Lue keskustelun säännöt.
Kun saitte lapsena valita jäätelön, otitteko isoimman vai sen mistä piditte eniten?
21.03.2017 |
Itse otin aina suosikkini Magnumin ja sisarukset eivät voineet käsittää miksen ottanut jättistä kun sai valita minkä tahansa :D minä halusin nautiskella lempijäätelöstäni rauhassa kun muut ahtoivat jättikset hetkessä naamaansa....
Kommentit (24)
Sen mistä pidin eniten, eli piparnakkelin tai suklaisen Super-puikon, joka on nyt ilokseni tullut takaisin ja ihan entisenlaisena. Koosta en voi olla varma, mutta maku on oikea. :) Ei liian suklainen, enemmän kaakaoinen ja kiva kun ei ole paksua suklaakuorta, kuten Magnumeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lempparini oli puffet ja valitsin aina sen. Myöskin mulla sisarusten valinta oli aina jättis :D
Sen, josta pidin eniten.
Mulla oli vaatimaton maku, koska se oli ihan perus vaniljapuikko suklaakuorrutuksella. Mitään jättituutteja ei edes ollut. Suurin oli tavallinen tuuttikoko.
Tämä siis 70-luvulla
En näe mitään eroa kysymyksen valinnoissa. Pidin aina eniten siitä, joka oli isoin.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä oletkin niiiiiin paljon parempi kuin muut
Tämä olikin juuri aloituksen pointti :D Me ihmiset olemme erilaisia jo lapsesta saakka ja sen tähden haluan tähän teidän vastauksianne. Saa laittaa myös jäätelökesiin liittyviä lapsuusmuistoja:) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin aina jonkun tikkujäätelön (Murueskimo ja Kingis parhaat), koska en tykännyt tuuttijäätelöiden vohvelista. En vieläkään ota tuuttijäätelöä, vohveli pilaa makuelämyksen.
Harmitti kyllä, kun sisko otti tuutin ja sai enemmän jäätelöä ;)
Kyllä löytää ykkösvastaajan kaltaset kusipäät vittuilemaan joka ikiseen keskusteluun vaikkei yhtään mitään syytä olisi, anonyyminä vaan on helppo räkyttää. Voi raukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin aina jonkun tikkujäätelön (Murueskimo ja Kingis parhaat), koska en tykännyt tuuttijäätelöiden vohvelista. En vieläkään ota tuuttijäätelöä, vohveli pilaa makuelämyksen.
Harmitti kyllä, kun sisko otti tuutin ja sai enemmän jäätelöä ;)
Sama homma. Joskus otin Jättiksen ihan koon vuoksi ja se oli aina pettymys.
Otin kyllä mielummin jonkun hyvänmakuiset kuin ison. Suosikki oli ehdottomasti tuo Super -puikko! Myös Päärynälipsi kuului lemppareihini, eli jommankumman otin yleensä.
Meillä ei rajoitettu herkkuja kotona, joten en kokenut tarvetta hamstrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Super-puikko täälläkin.
Super-puikosta tuli mieleen. Lapsena minua lohtusyötettiin. Silloin sitä termiä ei tosin käytetty. Mutta joka välissä minulle ja sisaruksilleni tarjottiin jäätelöä, suklaata, limsaa, munkkeja. Vähänkin jos olin surullinen tai pahantuulinen (no se selittyi alhaisella verensokerilla jo silloin), niin aina ensimmäiseksi tarjottiin suklaata tai jäätelöä. Lohduksi! Kun olisin tarvinnut syliä ja paijaamista!
Huomasin tämän, kun omat lapseni syntyivät. Heti kun lapsenlapsi kiukutteli, itki, "juonitteli", yms. tarjosi mummi heti suklaata tai jäätelöä. Isoisä tekee samoin: otahan jäätelöpuikko pakastimesta. Kumpikaan ei ota lasta syliinsä, ei silitä päätä, ei rauhoittele sanallisesti. Tai edes kysy, mikä hätänä.
Muuta selitystä en keksi, että kaikkinainen kielteisten tunteiden ilmaisu halutaan vaientaa. Lapsenhan saa hiljaiseksi kun hänelle tunkee jäätelön, karkin, yms. kouraan. Hiljaisuus on taattu.
Olen katkaissut tämän tavan alkuunsa. Lapseni eivät mielellään juo limsaa, koska se kutittaa suuta. Siis ne poreet...Myöskään jäätelöä eivät syö juuri koskaan. Tulee paha olo. (Lisäaineet?). Suklaata ja karkkeja vain harvoin, oikeastaan kerran viikossa. Muidenkaan syömisten kanssa ei ongelmaa.
