Ikä ja lapsenhoito?

Mielestä ikävä vaikuttaa jonkin verran, niin hyvässä kuin pahassakin. Nuorempana valvominen on monille helpompaa, mutta usein esim. vastuuntunto lisääntyy vanhetessa.



Miehesi ei ole kovinkaan vanha isäksi. Ja tuskin riippuu iästä kunka paljon tykkää leikkimisestä yms.



Meillä mies hoitaa lapsia paljon ja ottaa myös vastuuta arjen sujumisesta. Se on minusta tosi ihanaa ja minulle tärkeetä. Puhuttiin tästä jo ennen kuin jätin pillerit pois. Suosittelen kaikille, koska niin monet miehet jotenkin onnistuu siirtään vastuun ja suuren osan hoitamisestakin äidille.

Vierailija:

Mielestä ikävä vaikuttaa jonkin verran, niin hyvässä kuin pahassakin. Nuorempana valvominen on monille helpompaa, mutta usein esim. vastuuntunto lisääntyy vanhetessa.

Miehesi ei ole kovinkaan vanha isäksi. Ja tuskin riippuu iästä kunka paljon tykkää leikkimisestä yms.

Meillä mies hoitaa lapsia paljon ja ottaa myös vastuuta arjen sujumisesta. Se on minusta tosi ihanaa ja minulle tärkeetä. Puhuttiin tästä jo ennen kuin jätin pillerit pois. Suosittelen kaikille, koska niin monet miehet jotenkin onnistuu siirtään vastuun ja suuren osan hoitamisestakin äidille.

No mieheni ei ehkä ole sellainen " leikkijäluonne" niin paljon kuin joku muu...kyllä hän ehkä pojan kanssa saattaisi keksiä jotain tekemistä mutta tytöstä en tiedä. Hänellä on vain veljiä, ja hänen oma isänsä on ollut tyypillinen " tuo rahat taloon-isä" , joka ei ole leikkinyt tms lastensa kanssa. Varmaan sieltä aika pitkälti tullut malli.

Mietinkin tässä, että pystyykö sitä mitenkään varmistamaan että mies kans oikeasti osallistuisi lastenhoitoon niin, ettei tuntisi tekevän kaikkea yksin. kyllä hän on vastuuntuntoinen, mutta huomaan että nyttenki on jo aika pitkälti niin, että kotiin tultuamme mä teen ruuan jnejne, mies puuhailee omiaan. En jumaliste jaksa jos tämmösen lisäksi pitäis lapsetkin yksin hoitaa...ehkä mä nyt pohdin liikaa etukäteen, mutta oon vähän taipuvainen tämmöiseen....

Ei sitä tiedä kuinka paljon tekee etukäteen.

Me keskusteltiin asiasta paljon ja oli päivän selvää että mies osallistuu lapsen hoitoon ja auttaa kotitöissä.

No, ne keskustelut on herralta unohtunu varmaan saman tien.

T: 5

Lapset on tyttöjä.

Meille tuli esikoinen 31-vuotiaana (kummatkin siis oltiin). Ihan hyvin on nää vuodet jaksettu :) Äitini sai minut 32-vuotiaana, ja oli toki väsynyt, mutta siksi, että olin erityislapsi. Koen hyvin voimakkaasti, että on onni, etten saanut lasta aikaisemmin, sillä en olisi ollut kypsä siihen. HUOM en sano ettei joku muu olisi, MINÄ en siis ollut. Nyt olen rauhallisempi, osaan ymmärtää paremmin lapsen uhman/pelon/muut kiukuttelunaiheet ja nousta niiden yläpuolelle lohduttamaan, osaan olla jämäkkä mutta rauhallinen, jne. Varsinkin näitä paria viimeistä huomaan, että pihapiirin nuoremmilla äideillä on vaikeuksia saavuttaa... ;)

Ei meillä mieskään olisi ollut kypsä isäksi kovin paljoa aikaisemmin. Nyt touhuaa mielellään lapsen kanssa ja osallistuu täysipainoisesti. Kun sillä vieläkin menee silti liikaa aikaa kakarahommiin kuten tietokonepeleihin, niin mitä se olisikaan ollut silloin 24-vuotiaana kun lapsen yritys aloitettiin...!

ite en vaan osaa kuvitella etten olisi kolmekymppisenä yhtä energinen kuin nyt (23v)...toivottavasti en tule olemaan väärässä :)



Ehkä sitä ei tosiaan sitten tiedä ku tositilanteessa...toivon vaan todella ettei musta tule superväsynyttä lastenkaitsijaa. Tai no se musta taitaa tulla vaikka mies hoitaisku osuutensa :) ainakin jos vaikeita lapsia...mut toivotaan nyt että niitä lapsia ylipäänsä tulee...



AP

Mies sanoo, että pitäis suorastaan kieltää alle 30-vuotiaita miehiä tulemaan isiksi. ;) Silloin on monelle miehellä vielä niin kova tarve mennä omiin harrastuksiin ja toteuttaa itseään. Munkin mies soitti silloin parikymppisenä bändissä ja oli paljon iltoja poissa.



Eli mun mielestäni sun miehesi on oikein hyvässä iässä. Yövalvominen alkaa väsyttää enempi vasta sitten nelikymppisenä.. Ja hyvä fyysinen kunto varmaan auttaa siinäkin.



Mutta eihän teillä vielä kiirettäkään ole, jos sä oot kerta alle kolmenkympin.

Nykyään on niin paljon lapsettomuutta..Luulen, että se johtuu osaksi siitä että lapset saadaan niin myöhään.

Vähän päälle parikymppinen jaksaa kyllä paremmin touhuta ja tohottaa lasten kanssa. Vanhemmilla äideillä taas on ehkä parempi pinna lasten kanssa.

Itse huomannut, että olen nykyisin ehkä vähän liian suojeleva pienintä kohtaan. Vanhempien lasten kanssa sitä enemmän teki ja mietti sitten, kuin tämän nuorimman kanssa.

Isä 24, ja sitä kiinnostaa enemmän itsensä viihdyttäminen työpäivän jälkeen kuin antaa mulle huilitauko.



Kyllä mä sen ymmärrän, että hänkin on poikki raskaan työpäivän jälkeen, mutta niin olen mäkin kaksosten, koiran, ja huushollin hoidosta.



Monesti tuntuu, että kyllä silloin paijataan ja nauretaan kun lapset on hyvällä tuulella, mutta heti ku on huonompia hetkiä/päiviä ni kukas muu ku minä hoidan...