Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä syitä olisi mennä naimisiin, kun tulee vauva?
15.03.2017 |
Onko jokin erityinen syy mennä naimisiin, kun avoliittoon tulee lapsi? Olemme olleet pitkään avoliitossa, ja suhde on vakaa jne. Mietin kuitenkin, että onko joku turva, jota avioliitto toisi lapsen myötä? Lapsihan perii isänsä kuitenkin, joten ei avioliitto sitä muuttaisi mitenkään. Tiedän toki, että avoliitossa isän pitää tunnustaa lapsi, mutta tämä ei ole ongelma, sehän hoituu ihan neuvolakäynnin yhteydessä nykyään ja tottakai mies lapsen siinä tunnustaa :) . Minä olen varakkaampi kuin mies, joten en avioliiton myötä pääsisi mitenkään käsiksi joihinkin rahoihin tms eli sellaista rahanhimoista syytäkään ei ole. Onko siis jokin syy mennä naimisiin lapsen myötä? Sellainen syy, jota ei voisi esim keskinäisellä testamentilla minun ja miehen välillä hoitaa (esim. että mies testamenttaa minulle hallintaoikeuden omaan puolikkaaseensa meidän kodista)? Onko jotain mitä en tule ajatelleeksi esim sen suhteen että jos jompikumpi meistä sairastuu tai joutuu onnettomuuteen? Tai lapsen asioiden hoitamisen kannalta tms?
Kommentit (57)
Silloin, kun kaikki menee hyvin, ei avioliittoa tarvita. Avioliiton edut tulevat esiin silloin, kun liitto päättyy. Jokainen liitto päättyy joskus, joko eroon tai kuolemaan. Avioliittolaissa on määritelty, miten asiat ratkaistaan. Toki nuo kaikki voi tehdä sopimuksilla ja testamentilla, mutta helpoiten asia hoituu menemällä naimisiin.
Kuolemantapaukessa aviopuoliso maksaa pienemmät perintöverot ja on joskus oikeutettu leskeneläkkeeseen. Siitä huolimatta parilla on hyvä olla henkivakuutus, sitä isompi, jos ei olla naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minä olen (ja tulen olemaan) se varakkaampi osapuoli meidän suhteessa, niin olisiko hyvä miehen toimeentulon takia mennä naimisiin? Siis siltä varalta että minä kuolisin ja mies jäisi kaksi lapsen kanssa? Ap.
Ensin pitää olla naimisissa ja sitten vasta on siunatun tilan vuoro. Muuten rypee synnissä.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit jo itse mm. isyyden tunnustamisen ja testamenttiasiat. Ja muitakin pikku paperihommia avoliitossa riittää: sairastumiset, onnettomuudet jne. Vaihtoehtona on tehdä kaikki nämä asiat erikseen tai sitten hoitaa ne yhdellä sopimuksella, avioliitolla. Ennen vanhaan kaksi ihmistä solmivat avioliiton, kun kokivat, että haluavat elää juridisena perheenä. Nykyään jostain syystä ihmisillä on kammo avioliitto-sanaa kohtaan, vaikka he ovat sitten valmiita hankkiutumaan parisuhteessaan suunnilleen samaan juridiseen asemaan, mutta vaan työläämmin useammilla sopimuksilla. Onko se sitten se puolen vuoden harkinta-aika erotilanteessa mikä on liian suuri sitoumus monille, en tiedä.
Niin se harkinta-aika nyt rajaa lähinnä uuden avioliiton solmimisen pois sinä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran leskeksi jääneenä en suostuisi avoliittoihin. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia kun tulee sairautta tai kuolemaa perheeseen. Edes hautapaikkaa ei välttämättä päätä. Helpommalla menee paperityötkin naimakaupalla kuin keskinäisillä testamenteilla.
Siis miksi avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jos tulee kuolemaa tai sairautta? Kerro, juuri näitä asioita haluaisin tietää. Ap.
Jos puoliso on siinä tilassa, vaikka aivokuolleena, niin omaiset päättävät hoidosta tai sen lopettamisesta. Mikäli teidän lapset ovat vielä alaikäisiä, siitä päättävät puolison vanhemmat.
