Mies ei uskalla ottaa eroa ja syyttää sitten minua, kun pidän häntä vankina

On se jännä juttu. Mieheni muistaa aina suuttuessaan mainita miten ei jaksa minua ja haluaa eron. Olen eroa hänelle tarjonnut, mutta ei kelpaa. Jos kerta olen niin kamala eikö ero olisi hänelle helpotus ja elämänlaatua parantava tekijä?

Vierailija kirjoitti:

On se jännä juttu. Mieheni muistaa aina suuttuessaan mainita miten ei jaksa minua ja haluaa eron. Olen eroa hänelle tarjonnut, mutta ei kelpaa. Jos kerta olen niin kamala eikö ero olisi hänelle helpotus ja elämänlaatua parantava tekijä?

No niinpä. Tutulta kuulostaa...

ap.

Lopeta nyt ainakin miehen hyysääminen, jos siitä saa kiitokseksi tuollaista käytöstä!

Mun miehellä oli sellainen miumaumou vaihe, kun marisi, miten ei ole halunnut naimisiin, ei ole halunnut asua täällä, ei tiedä olisiko halunnut lapsia. Lopetin jutut aika lyhyeen. Hän on tehnyt valinnan pysyä minun kanssani, ja olen alusta asti tehnyt selväksi, mitä minä tavoittelen elämässä. Mies olisi voinut lähteä jos parin viikon seurustelun jälkeen, jos nämä valinnat eivät kelpaa.

Muutaman kerran jouduin aika tylysti ilmoittamaan, että mies on ihan itse vastuussa valinnoistaan. Kävi ilmeisesti jotain aikuistumisprosessia, mutta olisi voinut tehdä sen hiljaa sisäisesti.

Ihan siitä syystä, että silloin ei pääse valittamaan, että nainen halusi eron. Tuolla tavalla syyn saa naisen päälle ja tämänkin palstan uhriutuja saa heitellä prosenttilukuja naisten hakemista avioeroista.

Ollaankohan ap saman miehen kanssa naimissa? Meillä tätä surkeutta on vaan kestänyt 19v. Ja tuona aikana: ollaan menty naimisiin ja hankittu kolme lasta, joista varsinkin viimeinen MIEHEN halusta ei mun. Joskus vähän ihmetyttää... 

Miksi ihmeessä et sitten ota eroa itse, ap?

Vierailija kirjoitti:

On se jännä juttu. Mieheni muistaa aina suuttuessaan mainita miten ei jaksa minua ja haluaa eron. Olen eroa hänelle tarjonnut, mutta ei kelpaa. Jos kerta olen niin kamala eikö ero olisi hänelle helpotus ja elämänlaatua parantava tekijä?

sinuna seuraavalla kerralla sanoisin, että mikäpä siinä, erotaan sitten! Katso miten ääni kellossa muuttuu sen jälkeen tai mitä alkaa tapahtua. 

Voi olla typerää vitsailuakin. Mutta ymmärrän sun tunteitasi oikein hyvin.

Kysy mieheltä, tietääkö hän mitä on rakkaus? MIksi mies on sinun kanssasi? Jos vastaus on että pidät häntä vankina, vastaa että juttu on niin, että minä en roiku kenessäkään. Tulosta se kaavake netistä, iske tiskiin ja sano, että kumpi laittaa ekana nimen vaan alle, toimittaa itse postiin tai sitten, jos haluaa olla naimisissa ja rakastaa, ihan heti turpa tukkoon. Ja sen jälkeen pistät sen nukkumaan toiseen huoneeseen, lopetat pyykinpesun ja kaiken passaamisen.  Takaisin ei ole tulemista, ennenkuin tietää, mitä haluaa. Pistät sen myös itse pesemään, silittämään ja osallistumaan töihin. Joko tulee ero tai ei, mutta nuorallatanssi pitää lopettaa.

