Minkälaisena ihmisenä pidät alkoholistia?

Enemmänkin säälittää miten huonosti niillä menee, ei kukaan jolla henkinen hyvinvointi olisi kunnossa olisi semmoisessa tilanteessa.

Heikkona ihmisenä. 

Säälin ja tunnen voimattomuutta kun en voi asiassa auttaa oikein mitenkään. Se ylösnousu sieltä jostain kun on vain ja ainoastaan siitä alkoholistista itsestään kiinni. Tietenkin inhimillisyyttä voi osoittaa, mutta on itsensä huijaamista jos uskoo sen auttavan. Tietenkin toivoa voi.

Sairaana, sillä sitä hän on. Muut arviot riipuvat siitä, miten juuri se kyseinen alkoholisti käyttäytyy ja elää elämäänsä. Vaihteluväli on harmittomasta hissukasta hirviöön.

Joissain tapauksissa ymmärrän, syitä ja taustoja kun tietää. Kukaan ei vaan voi auttaa, ainoastaan alkoholisti itse voi auttaa itseään.

Fiksuna, karsimaattisena, ja ehkä aavistuksen omintakeisena. Hyviä attribuutteja kaikki.

Tunnen oikein hyvin kaksi alkoholistia. Toista kyllä ihan vihaan, halveksin aivan paljon, joskin syitä on muitakin kuin pelkästään juoppous.

Toista ymmärränkin, en vihaa, en halveksi. Hän on oma vanhempani. Ei hän haluaisi olla juoppo.

Kirjailija tai säveltäjä mutta en sulje pois kuvataidettakaan. Se määrä kulttuuria mitä alkoholistit ovat luoneet on valtava. Ilman heitä kirjallisuutemme tai musiikkimme olisi todella suppea.

Vakavasti ajatellen alkoholismi on sairaus, joka tuhoaa ihmisen. Ihminen tietää sen ettei ole mitään järkeä juoda vaan juo. Häpeä ja se oveluus millä alkoholisti piiloittelee juomistaan on käsittämättömän suurta. Miten sitten auttaa alkoholistia?

No kukaan ei voi häntä auttaa. Paitsi hän itse.

Auttaminen? Suomessa laitetaan katkaisuhoitoon missä ollaan vajaa kuukausi ja samalla saadaan vitaalit elintoiminnot ja ehkä psyykkinen puoli suht koht OK kuntoon. Mutta sitten sieltä lähdetään pois ja jatketaan juomista se vuosi tai puolitoista... No mikä sitten on taas edessä? Katkaisuhoito b-vitamiini ruiskein sekä diapameineen....

T: Keskilinjan MIes.

Riippuu ihmisestä!

Äitini on lempeimpiä ihmisiä, joita tiedän. Hänen kiltteytensä valitettavasti ilmenee alistuvuutena, itsensä pitämisenä mitättömänä ja kyvyttömyytenä suojella itseään muilta ja pitää rajoina. Hän ajattelee aina muita ennemmin kuin itseään, jopa silloin kun muut olisivat kaikilla mittapuilla häntä paskempia eivätkä ansaitse hänen hyvyyttäään. Voisin sanoa äitiäni kaikella rakkaudellakin heikoksi ihmiseksi.

Hänen ns. miesystävänsä on hirveä. Väkivaltainen, alistava, määräilevä, suuruusharhainen valehtelija, joka ei kunnioita muita muuten kuin teeskentelemällä (mihin kykenee vain selvin päin)... kertakaikkisen hirveä ihminen, joka ei kykene empatiaan eikä tunne mistään syyllisyyttä sen vertaa, että jättäisi rauhaan. Tätä ihmistä on vaikea ymmärtää, koska hän on luonteeltaan vastenmielinen. En osaa sanoa miten kauhea hän olisi, jos ei olisi alkoholisti, sillä juoneena hän on pelottava ja hirveä, mutta selvin päin pelkästään epärehellinen ja itsekäs teeskentelijä. En tiedä onko hän selvin päin väkivaltainen.

