruuden tarjoaja
Apua, mulla tuli kyynel silmään kun luin miten ihanasti kaikki on kannustanut ap:ta! :,)
Minunkin neuvoni on se että unohda miehet ja keskity tekemään itsesi onnelliseksi ja rakastamaan ja hyväksymään itsesi. Minulle se oli paras päätös ikinä, ja nyt olen ollut onnellinen sinkku yh jo useamman vuoden. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Helsingissä. Kiitos hirveästi kannustuksesta kaikille <3 :'(
Ap
Asun myös pääkaupunkiseudulla, joten jos sulla on joku anonyymi sposti jonka voit tänne laittaa ja innostut ideasta niin täällä ollaan. Minäkin olen epäsosiaalinen ja kova jännittäjä joten sen suhteen ei paineita. :)
T. Se kaveruuden tarjoaja
Samat sanat, mulle voi myös laittaa s.postia widerwaertig@gmail.com, jos haluat? Pääsen helposti esim. junalla keskustaan, jos haluat juttuseuraa tai kävelyseuraa tms. Oon 35, lapsi on tosin jo 2-vuotias eikä enää vauvaiässä.
T. Nro 18
Raskaaksi tuplaehkäisystä huolimatta? Miten ihmeessä niin voi käydä? Oikein käytetyn tuplaehkäisyn ehkäisyteho on sterilisaation luokkaa.