Toivotteko poikaa?

En! Toivon, että se olisi jompi kumpi :)

Miksi poika on parempi? Jatkaa kenties sukunimeä? Tai jatkaa teidän maatilaa? On fyysisesti voimakas ja tekee autoihin remontit ja auttaa katon pesemisessä? :D Mies ei osaa leikittää tyttöä ja haluaa vain pojan kanssa kaatamaan karhua (kaljaa ja eläintä metselle)? Haluaa pojalle kunnon panomiehen maineen ja sen yhteiskunta ymmärtää? :D

Toivoin lasta kun ei ihan heti tärpännyt.

Sitten kun vihdoin viimein olin raskaana toivoin tervettä lasta.

Sitten mietin että tyttö olisi kiva ja terve tyttö tuli.

Toivoin toista lasta. Toivoin että olisi terve ja poika. Terve poika tuli. Olen onnellinen ja kiitollinen.

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Pelkkiä tyttöjä vain toivon.

Toivoin aina, että saisin tytön.

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Ai onko? Kyllä minulle molemmat lapseni ovat yhtä rakkaita sukupuolesta riippumatta. Lapset ovat omia yksilöitä ja persooniaan, jossa sukupuoli on vain yksi tekijä muiden joukossa.

Tytöt ovat edelleen lainsuojattomia yhteiskunnassa.

Moni nainen ottaa avioliitossa vieläkin miehensä sukunimen ja mikä pahinta,

antaa lapsilleen miehen sukunimen!

Tyttöjen koulumenestys johtuu aina muka ulkoaoppimisesta ja jäljittelystä,

poikien koulumenestys on neroutta.

Edelleen poikien harrastuksiin ja opiskeluun sijoitetaan enemmän rahaa kuin tyttöjen.

Monessa perheessä, jossa maksetaan jälkikasvulle autokoulu ja tuetaan autonostossa, se koskee vain poikia.

En. Ihmetytti kun aikuisiällä kuulin että usein toivotaan poikaa. Olin aiemmin luullut että kaikki toivoo tyttöä.

Minä ja mies molemmat tavallaan toivottiin tyttöä, vaikka eipä sillä mitään väliä oikeasti itselleni ole. Persoonahan voi olla millainen tahansa, oli lapsi tyttö, poika tai jotain muuta. En ole koskaan sanonut edes "Ihan sama kumpi kuhan on terve", koska lapsi on se tärkein, ei sukupuoli tai edes "normaalius".

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Miksi suvun nimeä pitäisi jatkaa? Ja jos lapsi itse kokee sen tärkeäksi, niin ihan hyvin tyttö voi pitää oman sukunimensä, vaikka menisikin naimisiin. Vastaavasti se poika voi halutessaan luopua sukunimestään - kuinkas iskukki sitten suunsa panee?

Vierailija kirjoitti:

En. Ihmetytti kun aikuisiällä kuulin että usein toivotaan poikaa. Olin aiemmin luullut että kaikki toivoo tyttöä.

Minä ja mies molemmat tavallaan toivottiin tyttöä, vaikka eipä sillä mitään väliä oikeasti itselleni ole. Persoonahan voi olla millainen tahansa, oli lapsi tyttö, poika tai jotain muuta. En ole koskaan sanonut edes "Ihan sama kumpi kuhan on terve", koska lapsi on se tärkein, ei sukupuoli tai edes "normaalius".

Tämä oli hyvä kommentti. Tuo hokema kunhan on terve, on aika ikävä kun sitä kät miettimään. Eikö lapsi ole sairaana yhtä tärkeä? Entä kun lapsi sairastuu vaikka kaksivuotiaana, niin eikö ole enää toiveiden mukainen?

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Meillä kyllä pojat jatkavat äidin suvun nimeä. Mutta rakkaita ovat, ja toivoisin kolmannenkin olevan poika, koska en oikein prinsessoista perusta.

En ole äiti, vaan isä. Ihan oikeasti ei ole mitään väliä, kunhan lapsi on terve.

Tytär olisi tietysti ihana yllätys, kun esikoinen on poika. Mutta toinen poikalapsi on aivan yhtä tervetullut kuin tyttö.