Mitä tulee alkoholiriippuvuuteen, en syyllistä ihmistä siitä. Uskon että siihen sisältyy kärsimystä, hallinnan puutteen tunnetta ja niin vahvaa riippuvuutta, että lähes kuka tahansa meistä samassa tilanteessa (jos siihen jotenkin joutuisi) kokisi vaikeaksi ellei mahdottomaksi päästä alkoholista eroon.

Äidilleni on tehty niin paljon pahaa, etten halua siitä edes kirjoittaa, mutta hän on kärsinyt jo ennen kuin alkoholismi kehittyi, ei siinä ollut suunnitelmissa kehittää itseään alkoholismia, vaan saada sen hetken tuskaan helpostusta. Kontrolli oli jo menetetty. Äitini ei ole koskaan ollut mikään järki-ihminen. Kukaan ei häntä auttanut eikä estänyt tilannetta pahenemasta, minäkään. Itselläkin oli vaikeaa samaan aikaan, kun äiti alkoi juoda enemmän. En ole sellainen voimakasa, joka auttaa muita vaikeissa tilanteissa ja työntää eteenpäin, jos he itse eivät näe toivoa yhtään. Olen itsekin heikko. (Siinä syy miksi vältän juomasta alkoholia.)

Tuota miestä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, koska vahingoittaa äitiäni, mutta hänellekin on varmaan tapahtunut pahoja asioita, koska hänestä tuli tuollainen.

Nähdessäni alkoholistin, mietin miten monen ihmisen elämää hän on sairastuttanut. Oma isäni muuttuu humalassa hirviöksi, riehuu, tappelee, kerskuu ja häiriköi kaikkina vuorokauden aikoina. Toki tiedostan että harmittomia alkkiksiakin on, vaikkakin lapsiperheessä humalainen vanhempi on aina tosi negatiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä!

Äitini on lempeimpiä ihmisiä, joita tiedän. Hänen kiltteytensä valitettavasti ilmenee alistuvuutena, itsensä pitämisenä mitättömänä ja kyvyttömyytenä suojella itseään muilta ja pitää rajoina. Hän ajattelee aina muita ennemmin kuin itseään, jopa silloin kun muut olisivat kaikilla mittapuilla häntä paskempia eivätkä ansaitse hänen hyvyyttäään. Voisin sanoa äitiäni kaikella rakkaudellakin heikoksi ihmiseksi.

Hänen ns. miesystävänsä on hirveä. Väkivaltainen, alistava, määräilevä, suuruusharhainen valehtelija, joka ei kunnioita muita muuten kuin teeskentelemällä (mihin kykenee vain selvin päin)... kertakaikkisen hirveä ihminen, joka ei kykene empatiaan eikä tunne mistään syyllisyyttä sen vertaa, että jättäisi rauhaan. Tätä ihmistä on vaikea ymmärtää, koska hän on luonteeltaan vastenmielinen. En osaa sanoa miten kauhea hän olisi, jos ei olisi alkoholisti, sillä juoneena hän on pelottava ja hirveä, mutta selvin päin pelkästään epärehellinen ja itsekäs teeskentelijä. En tiedä onko hän selvin päin väkivaltainen.

Mitä tulee alkoholiriippuvuuteen, en syyllistä ihmistä siitä. Uskon että siihen sisältyy kärsimystä, hallinnan puutteen tunnetta ja niin vahvaa riippuvuutta, että lähes kuka tahansa meistä samassa tilanteessa (jos siihen jotenkin joutuisi) kokisi vaikeaksi ellei mahdottomaksi päästä alkoholista eroon.

Äidilleni on tehty niin paljon pahaa, etten halua siitä edes kirjoittaa, mutta hän on kärsinyt jo ennen kuin alkoholismi kehittyi, ei siinä ollut suunnitelmissa kehittää itseään alkoholismia, vaan saada sen hetken tuskaan helpostusta. Kontrolli oli jo menetetty. Äitini ei ole koskaan ollut mikään järki-ihminen. Kukaan ei häntä auttanut eikä estänyt tilannetta pahenemasta, minäkään. Itselläkin oli vaikeaa samaan aikaan, kun äiti alkoi juoda enemmän. En ole sellainen voimakasa, joka auttaa muita vaikeissa tilanteissa ja työntää eteenpäin, jos he itse eivät näe toivoa yhtään. Olen itsekin heikko. (Siinä syy miksi vältän juomasta alkoholia.)