Apua, tämä on kyllä tosi ikävä asia. Avomieheni molemmat vanhemmat on tosin kuolleet ja hän on ainoa lapsi niin kuka ihme hänen hoidosta sitten päättää?? Joku serkku vai? Ap.
Osaako kukaan auttaa tähän? Koska mieheni vanhemmat on kuolleet, niin mitä tapahtuisi jos mies joutuisi sairaalaan tai pitäisi päättää hänen hengityskoneesta irroittamisesta tms? Ja minä olisin vain avovaimo eli en lähiomainen? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun kaikki menee hyvin, ei avioliittoa tarvita. Avioliiton edut tulevat esiin silloin, kun liitto päättyy. Jokainen liitto päättyy joskus, joko eroon tai kuolemaan. Avioliittolaissa on määritelty, miten asiat ratkaistaan. Toki nuo kaikki voi tehdä sopimuksilla ja testamentilla, mutta helpoiten asia hoituu menemällä naimisiin.
Kuolemantapaukessa aviopuoliso maksaa pienemmät perintöverot ja on joskus oikeutettu leskeneläkkeeseen. Siitä huolimatta parilla on hyvä olla henkivakuutus, sitä isompi, jos ei olla naimisissa.
Joo, leski saa periä aika lailla ilman veroja. Helsinkiläinen asunto-osake esim. mahtuu niihin rajoihin ihan mainiosti. Avopuolisohan maksaa karkeimman mukaan koska ei ole lähiomainen vaan perii vain testamentilla. Leskellä on myös oikeus jäädä asumaan kotiinsa vaikka muut mahdolliset perijät haluaisivat rahat ulos.
Kaikki lähiomais, perintö, ositus, lesken eläke, lesken oikeus yhteiseen kotiin yms. asiat hoituu ilman sen kumpaa miettimistä ja kikkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran leskeksi jääneenä en suostuisi avoliittoihin. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia kun tulee sairautta tai kuolemaa perheeseen. Edes hautapaikkaa ei välttämättä päätä. Helpommalla menee paperityötkin naimakaupalla kuin keskinäisillä testamenteilla.
Siis miksi avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jos tulee kuolemaa tai sairautta? Kerro, juuri näitä asioita haluaisin tietää. Ap.
Jos puoliso on siinä tilassa, vaikka aivokuolleena, niin omaiset päättävät hoidosta tai sen lopettamisesta. Mikäli teidän lapset ovat vielä alaikäisiä, siitä päättävät puolison vanhemmat.
Apua, tämä on kyllä tosi ikävä asia. Avomieheni molemmat vanhemmat on tosin kuolleet ja hän on ainoa lapsi niin kuka ihme hänen hoidosta sitten päättää?? Joku serkku vai? Ap.
Osaako kukaan auttaa tähän? Koska mieheni vanhemmat on kuolleet, niin mitä tapahtuisi jos mies joutuisi sairaalaan tai pitäisi päättää hänen hengityskoneesta irroittamisesta tms? Ja minä olisin vain avovaimo eli en lähiomainen? Ap.
Lääkäri taitaa käyttää päätäntävaltaa alaikäisen lapsesi sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun kaikki menee hyvin, ei avioliittoa tarvita. Avioliiton edut tulevat esiin silloin, kun liitto päättyy. Jokainen liitto päättyy joskus, joko eroon tai kuolemaan. Avioliittolaissa on määritelty, miten asiat ratkaistaan. Toki nuo kaikki voi tehdä sopimuksilla ja testamentilla, mutta helpoiten asia hoituu menemällä naimisiin.
Kuolemantapaukessa aviopuoliso maksaa pienemmät perintöverot ja on joskus oikeutettu leskeneläkkeeseen. Siitä huolimatta parilla on hyvä olla henkivakuutus, sitä isompi, jos ei olla naimisissa.
