Muiden ihmisten huutamisesta tulee ahdistus

Et ole  ainut, minulla on sama vaiva. En tiedä miksi mutta huutavista ihmisistä vain tulee sellainen hirveän turvaton ja pelokas olo.

Sama vaiva täälläkin. Humalaisten ei tarvitse edes huutaa, jotta alan olemaan varuillani ja välttelemään.

Vähän ironista tässä on se, että olen itse alkoholisti. Ryyppään tosin yksin kämpässäni, niin en säikyttele ketään.

Minulla sama "vika" Isäni kännipäissään huusi ja hakkasi ovia kiinni  koko lapsuuteni ja vieläkin jos käyn näin nelikymppisenä kylässä ja alkaa ryyppäämään. Puoliso jos suuttuu alkaa myös paukuttelemaan ovia. Lopetan keskustelun siihen kun huutaminen kotona alkaa. En voi sietää huutavia ihmisiä.

Sama vika. Terapeutti sanoi että se liittyy mahdollisesti lapsuuteen, isä ei muistaakseni puhunut minulle kuin huutamalla ja nälvimällä. Ja ala-asteen opettaja antoi palautetta vain haukkumalla muiden kuullen kovaäänisesti. Toimi myös rehtorina, joten vaikeaa siihenkään oli puuttua. Näissä tilanteissa oli tietty lapsena täysin voimaton. Ja nämä kokemukset edelleen vaikuttaa, siksi reaktio muiden huutoon on kuin haavoittuvan lapsen, olo on turvaton, surullinen ja pelokas. Tiedä sitten.

Jos ensi viikolla saan kuulla jotain ratkaisuehdotuksia ja uusia näkökulmia, voin tulla päivittämään tähän ketjuun. Laitan tämän suosikkeihin niin voin jatkaa terapiakäyntiä palstalaisten kanssa. Täällähän tunnetusti on ihanan empaattista porukkaa 😂

Itsekkin ajattelisin että liittyisi ehkä lapsuuteen jotenkin mutta itse en valitettavasti muista lapsuudestani juuri mitään niin on vaikea saada varmuutta mistä voisi johtua :( Jotain helpotusta olisi kiva saada.

- Ap

Sama homma. Johtuu lapsuudesta. Äiti huusi (ja hakkasi) ja isän naisystävällä oli tapana huutaa ja tapella mun eessä koska sen mielestä lapsen pitää oppia, että parisuhteessa riidellään. Kiitos traumoista entiselle äitipuolelle, hauskaa että minä ja mieheni ei oikeastaan tapella koskaan. Varsinkaan huutamalla kuin mielipuoli.

Antakaa ihmisten välillä huutaa...

Turha syyttää jotain huutavaa äitipuolta. Munkin vanhemmat huusi ja ainoa minkä opin oli, että ihmiset huutaa välillä ja se ei ole vaarallista. Eli tästä päättelen yksiselitteisesti, että teidän huutamisen pelkonne ei johdu koetusta huudosta lapsuudessa. Jos huudosta on seurannut muita kamaluuksia, voi tietenkin mieli yhdistää huutamisen vaaraan.

Tai sitten jotkut vain ovat herkkiä huutamiselle. Vähän niin kuin jotkut voimakkaille hajusteille.

Muakin ahdistaa jos joku korottaa ääntään, alan helposti heti itkemään. Mä en muista että mulle olisi koskaan lapsena pahemmin huudettu joten mistään traumoista tms. tuskin kyse, olen vain herkkä koville äänille. Ahdistaa monesti jo sekin jos poikaystävä huutaa ja kiroilee kun pelaa vaikka se ei edes kohdistu kehenkään ihmiseen sinänsä.

Ajattelin aivan samaa asiaa juuri hetki sitten. Kai se on ihan biologiaa, että normaalista poikkeava äänenkäyttö on pelottavaa. 

Annan minä ihmisten huutaa - kunhan minun ei tarvitse sitä kuunnella!