Olenko ihan kauhea ihminen? Minua lähinnä naurattaa, kun tuttavien 16-vuotias sai vauvan!

Ei kannata ihan näin paljoa ympätä samaan provoon

16  vuotta on ikä tulla äidiksi, on pelkkää nyky-yhteiskunnan luomaa harhaa, että sen ikäinen olisi liian nuori sellaiseen. Eikä naisen tarvitse välttämättä mitään kouluja käydä muutenkaan.

Tosin tämän 16-vuotiaan naisen olisi varmaan kannattanut valita lapsensa isäksi mieluummin itseään parisenkymmentä vuotta vanhempi mies, koska sellaiset ovat yleensä vastuullisia perheenpäitä, toisin kuin nuoret jullit.

Vahingonilohan ihan tutkitusti jalostaa ihmistä. Onneksi pystyy tyttö vielä elämäänsä rakentamaan, ei ole enää harvinaista ja mikään häpeä. Opinnot voi suorittaa myöhemminkin.

Ole sinä sivistynyt, muista jotenkin ja onnittele. Toivota vaikka hyvää jatkoa pienelle elämässään.

Jotkut opiskelee ammatin vasta 40- vuotiaana.

Olisiko tuossa todennäköistä että tytön vanhemmat auttaa? Ei lastensaaminen rikos ole.

Samoin kävi meidän kylällä. Sitten alkoikin ääni kellossa muuttumaan tulevalla mummilla; kyllä ne lapsenlapset on niiiiin ihania, ja on se niin kivaa päästä näin mukaan lapsenlapsen elämään ja lapset ne on rikkaus ja näin se elämä menee ja on se niin ihanaa kun omat lapset ovat tässä lähellä. Joo, onhan ne lähellä kun ne alkaa tehdä lapsia itse ihan pentuina niin tottakai ne roikkuun omien vanhempiensa avun varassa.

Enää ei puhuta että tarviiko lääkkikseen välttämättä pitkää matikkaa, ei.

On vaan niin ihanaa saada lapsenlapsi. En usko pätkääkään, mutta antaa noiden nyt kouhottaa tuossa. Katotaan vaikkapa 5 vuoden kuluttua.

Kiltämättä pistäis virnistämään

Vierailija kirjoitti:

Jotkut opiskelee ammatin vasta 40- vuotiaana.

Olisiko tuossa todennäköistä että tytön vanhemmat auttaa? Ei lastensaaminen rikos ole.

Työllistyminen onkin sitten toinen juttu..

Kyllä. Olet kauhea. On surullista kun lapset saa lapsia.

Miksi ihmeessä menisi lähihoitajakouluun, jos kyvyt viittaavat muualle? 

Lukio loppuun vuoden tauon jälkeen. Tai jos kotona haluaa olla pidempään, niin vähän myöhemmin iltalukioon. Onkos tuo niin kummoinen juttu vrt  Anni Sinnemäki. 

En usko koko aloitusta hetkeäkään. 

Käsittämätön määrä yläpeukkuja. 

Miksi tästä tytöstä ei tulisi ylioppilasta tai maisteria? 

Yksi vuosi elämästä tai ei sitäkään, jos on paljon apuja ympärillä. Sen jälkeen kokopäivähoitoon päiväkotiin. Totta kai tie on raskaampi kuin ilman lasta, mutta mahdoton ei ollenkaan. Yhteiskunta auttaa nuoria äitejä tällaisessa tapauksessa avokätisesti. Jos isä ei ole kuvioissa, saa lastenhoitoapua, asunnon jne. 

Olet kauhea ihminen. Nuori tyttö on ikävässä tilanteessa ja sinä vain naurat asialle? Et ilmeisesti omaa yhtään empatiaa?

Millä tavalla vauvaa estää käymästä lukion loppuun ja opiskelun esim. oikiksessa tai lääkiksessä?

Nuori selviää kyllä. Saa varmasti paljon apua sieltä ja täältä. Hänen vanhempaan käy sääliksi; juuri kun vapaus alkaisi häämöttää, alkaakin vaipparumba.