Joo, leski saa periä aika lailla ilman veroja. Helsinkiläinen asunto-osake esim. mahtuu niihin rajoihin ihan mainiosti. Avopuolisohan maksaa karkeimman mukaan koska ei ole lähiomainen vaan perii vain testamentilla. Leskellä on myös oikeus jäädä asumaan kotiinsa vaikka muut mahdolliset perijät haluaisivat rahat ulos.
Leskihän ei peri puolisooaan, vaan saa sen mikä on hänen osuuttensa pesästä. Avopari sen sijaan perii testamentin kautta ja maksaa tästä perintöveron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran leskeksi jääneenä en suostuisi avoliittoihin. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia kun tulee sairautta tai kuolemaa perheeseen. Edes hautapaikkaa ei välttämättä päätä. Helpommalla menee paperityötkin naimakaupalla kuin keskinäisillä testamenteilla.
Siis miksi avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jos tulee kuolemaa tai sairautta? Kerro, juuri näitä asioita haluaisin tietää. Ap.
Jos puoliso on siinä tilassa, vaikka aivokuolleena, niin omaiset päättävät hoidosta tai sen lopettamisesta. Mikäli teidän lapset ovat vielä alaikäisiä, siitä päättävät puolison vanhemmat.
Apua, tämä on kyllä tosi ikävä asia. Avomieheni molemmat vanhemmat on tosin kuolleet ja hän on ainoa lapsi niin kuka ihme hänen hoidosta sitten päättää?? Joku serkku vai? Ap.
Osaako kukaan auttaa tähän? Koska mieheni vanhemmat on kuolleet, niin mitä tapahtuisi jos mies joutuisi sairaalaan tai pitäisi päättää hänen hengityskoneesta irroittamisesta tms? Ja minä olisin vain avovaimo eli en lähiomainen? Ap.
Lääkäri taitaa käyttää päätäntävaltaa alaikäisen lapsesi sijaan.
Pointti on kuitenkin se että avopuolisolla ei tule olemaan mitään osuutta tuohon päätökseen.
Isyyshän vahvistetaan vasta lapsen synnyttyä, muutaman viikon kuluttua. Eli eli lapsen syntymähetkellä avopuoliso ei ole vielä juridisesti lapsensa isä, vaikka olisi sen neuvolassa tunnustanutkin. Tilanteessa, jossa äidille sattuu jotain joko synnytyksen yhteydessä, tai sen jälkeen, voi tulla ongelmia tämän asian kanssa. Tokihan sairaalan henkilökunta joustaa niin paljon kuin pykälät antavat myöten, mutta...
Aviomiehellä sensijaan on täydet vanhemman oikeudet aviovaimonsa lapseen heti lapsen ensi parkaisusta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran leskeksi jääneenä en suostuisi avoliittoihin. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia kun tulee sairautta tai kuolemaa perheeseen. Edes hautapaikkaa ei välttämättä päätä. Helpommalla menee paperityötkin naimakaupalla kuin keskinäisillä testamenteilla.
Siis miksi avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jos tulee kuolemaa tai sairautta? Kerro, juuri näitä asioita haluaisin tietää. Ap.
Jos puoliso on siinä tilassa, vaikka aivokuolleena, niin omaiset päättävät hoidosta tai sen lopettamisesta. Mikäli teidän lapset ovat vielä alaikäisiä, siitä päättävät puolison vanhemmat.
Apua, tämä on kyllä tosi ikävä asia. Avomieheni molemmat vanhemmat on tosin kuolleet ja hän on ainoa lapsi niin kuka ihme hänen hoidosta sitten päättää?? Joku serkku vai? Ap.
Osaako kukaan auttaa tähän? Koska mieheni vanhemmat on kuolleet, niin mitä tapahtuisi jos mies joutuisi sairaalaan tai pitäisi päättää hänen hengityskoneesta irroittamisesta tms? Ja minä olisin vain avovaimo eli en lähiomainen? Ap.
Lääkäri taitaa käyttää päätäntävaltaa alaikäisen lapsesi sijaan.
Pointti on kuitenkin se että avopuolisolla ei tule olemaan mitään osuutta tuohon päätökseen.
