Lue keskustelun säännöt.
Ihmeelliset mielialanvaihtelut.
14.03.2017 |
Mikä ihmemaa vaivaa. Mieliala vaihtelee päivittäin todella paljon. Tänään saatan olla ahdistunut ja masentunut koko päivän ja huomenna elämä on ihanaa ja jaksan vaikka mitä. Miten mieliala vaihtelee näin älyttömästi. Ei vaikuta enää normaalilta.
Kommentit (20)
Paheneva pms? Mulla samaa. Oon 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kaksisuuntainen?
No ei se päivässä vaihdu
Mulla ihan täysin sama. Kaksisuuntaista olen miettinyt, mutta eihän se tosiaan ihan päivässä vaihdu. Eilen vitutti ja tänään tuntuu että voisin valloittaa maailman. Mutta kun tämä ei kestä! Kaikki projektit jää aina kesken kun masis iskee.
Sama juttu mulla, eilen tuntui että elämä on ihanaa ja on vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Tänään töiden jälkeen olen maannut sohvalla yli 5 tuntia ja ruuan teko tuntui toooodella suurelta ponnistelulta. Ahdistaa ja itkettää ja tuntuu ettei elämässä ole mitään iloa. Sen olen ainakin huomannut että auringon paistaessa saan näitä "iloisuuspiikkejä" mutta illalla pimeydessä tekisi mieli päästä pois tästä todellisuudesta. Mitä tämä on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on muitakin. Samassa veneessä ollaan.
Bipoa on eri muotoja. Voi se mieliala vaihtua tunninkin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bipoa on eri muotoja. Voi se mieliala vaihtua tunninkin sisällä.
Höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita pitää päiväkirjaa sun mielialoista ja kuukautiskierrosta. Mä oon huomannut ihan mielettömiä yhteneväisyyksiä, kun mulla on kierrot jostain syystä ihan supersäännölliset nykyään (ennen raskautta ja sitä ennen ennen e-pillereitä nuorena oli tosi epäsäännölliset aina). Melkein voisi kalenteriin merkata etukäteen hyvät ja huonot päivät ja loput siltä väliltä. Nää mielialaoireet on ikävä kyllä vain pahentuneet siitä kuin täytin 30. En tiä, onko enää pms:stä kyse, vaan jo jostain pahemmasta hormonihäiriöstä. Ehkä on jotain vaihdevuosien enteilyä? Äidillänikin ne alkoi tosi aikaisin/noin tällä ikää. Koska tää ei ole enää mitään pientä mielialan laskua ennen kuukautisia, vaan hyvä jos hyviä päiviä on yhteensä viikon verran koko kierron aikana. Kuukautisten alettua on ehkä pari hyvää päivää ja oviksen tienoilla pari. Sit kuukautisten loputtua se eka vuodoton pv on hyvä. Siitä seuraava taas ihan hirveä. Tekisi melkein mieli teettää joku koko kierron mittainen hormonitesti ja pitää tosi tarkkaa oire/mielialapäiväkirjaa se kuukausi, jotta näkisi kunnolla mitä hittoa mun elimistössä tapahtuu milloinkin ja miksi.
En usko, että on ainakaan ensisijassa mistään mielisairaudesta kyse, koska oireet ja mielialat on niin identtiset joka kierrossa? Vai voiko olla? Onko olemassa joku monisuuntainen mielialahäiriö, koska musta tuntuu, että joku semmoinen tää on... (Sori, ei sais vitsailla, kun on kuitenkin vakava aihe!) Välillä on niitä iloisia, normaaleja, aikaansaavia päiviä, joita siis on aika vähän, mutta jolloin tuntuu, että olen oma itseni. Sitten on päiviä, jolloin olen tosi äkäinen ja tekisi mieli vaikka potkia bussipysäkkiä... Tai sitten olen tasaisen apaattinen ja en meinaa saada itseäni sohvalta ylös. Tai sitten mua itkettää vähän kaikki. Tai stressaan tulevia ja menneitä sekä murehdin kaikkea mahdollista ja mahdotonta muuten vain.
Millä saada normalisoitua oma mieli?
2
Epävakaa persoonallisuushäiriö
E-pillerit
ym.hormonaalinen ehkäisy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialan aaltoiluhäiriö, kaksisuuntaisen lievempi muoto jossa mieliala voi vaihdella päivittäin alakulosta hypomaniaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, mulla on samanlaista. Mutta oon aina aatellu sen johtuvan e-pillereistä. Oon kyllä aina ollu tosi herkkä esim. itkemään, mutta iloisesta masentuneeseen päivän erotuksella en keksi muutakaan kuin ne pillerit.