Suosittelen miettimään kaksi kertaa, milloin ja miten tarjoatte lapsillenne jätskiä, limsaa, yms.
Otin aina isoimman minkä sain ja söin sen niin nopeasti kuin pystyin. Jos en olisi toiminut näin, olisin jäänyt ilman jäätelöä koska kuusi isompaa sisarusta oli muuten heti omansa syötyään jäätelöni kimpussa. Jäätelö oli lapsena suunnilleen pyhä asia jota saimme kerran kesässä joten kyllä silloin oppi pitämään puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin sen mistä pidin. Yleensä se oli mehujää tai puffet. En voi sietää puikkojäätelöä, en voinut silloin enkä voi vieläkään.
Kingiksen, en jaksanut syödä tuuttia, voi kun olisi vieläkin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä löytää ykkösvastaajan kaltaset kusipäät vittuilemaan joka ikiseen keskusteluun vaikkei yhtään mitään syytä olisi, anonyyminä vaan on helppo räkyttää. Voi raukkoja.
Ja aina löytyy joku kaltaisesi toinen turpakuono, joka räkyttää takaisin. Olisit hiljaa, niin räkytyksen määrä olisi vain puolet.
Yleensä lapset on niin "tyhmiä" että valitsevat vaan sen suurimman, kun saavat valita jonkun herkun. Eivät reppanat vielä ymmärrä muuta. Poikkeuksena sitten nämä älykkäämmät, jotka valitsevat sen perusteella, mikä maistuu parhaalle. Itse olin lapsena niin poikkeuksellisen älykäs, että aina kun sain valita jäätelön, valitsin kuitenkin siivun kurkkua tai tomaatin, koska tiesin niiden olevan minulle hyväksi.
Jonkun halvan puikon. Törsäämistä ei katsottu hyvällä. En vieläkään "osaa" ostaa kallista jätskiä, vaikka rahaa on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Super-puikko täälläkin.
Super-puikosta tuli mieleen. Lapsena minua lohtusyötettiin. Silloin sitä termiä ei tosin käytetty. Mutta joka välissä minulle ja sisaruksilleni tarjottiin jäätelöä, suklaata, limsaa, munkkeja. Vähänkin jos olin surullinen tai pahantuulinen (no se selittyi alhaisella verensokerilla jo silloin), niin aina ensimmäiseksi tarjottiin suklaata tai jäätelöä. Lohduksi! Kun olisin tarvinnut syliä ja paijaamista!
Huomasin tämän, kun omat lapseni syntyivät. Heti kun lapsenlapsi kiukutteli, itki, "juonitteli", yms. tarjosi mummi heti suklaata tai jäätelöä. Isoisä tekee samoin: otahan jäätelöpuikko pakastimesta. Kumpikaan ei ota lasta syliinsä, ei silitä päätä, ei rauhoittele sanallisesti. Tai edes kysy, mikä hätänä.
Muuta selitystä en keksi, että kaikkinainen kielteisten tunteiden ilmaisu halutaan vaientaa. Lapsenhan saa hiljaiseksi kun hänelle tunkee jäätelön, karkin, yms. kouraan. Hiljaisuus on taattu.
Olen katkaissut tämän tavan alkuunsa. Lapseni eivät mielellään juo limsaa, koska se kutittaa suuta. Siis ne poreet...Myöskään jäätelöä eivät syö juuri koskaan. Tulee paha olo. (Lisäaineet?). Suklaata ja karkkeja vain harvoin, oikeastaan kerran viikossa. Muidenkaan syömisten kanssa ei ongelmaa.
Suosittelen miettimään kaksi kertaa, milloin ja miten tarjoatte lapsillenne jätskiä, limsaa, yms.
Meilläkin isovanhemmat syöttävät lapsia ihan joka helvetin kerta. Siis ihan aina on karkkipussia tarjolla, jäätelöä, pullaa, keksejä, lettuja ym. Meillä lapset vielä ovat poikkeuksellisen paljon isovanhemmillaan, kun asumme niin lähekkäin. Tästä nyt ei olisi mitään haittaa jos isovanhemmilla saisi herkutella kerran kuussa, mutta kun tämä on useampana päivänä viikossa... Muutenkin juuri tuollaista tunteiden hyssyttelyä ja periksi antamista. Pulla suuhun kun joku asia harmittaa, ettei sitä vaan tarvitse käsitellä.
Valitsin sen, mistä eniten pidin. Monesti myös mehujään (Jenga, Rio-Cola, M.A.C.).
Sen mistä pidin eniten. Luulin että kaikki tekee niin, ja että jos ottaa ison niin silloin se on se lempparimaku :O
Kylläpä oletkin niiiiiin paljon parempi kuin muut