Miten käsittelette epäonnistumista harrastuksissa?

Harrastan mm. piirtämistä ja maalaamista. Pakersin äsken melkein kolme tuntia työn parissa, josta tuli paska. Siis välittömästi omin silmin näen, että aivan kamala. Työ on jo niin pitkällä, ettei sitä kannata koittaa pelastaa. Se on sata kertaa huonompi kuin työni keskimäärin. Olen ihan tyrmistynyt siitä, miten paskan työn kykeninkään tuottamaan.

Nämä tunteet toki kuuluvat lajiin. Nyt vaan tuntuu, että tulevina päivinä ja viikkoina voi olla vaikea tarttua piirtämiseen tai maalaamiseen. Ei huvittaisi nähdä vaivaa ja todeta jälkeen päin, että takansyttykamaa. Yleensä siis olen juuri työskenneltyäni melko tyytyväinen. Perustavimmat puutteet huomaa vasta pitkien aikojen päästä, kun on kehittynyt hommassa.

Miten päästä yli rimanalituksesta?