N24
Sama täällä. Minulla on psykologin mukaan piirteitä epävakaasta persoonallisuudesta ja onhan se helvettiä kun päivän aikana mielialat oikeasti vaihtelee varmaan sata kertaa laidasta toiseen. Yritän tunnistaa mitkä asiat laukaisee milloin minkäkin olon mutta se on välill aika hankalaa. Tuntuu että terveillä ihmisillä tunteet ovat "vain tunteita", ohimeneviä, mutta minulla milloin mikäkin tunne laukaisee päälle sen mukaisen mielialan ja tavan ajatella kaikesta.
Kello on vasta vähän yli kaksi ja tähänkin päivään on mahtunut jo jos jonkunmoista.
Aamulla masensi ja tuntui ettei ole mitään järkeä nousta edes sängystä, kaikki tuntui vaan niin turhalta että mietin miten oikeasti kukaan ihminen jaksaa edes nousta ja mennä vaikkapa näpertelemään työpaikalleen yhtään mitään koska kaikki on loppujenlopuksi turhaa.
Tuota kesti aamupäivän, sitten kävelin kaupungilla ja huomasinkin olevani hyvällä tuulella, nautin auringonpaisteesta ja hyvästä musiikista kuulokkeissani ja olin ylpeä eräästä aikaansaamastani asiasta.
Sitten istuin bussissa ja koko puolentunnin bussimatkan päässäni pyöri vihaisia ja aggressiivisia ajatuksia ja mietin miten mätkisin turpaan jotain joka tekisi minulle jotain pahaa ja nautin tuosta ajatusleikistä.
Sitten kotona aloin jostain syystä ajattelemaan äitiäni ja mieleni valtasi hirveä suru ja syyllisyys, itku kurkussa ajattelin sitä miten ihana ihminen hän on ja olenko muistanut kertoa sen hänelle tarpeeksi usein.
Nyt makoilen sohvalla ja uuvuttaa ja on aika tyhjä olo vaan. Mutta joka jumalan päivä on tällaista vuoristorataa ja vaikka välillä elämä onkin ihanaa, en tiedä kauanko tätä loppupeleissä jaksaa. Lapsiakaan en halua hankkia sillä olisin varmaan huono äiti heille näiden mielialanvaihteluiden takia.
Tulipahan avautuminen. En viitsi purkaa näitä mieheen/kavereihin kun kuormittaisin heitä vaan turhaan vaikka ovat kyllä tietoisia piirteistäni. Olisipa tasainen ja tyyni mieli.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Minulla on psykologin mukaan piirteitä epävakaasta persoonallisuudesta ja onhan se helvettiä kun päivän aikana mielialat oikeasti vaihtelee varmaan sata kertaa laidasta toiseen. Yritän tunnistaa mitkä asiat laukaisee milloin minkäkin olon mutta se on välill aika hankalaa. Tuntuu että terveillä ihmisillä tunteet ovat "vain tunteita", ohimeneviä, mutta minulla milloin mikäkin tunne laukaisee päälle sen mukaisen mielialan ja tavan ajatella kaikesta.
Kello on vasta vähän yli kaksi ja tähänkin päivään on mahtunut jo jos jonkunmoista.
Aamulla masensi ja tuntui ettei ole mitään järkeä nousta edes sängystä, kaikki tuntui vaan niin turhalta että mietin miten oikeasti kukaan ihminen jaksaa edes nousta ja mennä vaikkapa näpertelemään työpaikalleen yhtään mitään koska kaikki on loppujenlopuksi turhaa.
Tuota kesti aamupäivän, sitten kävelin kaupungilla ja huomasinkin olevani hyvällä tuulella, nautin auringonpaisteesta ja hyvästä musiikista kuulokkeissani ja olin ylpeä eräästä aikaansaamastani asiasta.
Sitten istuin bussissa ja koko puolentunnin bussimatkan päässäni pyöri vihaisia ja aggressiivisia ajatuksia ja mietin miten mätkisin turpaan jotain joka tekisi minulle jotain pahaa ja nautin tuosta ajatusleikistä.
Sitten kotona aloin jostain syystä ajattelemaan äitiäni ja mieleni valtasi hirveä suru ja syyllisyys, itku kurkussa ajattelin sitä miten ihana ihminen hän on ja olenko muistanut kertoa sen hänelle tarpeeksi usein.
Nyt makoilen sohvalla ja uuvuttaa ja on aika tyhjä olo vaan. Mutta joka jumalan päivä on tällaista vuoristorataa ja vaikka välillä elämä onkin ihanaa, en tiedä kauanko tätä loppupeleissä jaksaa. Lapsiakaan en halua hankkia sillä olisin varmaan huono äiti heille näiden mielialanvaihteluiden takia.Tulipahan avautuminen. En viitsi purkaa näitä mieheen/kavereihin kun kuormittaisin heitä vaan turhaan vaikka ovat kyllä tietoisia piirteistäni. Olisipa tasainen ja tyyni mieli.
