Miten kukaan voi olla pitämättä populäärimusiikista?

Eri sukupolvilla on omat populaarimusiikkinsa. Nykyinen on ihan hirveää.

Luin äsken tuota ketjua, jossa ihmeteltiin suomalaisten ilkeilyä netissä. Sitten luin tämän ketjun innoittajan hengentuotteen. Malliesimerkki, miten neutraalista mielipideasiasta saa ihmiset provosoitumaan. Siis kysymällä, miten ihmeessä joku ei ole juuri minun kanssani jostain asiasta samaa mieltä. Rivien välistä voi lukea, että erimielinen on tietysti jotenkin tyhmempi tai huonompi eriävän mielipiteensä takia.

Onko sitten ihme, että aloittaja saa samalla mitalla takaisin ja molemmin puolinen vittuilu on täydessä vauhdissa? 

Laaja käsite, että sinänsä pitää paikkansa. Joka väittää ettei pidä siitä ollenkaan, valitsee yleensä musiikkinsa virsikirjasta.

Kiinnostava aihe. Voin myöntää joskus jopa miettineeni, pitääkö joku oikeasti siitä. Jokaisessa genressä on helmiä tietenkin, mutta itse miellyin oma-aloitteisesti klassiseen musiikkiin jo hyvin varhain ja tie vei musiikin ammattiopintoihin asti. Lapsena inhosin pop-musiikkia yli kaiken.

Iän ja musiikkituntemuksen kasvamisen myötä tulee avarakatseisemmaksi, mutta vieläkään muu musiikki kuin klassinen ja metalli eivät vaan täytä musiikillisia tarpeitani ja halujani. Tahdon usein kuunnella mm. rumaa, aggressiivista, monimutkaista ja synkkää musiikkia ja pidän enemmän orkesteri- kuin bändisoittimista. Tosin pop-musiikki on tehty samaistuttavaksi, tarttuvaksi ja useimmiten miellyttäväksi, joten en ihmettele, että ihmiset siitä myös pitävät.