Oma lapsi jos joskus tekee mukuloita, niin saa hoitaa itse. Kylässä voi käydä ja pari tuntia olla hoidossa mutta ei mitään viikonloppuja.

Miksi aina oletetaan, että nuorten vanhempien lapset ovat jatkuvasti isovanhemmilla hoidossa? Itsekin olen saanut nipinnapin täysikäisenä esikoiseni, ja hän oli ensimmäisen kerran mummolassa yötä n. kaksivuotiaana, ja sen jälkeen on ollut suunnilleen kolme kertaa vuodessa. Nyt hän on jo viisivuotias.

Vanhemmuus nuorena ei ole myöskään mikään este opiskelulle. Itsekin suoritan tällä hetkellä korkeakoulututkintoa, ja tiedän monia muitakin opiskelevia nuoria äitejä.

Eihän teiniäitiys tietenkään ole mitenkään tavoiteltavaa, mutta ei se myöskään tarkoita aina elämän olevan ihan totaalisen pilalla. Joten ap, älä vaan tikahdu vahingoniloosi vielä, voi olla että kyseisestä tytöstä tulee vielä vaikka mitä.

Itse sain lapsen 17-vuotiaana. Kävin lukion loppuun vuotta nuorempien seassa. Silloin oli vielä lukiossakin perinteiset luokat eli ei kurssimuotoisuutta. En ollut mikään kummajainen, koska oli esim. vaihdossa olleita ikäisiäni ja muutenkaan tuossa vaiheessa vuosi ei ikäerona ole mitään. 

Tämän jälkeen pyrin yliopistoon ja pääsin. Totta kai nuoruus meni jossain määrin eri merkeissä kuin monilla ikäisilläni. Mutta kyllä minä bilettämään pääsin silloin tällöin vanhempieni ja muiden sukulaisten suosiollisella avustuksella. 

Monet kaverit tykkäsivät vierailla luonani vauvasta huolimatta tai ehkä jopa sen vuoksi ja itsekin kyläilin heidän luonaan. Lapsesta varttui tasapainoinen ja fiksu aikuinen. 

Ei tuo mikään maailmanloppu ole. Ja nauramista en ymmärrä ollenkaan -- pahansuopaa ja inhottavaa. 

Pääsin lääkikseen 29- vuotiaana (ilman lukiossa käytyä fysiikkaa), ja itseäni vanhempia löytyi kurssiltani kymmeniä. Miten ihmeessä 16-vuotiaana tehdyt elämänvalinnat pätisivät tämän tytön kohdalla hautaan asti, jos potentiaalia ja tukea löytyy?

Aika heppoinen ja typerä syy aikuiselle saada kiksejä.

Mikä onnistumisen mittari on joku lääkis? tai vastakkainasettelu lääkis vs lapsi?

Vaikka olenkin koulutettu ja nuoruudessani jopa koulutususkovainen ja tittelien perään juokseva ihmisraunio, niin tällä elämänkokemuksella ottaisin mielummin lapsen ja lähihoitajakoulun, kiitos.

Ihmisillä on arvot ihan hukassa nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla vauvaa estää käymästä lukion loppuun ja opiskelun esim. oikiksessa tai lääkiksessä?

Mietin samaa ja myös sitä, miten lähihoitajakoulutuksesta onkin tullut synonyymi sille riman alta altittamiselle ja mahdollisimman helpolla pääsemiselle. Lähihoitajat tekevät raskasta, mutta silti kunniallista työtä, eikä se sovellu todellakaan kaikille ihmisille. 

Tiedän naisen joka sai ensimmäisen lapsensa alle 18v. ja myöhemmin kolme lasta lisää ja nyt on lääketiett.tohtori ja tehnyt myös kansainvälistä uraa.

Tärkeintä on että tytön vanhemmat ovat tukena auttamassa eivätkä pakota aborttiin. Tyttö ehtii kyllä myöhemmin opiskella vaikka mitä.