En siis saisi sairaalasta tietoja, jos mies joutuisi vaikka auto-onnettomuuteen? Ja koska hänen vanhemmat on kuolleet, niin en saisi hänen vanhempiensakaan kautta tietoa miehen tilasta. Voi apua. Hirveä tilanne olisi istua paniikissa vauvan kanssa kotona ja sairaala ei kertoisi mitään enkä muutakaan kautta saisi tietää :( . Ap.
Vierailija kirjoitti:
Katso esim. täältä:
https://oikeus.fi/fi/index/tietoaarjenongelmiin/avioliittojaavoliitto.h…
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/avoliitto-vastaan-avioliit…
Omakohtainen havainto lisäksi se, että avioparina on huomattavasti helpompi muuttaa ulkomaille ja järjestää esim. viisumi- ja työlupa-asiat kummankin puolison osalta kuntoon.
Tuo on totta, että ulkomailla voi avoparina kohdata yllättäviä onglemia, koska monessa maassa avopareilla ei ole likimainkaan samaa asemaa kuin avioparilla. Sukulainen meni naimisiin ulkomaan työkomennuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isyyshän vahvistetaan vasta lapsen synnyttyä, muutaman viikon kuluttua. Eli eli lapsen syntymähetkellä avopuoliso ei ole vielä juridisesti lapsensa isä, vaikka olisi sen neuvolassa tunnustanutkin. Tilanteessa, jossa äidille sattuu jotain joko synnytyksen yhteydessä, tai sen jälkeen, voi tulla ongelmia tämän asian kanssa. Tokihan sairaalan henkilökunta joustaa niin paljon kuin pykälät antavat myöten, mutta...
Aviomiehellä sensijaan on täydet vanhemman oikeudet aviovaimonsa lapseen heti lapsen ensi parkaisusta lähtien.
Eli vaikka avomies tunnustaisi isyyden ennakkoon neuvolassa, niin jos minulle sattuisi synnytyksessä jotain, niin hän ei olisikaan juridisesti isä? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran leskeksi jääneenä en suostuisi avoliittoihin. Avovaimolla ei ole mitään oikeuksia kun tulee sairautta tai kuolemaa perheeseen. Edes hautapaikkaa ei välttämättä päätä. Helpommalla menee paperityötkin naimakaupalla kuin keskinäisillä testamenteilla.
Siis miksi avovaimolla ei ole mitään oikeuksia jos tulee kuolemaa tai sairautta? Kerro, juuri näitä asioita haluaisin tietää. Ap.
Jos puoliso on siinä tilassa, vaikka aivokuolleena, niin omaiset päättävät hoidosta tai sen lopettamisesta. Mikäli teidän lapset ovat vielä alaikäisiä, siitä päättävät puolison vanhemmat.
Apua, tämä on kyllä tosi ikävä asia. Avomieheni molemmat vanhemmat on tosin kuolleet ja hän on ainoa lapsi niin kuka ihme hänen hoidosta sitten päättää?? Joku serkku vai? Ap.
Osaako kukaan auttaa tähän? Koska mieheni vanhemmat on kuolleet, niin mitä tapahtuisi jos mies joutuisi sairaalaan tai pitäisi päättää hänen hengityskoneesta irroittamisesta tms? Ja minä olisin vain avovaimo eli en lähiomainen? Ap.
Lääkäri taitaa käyttää päätäntävaltaa alaikäisen lapsesi sijaan.
Pointti on kuitenkin se että avopuolisolla ei tule olemaan mitään osuutta tuohon päätökseen.
En siis saisi sairaalasta tietoja, jos mies joutuisi vaikka auto-onnettomuuteen? Ja koska hänen vanhemmat on kuolleet, niin en saisi hänen vanhempiensakaan kautta tietoa miehen tilasta. Voi apua. Hirveä tilanne olisi istua paniikissa vauvan kanssa kotona ja sairaala ei kertoisi mitään enkä muutakaan kautta saisi tietää :( . Ap.