Mä räjähdin itse miehelleni viikonloppuna, kun väsyin jatkuvaan valittamiseen siitä ja tästä. Sanoin suoraan, että "tuossa ovessa on viis hirttä poikki, että joko sä sopeudut tai sitten lähdet. Kaikki on meillä hyvin, terveyttä, työtä, terveet lapset, ei ole velkaa ja sä vaan vingut ja valitat".....En tiedä mikä sillä on, mutta mitään se ei tee mun kanssani, vaikka pyydän, että mennään vaikka Suomenlinnaan, käydään leffassa, mennään museoon, mennään laulamaan karaokea, mennään lenkille, tehdään jotain yhdessä. Ei. Makaa vaan sohvalla ja valittaa illasta toiseen, tätä tämä on ollut jo kolmisen vuotta. Ainoa mikä kiinnostaa, on punttisali.  Mä alan itse väsyä. Onneksi lapset on teinejä, ja vanhin jo 17 v. Jos tämä ei rupea tästä virkistymään ensi talvea kohti, en aio viettää loppuelämääni neljän seinän sisällä vinkuvan perunasäkin kanssa. Lapsetkin kommentoi, että iskä vaan valittaa ja makaa. Eilen se oli nyt vähän virkeämpi, ehdotteli menemistä sinne ja tänne ens viikonloppuna ja halaili. En usko että mikään yhteinen tekeminen toteutuu. Meillä ei auttaisi pariterapiakaan, sinne sitä ei saa eikä masennuslekurillekaan. Onko kamelin pakko kestää kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä et sitten ota eroa itse, ap?

Lasten takia. Ja siksi, että ei minulla ole oikeastaan mitään tarvetta. Ihan hyvin voin sitkutella tässäkin, kun ei ole mitään parempaakaan missään odottamassa. Mutta en estelisi, jos mies eron ottaisi enkä väkisin sitä tässä pidä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä et sitten ota eroa itse, ap?

Lasten takia. Ja siksi, että ei minulla ole oikeastaan mitään tarvetta. Ihan hyvin voin sitkutella tässäkin, kun ei ole mitään parempaakaan missään odottamassa. Mutta en estelisi, jos mies eron ottaisi enkä väkisin sitä tässä pidä.

ap.

Hommaa eropaperit valmiiksi sitä kertaa varten, kun mies taas valittaa. Saa ihan itse sitten laittaa ne eteenpäin.

Kuulostaa kun mies yrittäisi tehdä eronkautta sinusta syntipukkia, että saa seuraavalle naiselle valittaa kuinka vaimo otti avioeron. Toisaalta kun asia ei kuitenkaan noin mene niin ei kai se niin paha asia ole pistää mies kiertoon. Minä yrittäisin pistää mieheen vauhtia ja sanoa, että joko sinä teet nyt sen eron tai lopettaa sen kitisemisen siihen paikkaan. Se on joko tai ja ota tai jätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä juttu. Mieheni muistaa aina suuttuessaan mainita miten ei jaksa minua ja haluaa eron. Olen eroa hänelle tarjonnut, mutta ei kelpaa. Jos kerta olen niin kamala eikö ero olisi hänelle helpotus ja elämänlaatua parantava tekijä?

sinuna seuraavalla kerralla sanoisin, että mikäpä siinä, erotaan sitten! Katso miten ääni kellossa muuttuu sen jälkeen tai mitä alkaa tapahtua. 

No tämän olen tehnyt. Sanoin, että kerta vaikeutan hänen elämäänsä niin paljon ja hän kärsii kanssani ja haluaa eron niin erotaan sitten. Kaveri suuttui entisestään ja käveli perässäni kaikkialle, että puhutaan nyt asia selväksi.

Haet ne avioeropaperit ja annat miehelle allekirjoitettavaksi. Aina kun alkaa sama mantra kaivat ne paperit ja annat miehelle. Älä sano mitään, paperit vaan eteen. Ei se niitä allekirjoita mutta ehkä hiljenee.

Meillä loppui jahkaus ja valitus siihen, kun sanoin, että herra on hyvä ja pistää paperit vetämään. Kerroin myös, että kämppää kannattaa rueta etsimään heti, että kerkiää löytämään hyvän ja sopivan kokoisen asunnon läheltä lasten kouluja. (Asumme nyt minun nimissäni olevassa omistusasunnossa, jonka ostin ennen kuin tapasin mieheni). Miehelle valkeni, että hän siis tosiaan ottaisi lapset itselleen jos eroamme. Minun ei lapsia kannattaisi ottaa kokoaikaiseksi itselleni, sillä teen todella epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, ja miehellä on säännöllinen päivätyö, jossa on vielä liukuvat työajat. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kun mies yrittäisi tehdä eronkautta sinusta syntipukkia, että saa seuraavalle naiselle valittaa kuinka vaimo otti avioeron. Toisaalta kun asia ei kuitenkaan noin mene niin ei kai se niin paha asia ole pistää mies kiertoon. Minä yrittäisin pistää mieheen vauhtia ja sanoa, että joko sinä teet nyt sen eron tai lopettaa sen kitisemisen siihen paikkaan. Se on joko tai ja ota tai jätä.

