Onko muita perheitä, jossa kaikilla vaimon sukunimi? Miten miehen suku suhtautui?

Eipä ole korviin kantautunut paljoakaan kommentteja. Yleisin on ollut että onhan tämä nykyinen ' hienompi' (se on harvinainen, siksi näin päin). Appi on jo kuollut.

Aikoinani ilmoitin miehelleni, että aion pitää oman sukunimeni (ihan tavallinen), ja jos saamme lapsia, heillekin tulee minun nimeni.



Kun menimme naimisiin, niin mieheni halusi ottaa sukunimeni, sillä halusi tulevalle perheellemme yhteisen nimen, sekä oltiinhan häntäkin kiusattu lapsesta asti nimestään.



Appivanhemmat saivat taas yhden syyn lisää vihata minua!!! ;D



(Mieheni sukunimestä; en sitä nyt kerro, mutta on samaa tasoa kuin esim. sukunimi; Sikiö...)

Miehen veljillä taas oli jo lapsia, jotka vievät appiukon nimeä eteenpäin.



Ja muutenkin, miksi ei olisi ottanut? Ei kai nykypäivänä enää ole mikään oletus, että nainen ottaa aina miehen sukunimen. Molempien nimet olivat nättejä eivätkä kamalan yleisiä, joskaan eivät kamalan harvinaisiakaan. Yhdessä päätettiin sitten näin.

ap

Suomessakin nainen sai pitää oman nimensä naimisiin mentyään 1900-luvun alussa. Itä-Suomessa taisi olla suhteellisen yleistäkin, että nainen piti oman nimensä.



Eli jos joku sanoo, että ottaa " perinteen" takia miehen nimen niin ....

no, perinne se on muutaman kymmenen vuoden elänyt lakikin!

Ei tunnettu koko termiä " avioton lapsi" , sillä lapsi liittyi automaattisesti äitinsä sukuun ja sai äitinsä nimen. Vasta kun patriarkaalinen yhteiskuntamuoto sai vahvan jalansijan, niin miehet muuttivat tämän käytännön.

Aluksi anoppi vaikutti aika järkyttyneeltä, mutta toipui aika pian. Muitten naamoja en nähnyt, kun asiasta kuulivat. Suurin osa taisi kuitenkin olla naimisiinmenostamme niin tyytyväisiä, että nimi oli sivuseikka.



Minun nimeni valitsimme, koska se on melko harvinainen (40 kantajaa). Miehen sukunimi on noin 4 000 henkilöllä.

En ois missään tilanteessa suostunut ottamaan miehen sukunimeä koska loppuosa on täsmälleen sama kuin etunimeni loppuosa. Kuulostaisi todella typerältä vrt. sukunimi Virtanen-Järvinen tmv.



Miehen suku vähän moitiskeli, miehen isän suku vielä enemmän.



Lähinnä tätä asiaa saa selittää neuvolassa, lääkärissä, kelassa jne. Kun aina kysytään että mikä mun tyttönimi on ollut. Ja kun kerron niin sitten taivastellaan että onko meillä molemmilla siis ollu sama nimi. Sitten kummastellaan kun kerron että ei vaan miehellä ollut eri nimi ja on ottanut naimisiin mennessä minun sukunimeni:)

Miehen sukunimellä tällä hetkellä kymmenkunta elossa olevaa kantajaa. Mies oli jo kyllästynyt nimeensä koska sitä ei missään papereissa osattu kirjoittaa oikein.