Näin se asia on juridisesti. Lain silmissä olet avopuolisona miehelle yhtä läheinen henkilö kuin naapuri.
Mekin mentiin naimisiin juuri näistä juridisista syistä. Meidät vihittiin esikoisen ristiäisten yhteydessä eikä vieraille kerrottu vihkimisestä etukäteen. Ei siis haluttu mitään häävouhotusta.
Mutta nyt ei tarvii miettiä kuinka asiat hoituu, jos jommalle kummalle tapahtuu jotain ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun kaikki menee hyvin, ei avioliittoa tarvita. Avioliiton edut tulevat esiin silloin, kun liitto päättyy. Jokainen liitto päättyy joskus, joko eroon tai kuolemaan. Avioliittolaissa on määritelty, miten asiat ratkaistaan. Toki nuo kaikki voi tehdä sopimuksilla ja testamentilla, mutta helpoiten asia hoituu menemällä naimisiin.
Kuolemantapaukessa aviopuoliso maksaa pienemmät perintöverot ja on joskus oikeutettu leskeneläkkeeseen. Siitä huolimatta parilla on hyvä olla henkivakuutus, sitä isompi, jos ei olla naimisissa.
Joo, leski saa periä aika lailla ilman veroja. Helsinkiläinen asunto-osake esim. mahtuu niihin rajoihin ihan mainiosti. Avopuolisohan maksaa karkeimman mukaan koska ei ole lähiomainen vaan perii vain testamentilla. Leskellä on myös oikeus jäädä asumaan kotiinsa vaikka muut mahdolliset perijät haluaisivat rahat ulos.
Leskihän ei peri puolisooaan, vaan saa sen mikä on hänen osuuttensa pesästä. Avopari sen sijaan perii testamentin kautta ja maksaa tästä perintöveron.
Perii ellei ole lapsia.
Miksi ei mennä naimisiin? Ei tarvitse edes pohtia että mitä ongelmia voi koitua erinäisissä ikävissä tilanteissa, jos ei olla naimisissa. Menimme pikaisesti maistraatissa naimisiin esikoisen ollessa puolivuotias. Elämäni paras päätös. Lapsen ja puolisoiden oikeudet on turvattu sillä 5 minuutin keikalla. Enpä haluaisi kuvitella tilannetta, jossa mies makaa sairaalassa ja hoitopäätöksissä kuullaan hänen vanhempiaan eikä minua lainkaan.
Lapsen hankkiminen on paljon suurempi sitoutuminen kuin avioliitto. Eron jälkeen on tultava toimeen ja tehtävä yhteistyötä exän kanssa vuosien ajan jos on yhteinen lapsi. Moni taitaa jättää menemättä naimisiin ihan sitoutumiskammon vuoksi vaikka lapsia olisi lauma. Hassua minun mielestäni.
Siis pitääkö isyyden tunnustamisen lisäksi avoliitossa tehdä myös yhteishuoltajuussopimus? Ja jos sitä ei tee, niin olenko minä yksin lapseni huoltaja vaikka siis isä on tunnustanut isyytensä? Ja vain minä voin silloin hoitaa passihankinnat ja päättää lapsen lääkäriasioista ym? Ap.
Alue: Aihe vapaa
Mainitsit jo itse mm. isyyden tunnustamisen ja testamenttiasiat. Ja muitakin pikku paperihommia avoliitossa riittää: sairastumiset, onnettomuudet jne. Vaihtoehtona on tehdä kaikki nämä asiat erikseen tai sitten hoitaa ne yhdellä sopimuksella, avioliitolla. Ennen vanhaan kaksi ihmistä solmivat avioliiton, kun kokivat, että haluavat elää juridisena perheenä. Nykyään jostain syystä ihmisillä on kammo avioliitto-sanaa kohtaan, vaikka he ovat sitten valmiita hankkiutumaan parisuhteessaan suunnilleen samaan juridiseen asemaan, mutta vaan työläämmin useammilla sopimuksilla. Onko se sitten se puolen vuoden harkinta-aika erotilanteessa mikä on liian suuri sitoumus monille, en tiedä.