Asun päiväkodin vieressä ja juuri menee liuta äitejä lastensa kanssa kotiin

Tapahtuu iseillekkin, useimmiten kyllä äiteille.

Ja määrittelenormaalia, kyllä on normaalia purata mm ahdistus ikäväänsä kiukuttelemalla. Ja normaalia on se että monilla onnistuu lähtö, kuten itsekin kirjoitit että valtaosa siivosi.

Kiukkujen takana on nälkä, väsy ym ihan normaalikin asia (ootko kuullut ikinä uhmasta?), myös sekaan mahtuu näitä vanhempia, joilla on vanhemmuus hukassa ja lapset kiukuttelevat koska kaipaavat tukea ja rajoja.

Mutta ikkunan takana möllöttäessä sitä ei voi tietää, etkä arvostella toisia ihmisiä.

Jaa, ei meillä vaan. Joskus kyllä itketään, jos ollaan väsyneitä ja päivällä on tarhassa ollut jotain kränää, niin se purkautuu kiukutteluna äidille herkemmin kuin päiväkodin kumminkin suht vieraille tädeille.

Ehkä kyse tuossakin on siitä. Omalle äidille kehtaa helpommin kiukutella, koska äiti on turvallinen ja rakastava silloinkin, kun sille kiukuttelee. Isät eivät ole yhtä turvallisia kohteita. Ja päiväkodin hoitajat vielä vähemmän, he kun vaihtuvat ja ovat oudompia.

Asun myös päiväkodin vieressä, enkä ole havainnut samaa. Täällä kyllä hakee isätkin muksujaan hoidosta.

Lapset purkavat pahaa oloaan sille turvallisimmalle ja luotettavimmalle aikuiselle eniten, yleensä sille äidille.

Stressi ja ikävä purkautuu

Niinkuin itsekkin kirjoitit niin valtaosa kulkee siivosti!

Lapsilla on erilaisia tempperamentteja ja se hoitopäivä on sille lapselle oikeasti se työpäivä. Toisilla on pidempi päivä ja joku ikävöi äitiä enemmän kuin toinen.

Normaalisti lapsi myös käyttäytyy hoidossa siivommin kuin kotona.

Sille kaikista turvallisimmaksi kokemaalleen henkilölle lapsi uskaltaa sitten purkautua. Olen huomannut lasten kiukkuavan äideilleen paljon enemmän kuin iseilleen, vaikka vanhempien käytös olisikin samanlaista.

Eli pitkän päivän jälkeen lastakin voi väsyttää. Voi olla, että harmi tulee pienestä jutusta, vaikka hyvä leikki jää kesken, kun äiti tulee. Toisaalta sitä äitiä on ollut aivan valtava ikävä, lapsi ei vielä osaa säädellä tunteitaan samoin kuin aikuinen.

Sitten on kiire kotiin, ehkä kaupan kautta. Ehkä äiti ei muista/jaksa huomioida lasta tarpeeksi? Tai sitten huomioi, mutta lasta kiukuttaa silti. Tuossa hakutilanteessa myös äiti voi olla väsynyt ja nälkäinen ja haluta vain äkkiä kotiin ehkä lapselle tulee tiuskaistua turhan herkästi.

Kun päästään kotiin ja tilanne rauhoittuu voidaannolla lähekkäin ja kaikki on taas hyvin.

Ja ei ne ole samat lapset jotka kiukkuaa päivästä toiseen.

Normaalia? Ei todellakaan!

Ehkä tuo on sitten sitä ihanaa, palkitsevaa vanhemmuutta, josta me lapsettomat ei voida tietää mitään.

Mun lapsuudessa olisi tullut ympäri korvia, ja tuli vähemmästäkin, jos esim. kiroiltiin tms.

Ilmeisesti nykyään vanhemmat ovat niin kujalla asioista kun neuvolassakin sönkötetään vain jostain lapsilähtöisyydestä ja kiintymysvanhemmuudesta, ja tuossa on tulos.

Minunkin lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan, että tuolloinkin oli vanhempia, jotka antoivat lasten haukku ja lyödä itseään ( siis aikuisia). Etenkin murrosiässä osa vanhemmista piti normaalina sitä, että murkku kiroili ja puhui rumasti vanhemmilleen.

On täysin ymmärrettävää, että lapsi kiukuttelee, mutta iki ei pitäisi hyväksyä tyhmäksi ym. haukkumista. Sitä kai ap tässä tarkoittaa?

Ei toki lyöminen, potkiminen tai haukkuminen ole hyväksyttävää. Joskus voi olla sillä tavallisellakin lapsella se tilanne, että noin käyttäytyy ja äiti ei sillähetkellä vai jaksa puuttua. On voinut olla ihan hirveä oäivä takana ja haluaa vain sinne kotiin ja äkkiä. Kotona asia kuitenkin selvitetään ja sovitaan. Tosin tällaiset on todella harvinaisia tapauksia.

Enemmänkin se on sitä kiukkua ja ehkä tyhmäksi huutamista.

On toki niitä surullisiakin tapauksia joissa vanhemmat "hyväksyy" tuollaisen käytöksen. Lapsi hakee vanhemmilta huomiota milläkeinolla hyvänsä. Näissätapauksissakaan ei voi vanhempia lokeroida mihinkään tiettyyn. Näissä on niitä "elämänkoululaisia" joilla kasvatus on muutenkin hukassa, on tavan duunareita joita pitää kerta toisensa jälkeen muistuttaa laittamaan kännykkä pois kun lasta tullaan hakemaan, mutta se kännykkä kaivetaan esiin heti kun päiväkodin portti menee takana kiinni, ja on niitä kiireisiä uraäitejä joilla työ menee kuitenkin sen lapsen edelle eli yleensä aina hakevat sitä huomuota nämäkin lapset. Ja heitä on ollut aina sinä aikana (20v.) Kun olen päiväkodissa työskennellyt ei ole mikään tämänpäivän ilmiö.

Mutta ei nämäkään lapset yleensä jokapäivä ihan noin käyttäydy saatikka, että niitä mahtuisi yhteen päiväkotiin kovinkaan montaa saatikka vielä yhtäaikaa kotiin lähtisivät.

T.6

Juu, uhma. Ensin halitaan ja pussaillaan ja sitten haukutaan paskaks kun ei saa mitä haluaa ja sit sekunnin päästä ollaankin noloina halia pyytämässä. Näin meillä :D

Lapset väsyneitä pitkästä päivästä. Ehkä nälkäkin. Äiti on turvallinen kohde kiukulle. Jotkut hakee myös rajoja.

Aikuisia ovat minunkin lapseni jo, eivätkä he ikinä missään tilanteessa ole lyöneet, potkineet tai puhutelleet paskaksi minua, eivät myöskään isäänsä.  En olisi tuollaista käytöstä sallinut en alkuunkaan.

Ei ole ihan normaalia lapsen käyttäytymistä lyäd' vanhempiaan eikä tietenkään ketään muutakaan.

Neljä lasta, ja monenlaista tunnetta on nähty ja ollut, mutta koskaan ei ole kuulteni kiroiltu, minua ei ole satutettu eikä haukuttu. Ja vanhin on jo aikuinen. On kamalaa, jos vanhempi ei osaa asettaa rajoja.