Oletko voinnut joskus huonosti psyykkisesti, mutta nyt menee hyvin. Kerro kokemuksiasi.

Up

Mulla meni todella huonosti, menetin lähes kaiken (terveys, rahat). Lopulta rauhoituin ja hyväksyin, että kuolema tulee minä hetkenä hyvänsä ja mikään ei välttämättä käänny enää koskaan hyväksi, koska en vaan jaksa stressata enää. Ei nyt niin hyvin mene nytkään enkä siis ole parantunut tai onnellinen, mutta rauhoituin. Toisin sanoen oikeat ongelmat paransivat mut mielenterveysongelmista, ennen tätä oli epämääräistä ahdistusta, nukkumisvaikeutta ja masennusta. Resilienssi kasvoi. Tiedän, että selviän mistä vaan tuskasta (tai kuolen). Nyt nukun yöni hyvin.

Mä voin huonosti kun näen n-kirjaimia liikaa väärässä paikassa. Ap, se kirjoitetaaan "voinut".1 kpl n-kirjaimia!

Up

Onhan tuota ollut huonoa kautta. Lapset olivat vauvoja ja yksi niistä ympäri vuorokauden parkuva vaikea tapaus. Ihan uupumukselta se minusta tuntui, mutta masennukseksi se diagnosoitiin. Toki olo oli väsymyksen lisäksi myös yksinäinen, kun en saanut apuja mistään. Mies sentään oli tukena.

En siitä sitten oikein toipunut niin kauan kuin lapset olivat pieniä. Mutta kun nuorin täytti kolme, niin tapasin ihmisen, joka alkoi heti tuntumaan minulle hyvin tärkeältä. Hänen kauttaan aloin nähdä valoa, elämää, hyviä asioita. Sain elämästä paremmin kiinni, aloin pitämään itsestäni paremmin huolta.

Ei elämä mitenkään loistokkaalta eikä järin onnelliseltakaan tunnu. Mutta sellaiselta tasaiselta kuitenkin ja semi-hyvältä.