Siis tää oli ihan kuin minun kirjoittama!! :O kaikkine iloisine hetkineen kaupungilla, ajatusleikkeineen kuinka tappelisin jonkun kanssa, syyllisyyttä siitä että olenko muistanut ikinä kiittää vanhempiani.. ja nyt sohvalla "tyhjä olo" päällä. Välillä mietityttää että ymmärtääkä ns. normaali ihminen kuinka paljon esim minun pääni sisällä tapahtuu ajatusvirtaa yhden päivän aikana. Minun on myös vaikea keskittyä melkeimpä mihinkään tämän ajatustenjuoksun takia.
Nuo on vakavia pms-oireita, jos liittyy kiertoon. Tai ennakoivia vaihdevuosi-oireita. Naisen elämään kuuluu tunne-elämän ailahtelu, älkää menkö lääkitsemään oireita lääkkeillä jotka ovat myrkkyä ja tekevät teistä tunteettomia zombeja. Jotkut lääkärit määräävät pahoihin pms-oireisiin mielialalääkkeitä! Harkitsisin tarkkaan, milloin on tarvetta sellaisille. Ne sekoittaa kehon kokonaan( esim seksi-elämän).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Minulla on psykologin mukaan piirteitä epävakaasta persoonallisuudesta ja onhan se helvettiä kun päivän aikana mielialat oikeasti vaihtelee varmaan sata kertaa laidasta toiseen. Yritän tunnistaa mitkä asiat laukaisee milloin minkäkin olon mutta se on välill aika hankalaa. Tuntuu että terveillä ihmisillä tunteet ovat "vain tunteita", ohimeneviä, mutta minulla milloin mikäkin tunne laukaisee päälle sen mukaisen mielialan ja tavan ajatella kaikesta.
Kello on vasta vähän yli kaksi ja tähänkin päivään on mahtunut jo jos jonkunmoista.
Aamulla masensi ja tuntui ettei ole mitään järkeä nousta edes sängystä, kaikki tuntui vaan niin turhalta että mietin miten oikeasti kukaan ihminen jaksaa edes nousta ja mennä vaikkapa näpertelemään työpaikalleen yhtään mitään koska kaikki on loppujenlopuksi turhaa.
Tuota kesti aamupäivän, sitten kävelin kaupungilla ja huomasinkin olevani hyvällä tuulella, nautin auringonpaisteesta ja hyvästä musiikista kuulokkeissani ja olin ylpeä eräästä aikaansaamastani asiasta.
Sitten istuin bussissa ja koko puolentunnin bussimatkan päässäni pyöri vihaisia ja aggressiivisia ajatuksia ja mietin miten mätkisin turpaan jotain joka tekisi minulle jotain pahaa ja nautin tuosta ajatusleikistä.
Sitten kotona aloin jostain syystä ajattelemaan äitiäni ja mieleni valtasi hirveä suru ja syyllisyys, itku kurkussa ajattelin sitä miten ihana ihminen hän on ja olenko muistanut kertoa sen hänelle tarpeeksi usein.
Nyt makoilen sohvalla ja uuvuttaa ja on aika tyhjä olo vaan. Mutta joka jumalan päivä on tällaista vuoristorataa ja vaikka välillä elämä onkin ihanaa, en tiedä kauanko tätä loppupeleissä jaksaa. Lapsiakaan en halua hankkia sillä olisin varmaan huono äiti heille näiden mielialanvaihteluiden takia.Tulipahan avautuminen. En viitsi purkaa näitä mieheen/kavereihin kun kuormittaisin heitä vaan turhaan vaikka ovat kyllä tietoisia piirteistäni. Olisipa tasainen ja tyyni mieli.
Siis tää oli ihan kuin minun kirjoittama!! :O kaikkine iloisine hetkineen kaupungilla, ajatusleikkeineen kuinka tappelisin jonkun kanssa, syyllisyyttä siitä että olenko muistanut ikinä kiittää vanhempiani.. ja nyt sohvalla "tyhjä olo" päällä. Välillä mietityttää että ymmärtääkä ns. normaali ihminen kuinka paljon esim minun pääni sisällä tapahtuu ajatusvirtaa yhden päivän aikana. Minun on myös vaikea keskittyä melkeimpä mihinkään tämän ajatustenjuoksun takia.
Kuulostaa enemmän erityisherkkyydeltä, kuin miltään persoonallisuushäiriöltä....Googleta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bipoa on eri muotoja. Voi se mieliala vaihtua tunninkin sisällä.
Höpö höpö.
Suosittelen asiaan perehtymistä, ennen mielipiteiden esittämistä. Hakusanoilla: 'ultradian cycling bipolar disorder' pääset huomattavan pitkälle tutustumismatkallasi.
kaksisuuntainen?