Se yrittää tehdä minusta syntipukkia joka asiassa... Vaikka olisin toisella puolella maapalloa, niin minä olisin syypää hänen sen hetkiseen ongelmaan. Oli se ongelma sitten katolta tippuvat lumet tai hukassa oleva treenipaita. Joka luonnollisesti on hänen jäljiltään jossain.

Olen sanonut miehelle monta kertaa, että sen kun lähdet, jos niin kamalaa on. Ei se mitään auta. Asia kääntyy vain heti siihen miksi minä en jo sitä eroa ota ja miksi minä huijasin naimisiin.

Kai olen jo niin tottunut tähän paskaan, etten osaa enää kuvitellakaan muuta. Ja pakko myöntää, että on tullut hiukan sitäkin jo, että eroa en ota, koska en halua suoda sitä iloa miehelle, että voisi siitäkin syyttää minua.

Mutta hullu kai sitä on, kun tuota kuuntelee vuodesta toiseen...

ap.

Mulla kuitenkin ihan hyvä olla tässä, jos mies ei koko ajan erolla uhkailisi ja minua syyttelisi kaikesta. On meillä kivaakin yhdessä, mutta heti jos miehellä on vähänkin ns. huonompi päivä, niin se on tuota. Mies ei mitään vastoinkäymistä kestä. Heti on ero esillä ja heti alkaa se syyttely.

ap.

Teillä taitaa tuo tilanne olla päässyt liian pitkälle. Muutama ehdotus silti.

Aina kun mies päästää tuon uhkauksen, niin alat oikein ajan kanssa keskustella asiasta. Miksi mies haluaa eron? Onko jokin tietty syy? Mikä siellä syyn takana voisi olla? Miksi tuntuu pahalta? Mitä sinä voisit tehdä? Mitä mies voisi tehdä? Mitä voisitte tehdä yhdessä? Minkä pitäisi muuttua, että olisi hyvä olla? jne Jos vaikka itsekin ymmärtäisi, miten naurettava on tai ainakin kyllästyisi, kun aina joutuu syväanalyysiin.

Alat elää niin kuin olisitte eronneet. Et tee miehen puolesta kotitöitä. Toki voit laskea omasta mielestäsi reilut vaihtokaupat eli jos mies käy kaupassa, sinä laitat ruuat, mutta et hoida lisäksi astioita tiskiin jne. Suunnittelet kivaa tekemistä yksin, lasten kanssa ja ystävien kanssa, etkä edes oleta, että mies tulisi mukaan. Ostat ja laitat ruokaa, josta sinä tykkäät, katsot telkkkarista ohjelmaa, josta tykkäät jne.

Erolla uhkailu on joidenkin puupäiden tapa riidellä. Mulle sitä ei tarvitse tehdä kovinkaan montaa kertaa. Olen tästä vaimoakin varoittanut, että jos alkaa vielä puhumaan erosta minun kanssani on syytä olla tosissaan.

Ap, juuri lasten takia sinun pitää ehdottomasti erota henkistä väkivaltaa käyttävästä miehestä! Niin, se on siis henkistä väkivaltaa, miten mies kohtelee sinua.

Etkö ymmärrä, että altistamalla heidät miehen huonolle käytökselle vahingoitat heitä? On lisäksi tutkittua, että sellaisessa kodissa kasvaneesta pojasta tulee usein itsestään omassa parisuhteessaan samalla lailla käyttäytyvä puolisoaan kohtaan ja tytöstä vastaavasti uhri.

Ja erehdyt, jos luulet, että lapset eivät ymmärrä. He ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset luulevat, ja kärsivät hiljaa sisimmässään!

Sinä voit tarjota yksin paremman kasvualustan lapsillesi. Oletko jo niin alistettu, ettet enää kykene näkemään tilannetta selkeästi?

Nimenomaan lapset ovat syy, miksi sinun pitää erota ja pikaisesti!

Vierailija kirjoitti:

Erolla uhkailu on joidenkin puupäiden tapa riidellä. Mulle sitä ei tarvitse tehdä kovinkaan montaa kertaa. Olen tästä vaimoakin varoittanut, että jos alkaa vielä puhumaan erosta minun kanssani on syytä olla tosissaan.

Tämä on hyvä ja terve sekä jämäkkä linja. Mä seurustelin miehen kanssa, joka jatkuvasti riidellessä puhui erosta ja "ettei tämä homma voi toimia, jos"- alkuisin lausein. Sen lisäksi mies haastoi vielä riitaa todella usein, joten aika selvää kauraa. Voitte kuvitella mitä tapahtui kun kerran vastasin, että erotaan vain, ei kiinnosta enää.