Tuota miestä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, koska vahingoittaa äitiäni, mutta hänellekin on varmaan tapahtunut pahoja asioita, koska hänestä tuli tuollainen.

Mitä sillä on väliä kun kuollaan kuitenkin.

Eikä juomattomuudesta anneta mitään palkintoa. Juomisesta tulee surulliselle hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä!

Äitini on lempeimpiä ihmisiä, joita tiedän. Hänen kiltteytensä valitettavasti ilmenee alistuvuutena, itsensä pitämisenä mitättömänä ja kyvyttömyytenä suojella itseään muilta ja pitää rajoina. Hän ajattelee aina muita ennemmin kuin itseään, jopa silloin kun muut olisivat kaikilla mittapuilla häntä paskempia eivätkä ansaitse hänen hyvyyttäään. Voisin sanoa äitiäni kaikella rakkaudellakin heikoksi ihmiseksi.

Hänen ns. miesystävänsä on hirveä. Väkivaltainen, alistava, määräilevä, suuruusharhainen valehtelija, joka ei kunnioita muita muuten kuin teeskentelemällä (mihin kykenee vain selvin päin)... kertakaikkisen hirveä ihminen, joka ei kykene empatiaan eikä tunne mistään syyllisyyttä sen vertaa, että jättäisi rauhaan. Tätä ihmistä on vaikea ymmärtää, koska hän on luonteeltaan vastenmielinen. En osaa sanoa miten kauhea hän olisi, jos ei olisi alkoholisti, sillä juoneena hän on pelottava ja hirveä, mutta selvin päin pelkästään epärehellinen ja itsekäs teeskentelijä. En tiedä onko hän selvin päin väkivaltainen.

Mitä tulee alkoholiriippuvuuteen, en syyllistä ihmistä siitä. Uskon että siihen sisältyy kärsimystä, hallinnan puutteen tunnetta ja niin vahvaa riippuvuutta, että lähes kuka tahansa meistä samassa tilanteessa (jos siihen jotenkin joutuisi) kokisi vaikeaksi ellei mahdottomaksi päästä alkoholista eroon.

Äidilleni on tehty niin paljon pahaa, etten halua siitä edes kirjoittaa, mutta hän on kärsinyt jo ennen kuin alkoholismi kehittyi, ei siinä ollut suunnitelmissa kehittää itseään alkoholismia, vaan saada sen hetken tuskaan helpostusta. Kontrolli oli jo menetetty. Äitini ei ole koskaan ollut mikään järki-ihminen. Kukaan ei häntä auttanut eikä estänyt tilannetta pahenemasta, minäkään. Itselläkin oli vaikeaa samaan aikaan, kun äiti alkoi juoda enemmän. En ole sellainen voimakasa, joka auttaa muita vaikeissa tilanteissa ja työntää eteenpäin, jos he itse eivät näe toivoa yhtään. Olen itsekin heikko. (Siinä syy miksi vältän juomasta alkoholia.)

Tuota miestä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, koska vahingoittaa äitiäni, mutta hänellekin on varmaan tapahtunut pahoja asioita, koska hänestä tuli tuollainen.

Hyvä kirjoitus. Kunnes

Mitä tulee alkoholismiin...

Miksi ihmeessä tuo turha mitä tulee? Siitähän tässä juuri puhutaan. Turha. Ärsyttävä lisäys, joka ei tee muuta kuin heikentää viestiä

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä!

Äitini on lempeimpiä ihmisiä, joita tiedän. Hänen kiltteytensä valitettavasti ilmenee alistuvuutena, itsensä pitämisenä mitättömänä ja kyvyttömyytenä suojella itseään muilta ja pitää rajoina. Hän ajattelee aina muita ennemmin kuin itseään, jopa silloin kun muut olisivat kaikilla mittapuilla häntä paskempia eivätkä ansaitse hänen hyvyyttäään. Voisin sanoa äitiäni kaikella rakkaudellakin heikoksi ihmiseksi.

