Mielenterveyshoitajien pestit vois lakkauttaa

Pestit sanan käyttö on kaikella näkemykselläni pelkuruutta ja ällöttävää jos ollaan sana tarkkoja. Kyllä ketjusta löytyy kaikkea muutakin paskaa. Mielestäni on ihme että keskustelua ei olla poistettu vielä. Otsikon takia. Negatiivisen energian haun takia.

Yritä hakea Kelan kustantamaan psykoterapiaan.Jos tilanteesi pahenee psykoosiksi niin pääset (toivottavasti) suljetulle osastolle hoitoon.Siellä lääkärit ja hoitajat ytodennäköisesti ottavat todesta ja ongelmaasi pureudutaan.Avopuolella,joko osastolla tai 45min. ns. terapiasta ,ei ole mitään varsinaista hyötyä.Ensimmäisessä tapauksessa hoitajat istuvat 2 oven takana eikä heihin ole kontaktia kuin pari tuntia viikossa sekä ruokailujen yhteydessä ja 45min. hoidosta sinulla onkin kokemusta jo omakohtaisesti.Näin ns. hoito yleisesti menee.Aika vahva saa olla että jaksaa taistella ahdistuneena itselleen kunnon hoitoa/asiantuntijan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viha puheet eivät kyllä auta suomalaiseen näkemisen puutteeseen. Taitaa olla suomi pellellä sota kuviot terskan hienoimissa hermopisteissä.

Tätä ei taida ymmärtää kirjoittaja itsekään.

Otsikossa oli viha puhetta!

Vihapuhe on yhdyssana.

22/22 vastaus oli myös näkemisen arvoinen kirjoitus koska te sössötätte vain.

Myös minulla on traumatausta. Diagnoosina dissosiaatiohäiriö. Kävin 3v traumatetapiassa ja sain kyllä välineitä. Ikävä kyllä se terapia jäi aikoinaan kesken, kun 3v oli kuitenkin liian vähän aikaa. Olin monta vuotta ilman mitään hoitokontaktia, koska pärjäsin omillani. Joku aika sitten jouduin elämäntilanteen muutoksen takia palaamaan avun pariin, koska en enää pärjännytkään vanhoilla keinoilla. Minulle ei edes suossiteltu mitään sh:n kanssa juttelua. Kisäterapiaa en mistään saanut, joten rämmin sitten jotenkuten. Tsemppiä teille, jotka painitte disson kanssa!

Suosittelen että yrität päätä terapiaan. Kävin myös kolme vuotta sairaanhoitajalla, enkä juuri apua saanut. Vihdoin suostuin tarjottuun terapiaan. Löysin ihanan ja pätevän terapeutin. En olisi kuuna päivänä uskonut, että terapia voi auttaa näin paljon

Tiiän tunteen. Itellä oli sama homma kun vielä psykoterapiassa viitsin edes käydä. Ne sessiot oli aina samanlaisia "mitäs sulle tänään kuuluu?" -jutusteluja, eikä se oikeesti edes auttanu. Tää on tää suomen mielenterveyshuolto tätä että tungetaan lääkkeet kouraan ja lähetetään kotiin "toipumaan".

Vierailija kirjoitti:

Kunnon psyykehoitoa saa vain yksityiseltä. Nyt mars oikeaan psykoterapiaan!

Tähän kommenttina, että itse teen psykoterapiatyötä julkisella puolella, ihan siis koulutettuna psykoterapeuttina. Miten se muuttuisi "kunnon psyykehoidoksi" ja "oikeaksi psykoterapiaksi" vasta, jos sitä tekisin yksityisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla vastustettiin ennen lääkkeitä ja vaadittiin terapiaa. Nyt palstalla vastustetaan terapiaa.

Ei julkisen puolen sh:n kanssa jutustelu ole PSYKOterapiaa. Psykoterapia on se mikä auttaa. Psykoterapiaa saa antaa vain psykoterapeutti, ei mikään pelkkä hoitaja. Suomessa saa pääasiallisesti psykoterapiaa vain yksityispuolelta.

Mikä psykoterapiassa on se asia, miksi se toimii ja muut eivät?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että yrität päätä terapiaan. Kävin myös kolme vuotta sairaanhoitajalla, enkä juuri apua saanut. Vihdoin suostuin tarjottuun terapiaan. Löysin ihanan ja pätevän terapeutin. En olisi kuuna päivänä uskonut, että terapia voi auttaa näin paljon

Kolme vuotta ilman apua! Olisit nyt antanut paikkasi jollekin, joka olisi hyötynyt heti huomattuasi asian.

No, sinulla on varmaan sen sh:n kautta lääkärikontakti(psyk.) ja lääkitys kokeiltu. Pyydä lääkäriltä terapiaan lausunto ja huumelabra-lähete niin pääset Kelan kustantamaan terapiaan.

Olisiko laitoshoito sinulle mahdollinen?

Avohoito on mielestäni riski joillekin psyykepotilaille, jotka eivät tunne saavansa riittävästi apua. 

Minulla todettiin huonoennusteinen syöpä ja aivoaneurysma samaan aikaan ja keskusteluista mt-hoitajan kanssa oli mielestäni apua, kun olin useita kuukausia hengenvaarassa. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä! Voisimme palata seinähulluaikakauteen ja kiinnittää hullut kettingeillä ladon seinään. Pitkäaikaistyöttömät yhdeksän euron orjat voitaisiin pistää ruokkimaan ja potattamaan heidät. Yhteiskunta säästäisi roimasti!

Ei kai niitä laitettu latoon, vaan navettaan. Siwllä oli lämpimämpää ja hwlpompi siivota kakat.

muista ahdistuksenhallintakeinosi

No sitähän se on, ahdistuksesta ei pääse naps vaan eroon(varsinkaan joku traumataustainen). Todella tärkeää on silloin opetella niitä ahdistuksenhallintakeinoja. 

Itse kyllä olin todella tyytyväinen omaan hoitajaani. Hänen ansiostaan toivuin hyvin vaikka kärsin vakavista mt-ongelmista. Sain paljon voimaa noista käynneistä. 

Moni alalla on yhtä höperö tai höperömpi kuin potilaansa.

Vähintäänkin erikoinen.

Ei niistä lässytyksistä ole kenellekään apua. Siinäpä juteltiin resepteistä ja mun vaatemausta. Auttaa juu.

No, lopetin koko paskan, budin poltto rentouttaa huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, minkä takia hoitajaansa on yhteydessä, aina se sama "muista ahdistuksenhallintakeinosi"-virsi. Onhan se helppoa hokea sitä jokaiselle, jolla on jokin ongelma! Lakkasin käymästä juttelemasta saman akan luona, kun tuntui etten hyödy siitä mitenkään. Mulla on useampi diagnoosi ja traumatausta, joten syytä ois olla kunnon avohoidossa, mutta tuossa se vastaus oli tänäänkin, kun soitin että nyt ei mene kamalan hyvin: "palautat mieleen niitä ahdistuksenhallintakeinoja".

Minkälaista apua sitten toivoisit? Kyllähän ihminen usein joutuu elämään ainakin jollain tavallan niiden oireidensa kanssa, varsinkin, jos on useampi diagnoosi.

Tuntuu että psyk puolen hoitajiksi päätyy ne jämäpalat oppilaitoksista, kun eivät vissiin koulun jälkeen muualle töihin päässeet. Niin on surkiaa touhua noissa paikoissa. Ennustajaeukkokin on parempi hoitaja kuin nuo puoskarien apurit.