M35

Vierailija kirjoitti:

Tytöt ovat edelleen lainsuojattomia yhteiskunnassa.

Moni nainen ottaa avioliitossa vieläkin miehensä sukunimen ja mikä pahinta,

antaa lapsilleen miehen sukunimen!

Tyttöjen koulumenestys johtuu aina muka ulkoaoppimisesta ja jäljittelystä,

poikien koulumenestys on neroutta.

Edelleen poikien harrastuksiin ja opiskeluun sijoitetaan enemmän rahaa kuin tyttöjen.

Monessa perheessä, jossa maksetaan jälkikasvulle autokoulu ja tuetaan autonostossa, se koskee vain poikia.

No jos sittenhän meidän kaikkien pitää tietoisesti työskennellä yhdessä tyttöjen aseman parantamiseksi, ja mikäpä se parempi alku, kuin tyttöjen toivominen ja tytöistä iloitseminen. Itse kyllä uskon, että näin se käytännössä menee useimmissa perheissä. Itse en ainakaan ole ikinä kokenut minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa eriarvoista kohtelua  suhteessa veljeeni, ja olemme syntyneet -77 ja -79. 

Eikä nimi ihmistä pahenna, ellei ihminen nimeä.

Lasta toivoin ja odotin monta vuotta. Kun se vihdoin saatiin alulle, salaa kaikilta toivoin sen olevan poika. En ostanut vaatteita varastoon, en halunnut tietää sukupuolta koska tärkeintä oli saada vauva. Moni oli ihan varma että saamme tytön. Minä vain toivoin vauvaa etten pettyisi. Ja voi sitä selittämätöntä onnen määrää kun kätilö nosti pojan syliini täydellisesti onnistuneen synnytyksen jälkeen. Sain pojan! 

Nyt olen salaa toivonut pojalle sisarrusta, ei väliä kumpi tulisi, ei ole kuulunut kenestäkään. Alussa itketti mutta kun vuodet vaan vaihtuu ja poika kasvaa niin en enää sure, mulla on poika ja hän on täydellinen. Voinko edes toivoa enempää?

Toivoin tyttöä ja koko alkuraskauden olin varma, että tyttö se on. Rakenneultrassa kun oli selvitetty, että lapsi on terve kysyttiin vielä näkyisikö sukupuoli. Kun kätilö totesi, että kuvassa näkyy pojan tarvikkeet, unohdin samantien kaikki tyttöhaaveet ja iloitsin terveestä pojasta.

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Oletko syntynyt joskus 30-luvulla?

Jos et, niin salli mun nauraa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Meillä kyllä pojat jatkavat äidin suvun nimeä. Mutta rakkaita ovat, ja toivoisin kolmannenkin olevan poika, koska en oikein prinsessoista perusta.

Tuskin on vaaraa että prinsessaa saisit kun meillä Suomessa ei monarkiaa ole.

Eka tuli poika, sitten tuli tyttö ja kohta tulee sterilisaatio.

Ei ollut mitään toiveita suuntaan tai toiseen kummastakaan. Toki poikavoittoisessa suvussa (miehen sisaruksilla ja omilla sisaruksillani poikia pelkästään) yllätti kun tulikin tyttö.

Tytöt on ihania ja pojat on mahtavia.

Tosin enpä ole noita pahemmin sukupuolittanut; kumpikin tietää, että kumpaa merkkiä ovat, mutta ihan yhtälailla remppailtu, ommeltu, leivottu ja shoppailtu olipa sitten kumpi vaan lapsi ollut menossa mukana. Vasara ja pora kun pysyy myös äidin kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvähän se. Poika on äidille aina rakkain, ja isälle se suvun nimen jatkaja.

Oletko syntynyt joskus 30-luvulla?

Jos et, niin salli mun nauraa... 

Ei, olen syntynyt 80-luvulla. Ja siinähän naurat, nykyään on niin muodikasta väittää että kaikki olisivat samanarvoisia, mutta niinhän ei ole. Kaikki sen totuuden tietävät, mutta ääneen ei saisi sanoa.