Hänen ns. miesystävänsä on hirveä. Väkivaltainen, alistava, määräilevä, suuruusharhainen valehtelija, joka ei kunnioita muita muuten kuin teeskentelemällä (mihin kykenee vain selvin päin)... kertakaikkisen hirveä ihminen, joka ei kykene empatiaan eikä tunne mistään syyllisyyttä sen vertaa, että jättäisi rauhaan. Tätä ihmistä on vaikea ymmärtää, koska hän on luonteeltaan vastenmielinen. En osaa sanoa miten kauhea hän olisi, jos ei olisi alkoholisti, sillä juoneena hän on pelottava ja hirveä, mutta selvin päin pelkästään epärehellinen ja itsekäs teeskentelijä. En tiedä onko hän selvin päin väkivaltainen.

Mitä tulee alkoholiriippuvuuteen, en syyllistä ihmistä siitä. Uskon että siihen sisältyy kärsimystä, hallinnan puutteen tunnetta ja niin vahvaa riippuvuutta, että lähes kuka tahansa meistä samassa tilanteessa (jos siihen jotenkin joutuisi) kokisi vaikeaksi ellei mahdottomaksi päästä alkoholista eroon.

Äidilleni on tehty niin paljon pahaa, etten halua siitä edes kirjoittaa, mutta hän on kärsinyt jo ennen kuin alkoholismi kehittyi, ei siinä ollut suunnitelmissa kehittää itseään alkoholismia, vaan saada sen hetken tuskaan helpostusta. Kontrolli oli jo menetetty. Äitini ei ole koskaan ollut mikään järki-ihminen. Kukaan ei häntä auttanut eikä estänyt tilannetta pahenemasta, minäkään. Itselläkin oli vaikeaa samaan aikaan, kun äiti alkoi juoda enemmän. En ole sellainen voimakasa, joka auttaa muita vaikeissa tilanteissa ja työntää eteenpäin, jos he itse eivät näe toivoa yhtään. Olen itsekin heikko. (Siinä syy miksi vältän juomasta alkoholia.)

Tuota miestä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, koska vahingoittaa äitiäni, mutta hänellekin on varmaan tapahtunut pahoja asioita, koska hänestä tuli tuollainen.

Oma äitini oli myös rakas ja kultainen, mutta alkoholi lopulta voitti. Paljon kuolemaa sekä väkivaltainen, alistava ja kiristävä parisuhde taustalla. Kilttiä ihmistä on helppo kiristää, uhkailla, mitätöidä ja ylenkatsoa. Nyt aikuisena ymmärrän miksi turvautui alkoholiin vaikka lapsena sitä vihasinkin. Ei ollut koskaan humalassa ilkeä, hiljainen ja itkeskeli yksinään. Nyt ymmärrän että kärsi pahoin. Rauha hänen muistolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä!

Äitini on lempeimpiä ihmisiä, joita tiedän. Hänen kiltteytensä valitettavasti ilmenee alistuvuutena, itsensä pitämisenä mitättömänä ja kyvyttömyytenä suojella itseään muilta ja pitää rajoina. Hän ajattelee aina muita ennemmin kuin itseään, jopa silloin kun muut olisivat kaikilla mittapuilla häntä paskempia eivätkä ansaitse hänen hyvyyttäään. Voisin sanoa äitiäni kaikella rakkaudellakin heikoksi ihmiseksi.

Hänen ns. miesystävänsä on hirveä. Väkivaltainen, alistava, määräilevä, suuruusharhainen valehtelija, joka ei kunnioita muita muuten kuin teeskentelemällä (mihin kykenee vain selvin päin)... kertakaikkisen hirveä ihminen, joka ei kykene empatiaan eikä tunne mistään syyllisyyttä sen vertaa, että jättäisi rauhaan. Tätä ihmistä on vaikea ymmärtää, koska hän on luonteeltaan vastenmielinen. En osaa sanoa miten kauhea hän olisi, jos ei olisi alkoholisti, sillä juoneena hän on pelottava ja hirveä, mutta selvin päin pelkästään epärehellinen ja itsekäs teeskentelijä. En tiedä onko hän selvin päin väkivaltainen.

Mitä tulee alkoholiriippuvuuteen, en syyllistä ihmistä siitä. Uskon että siihen sisältyy kärsimystä, hallinnan puutteen tunnetta ja niin vahvaa riippuvuutta, että lähes kuka tahansa meistä samassa tilanteessa (jos siihen jotenkin joutuisi) kokisi vaikeaksi ellei mahdottomaksi päästä alkoholista eroon.

Äidilleni on tehty niin paljon pahaa, etten halua siitä edes kirjoittaa, mutta hän on kärsinyt jo ennen kuin alkoholismi kehittyi, ei siinä ollut suunnitelmissa kehittää itseään alkoholismia, vaan saada sen hetken tuskaan helpostusta. Kontrolli oli jo menetetty. Äitini ei ole koskaan ollut mikään järki-ihminen. Kukaan ei häntä auttanut eikä estänyt tilannetta pahenemasta, minäkään. Itselläkin oli vaikeaa samaan aikaan, kun äiti alkoi juoda enemmän. En ole sellainen voimakasa, joka auttaa muita vaikeissa tilanteissa ja työntää eteenpäin, jos he itse eivät näe toivoa yhtään. Olen itsekin heikko. (Siinä syy miksi vältän juomasta alkoholia.)

Tuota miestä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, koska vahingoittaa äitiäni, mutta hänellekin on varmaan tapahtunut pahoja asioita, koska hänestä tuli tuollainen.

Hyvä kirjoitus. Kunnes

Mitä tulee alkoholismiin...

Miksi ihmeessä tuo turha mitä tulee? Siitähän tässä juuri puhutaan. Turha. Ärsyttävä lisäys, joka ei tee muuta kuin heikentää viestiä

Koska aiemmin kerroin ihmisistä yleisesti, kertoen millaisia nämä alkoholistit ovat. Esim. syyllistän miestä kusipäisyydestä, mutta en siitä että hän on alkoholisti.

Halusin korostaa että näkökulma muuttuu, että miten ajattelen ihmistä alkoholisminsa takia. Harmi jos viesti kuitenkin heikentyi.

"Mitä tulee asiaan x" -tyylinen ilmaus ei tosiaan ehkä ole äikänopen mieleen.

Itsekkäänä oman edun tavoittelijana, joka ei nää toiminnassaan mitään väärää.

Äikänopet korjailee yo-kirjoituksia humalassa.

Tälläistä olen kuullut ja nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Äikänopet korjailee yo-kirjoituksia humalassa.

Tälläistä olen kuullut ja nähnyt.

Alkoholisteja on kaikissa asemissa, siistijöistä ministereihin joten alkoholisoitunut opettaja on melko perus.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäänä oman edun tavoittelijana, joka ei nää toiminnassaan mitään väärää.

Niin, kukapa ei olisi itsekäs ja ottaisi tarjottimelta sitä miten eniten koko maailmassa halajaa, enemmän kuin mitään. Oma etu = pääsee himon kärsimyksestä eroon.

Mutta että ei näe toiminnassaan mitään väärää, riippuu ihmisestä. Ehkä sitä ei enää jaksa tuntea syyllisyyttä siinä vaiheessa, kun alkoholismi on voittanut. Miksi tuskastuttaa itseään sellaisilla ajatuksella?

Syyllisyys auttaa silloin, kun se saa tekemään jotain muutoksen eteen, mutta on helpompaa korvata joku teko rahalla tai anteeksipyynnöllä kuin päästä alkoholismista eroon.

Alkoholistin ei tarvitse olla muita itsekkäämpi, muita enemmän etuaan tavoitteleva tai muita vähemmän syyllisyyttä tunteva. Päinvastoin hän tarvitsisi "supervoimia" parantuakseen alkoholismista.

Vierailija kirjoitti:

Heikkona ihmisenä. 

Heikkoja joo, mutta ei ne ihmisiä ole vaan jotain halveksuttavia oksennusklönttejä syöviä torakoita alhaisempia aliolentoja.

Eivät ansaitse edes sääliä, vain halveksuntaa.

Alkoholisti voi olla aivan minkälainen ihminen vain. Kusipää, rakastettava, herkkä, väkivaltainen, traumatisoitunut, tavis, mies, nainen...  Jokainen tuntemani alkoholisti on ollut pohjimmiltaan petturi, siinä yhteinen piirre. Viina on aina ykkönen ja kaikki muu toisarvoista.