Lue keskustelun säännöt.
Ei löydy uutta kumppania millään
12.03.2017 |
Olen 36v eronnut nainen ja kahden lapsen äiti. Erosta on jo kaksi vuotta ja olen ollut yksin koko ajan. En haluaisi elää loppuelämääni yksin, mutta ei vain löydy ketään. Olen yrittänyt tinderiä ja muita nettitreffejä, käynyt baareissa ja pubeissa. Missään ei ole vapaita kunnollisia miehiä. Masentaa jo tämä yksin eläminen niin paljon. Mistä kaikki muut aina löytävät heti uuden kumppanin?
Kommentit (21)
Ootko laittanut 300 hakemusta viimeisen 3 vuoden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkösellä on pointti: miehet ovat maalla. Harkitse muuttoa, ap, maalla on kivaa.
Olen kyllä netissä viestitellyt niiden maalaistenkin kanssa. Ei vain mistään tule sen kummempaa.
Ap
Eli varaisä ja lompakko pitäisi löytää? Eksä oli tietenkin jännämies?
En tarvitse mitään lompakkoa. Hyvin pärjätään rahallisesti. Elämänkumppani olisi mukava löytää lapsilla tai ilman.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse mitään lompakkoa. Hyvin pärjätään rahallisesti. Elämänkumppani olisi mukava löytää lapsilla tai ilman.
Ap
Enpä ole koskaan tavannut yhäriä, joka ei pyrkisi hyötymään taloudellisesti. Miehellä maksatetaan esim. puolet asumiskuluista, vaikka nurkissa maukuu elättejä, joiden olemassaoloon mies on täysin syytön. Jos olet valmis maksamaan kakaroidesi käytössä olevista neliöistä täysin yksin ja yhteiskäytössä olevista kolme neljäsosaa ja teidä makkarista puolet niin sitten et ole hakemassa lompakkoa, muutoin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Oon täällä Lapissa.
Oi mä voisin heti muuttaa :)
Ohis 43v sinkku ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule kun toiset joutuu olemaan yksin läpi elämänsä, vasten tahtoaan. Olet etuoikeutettu.
Ap älä huoli, mulla sama "ongelma".
Olen 42-v, pari vuotta sitten eronnut kahden teinin yh. Pärjään omillani, olen ihan tyytyväinen elämääni. Mutta joskus tulee kaipuu ja silloin olisi kiva jos olisi joku.
En usko, että olen valmis mitään pesää rakentamaan toisen kanssa, ehkäsitten kun lapset on jo muuttaneet pois.
Jos se on tarkoitettu niin kyllä se kävelee vastaan. Kaikella on tarkoituksensa, silläkin että olen ikisinkku :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla on melkein heti uusi kumppani, koska ovat niin epätoivosia että ottavat ihan kenet tahansa, jonka onnistuvat saamaan.
Minä 41v ja kaksi lasta, erosta vuosi.
En ole käynyt baareissa, enkä treffipalstoilla.
Kumppaneita olisi tarjolla niin koiralenkeiltä, naapureista ja työpaikalta, ei kiinnosta ainakaan vielä, voihan olla, että kiinnostus herää tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon täällä Lapissa.
käytätkö lapinpukua?
Erosin lapsen isästä 18 vuotta sitten ja eipä ole uutta puolisoa vieläkään löytynyt. Eron jälkeen yritin jonkin aikaa etsiskellä uutta miestä, mutta en kai ole kovin kiinnostava, joten yksin tässä edelleen jatkan elämääni kaikin puolin. Toisaalta, ei kukaan täältä kotoa tule minua hakemaan, joten "vikaa" siis minussakin etten yritä tarpeeksi. Toki en ole enää varma haluanko ketään miestä ns. sotkemaan elämääni ja en usko, että kauhean hyvin sopeutuisin toisen ihmisen tapoihin ja läsnäoloon. Seksin puutteeseenkin olen jo tottunut näiden vuosien aikana, että ei sekään enää haittaa.
Noh, tämä on elämää vain....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse mitään lompakkoa. Hyvin pärjätään rahallisesti. Elämänkumppani olisi mukava löytää lapsilla tai ilman.
Ap
Enpä ole koskaan tavannut yhäriä, joka ei pyrkisi hyötymään taloudellisesti. Miehellä maksatetaan esim. puolet asumiskuluista, vaikka nurkissa maukuu elättejä, joiden olemassaoloon mies on täysin syytön. Jos olet valmis maksamaan kakaroidesi käytössä olevista neliöistä täysin yksin ja yhteiskäytössä olevista kolme neljäsosaa ja teidä makkarista puolet niin sitten et ole hakemassa lompakkoa, muutoin kyllä.
Voi hyvä luoja. Eipä olisi ainuttakaan uusioperhettä, jos tämän mukaan toimittaisiin. Itselläni on omistusasunto, josta maksan vastikkeen ja vesimaksut. En todellakaan tarvitse miestä maksamaan asumisesta.
Ap
Olen 34-vuotias, lapseton, hoikka, töissäkäyvä nainen, asun lähellä maaseutua ja tapaan työssäni paljon ihmisiä, myös siis sinkkumiehiä. Baareissakin käyn joskus. Avioerosta on 3 vuotta, eikä mielestäni ole mikään ongelma etten ole löytänyt vielä uutta suhdetta! Toki se olisi kivaa, mutta kaikki tapahtuu aikanaan. Riittää kun löydän yhden hyvän miehen jonka kanssa viihdyn. Mukavia, tavallisia, vapaita miehiä kyllä löytyy, pitää vain löytää niistä se jonka kanssa klikkaa.
Mulla on tuttavia joilla vaihtuu mies koko ajan. Onko sekään hauskaa pidemmän päälle? Rakastua ja erota, rakastua uudelleen ja taas erota..
Pointti on se, että mielestäni 2 vuotta ei ole paljon jos haluaa löytää jotain pysyvämpää.
Mä myös taidan kohta luovuttaa.
N23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse mitään lompakkoa. Hyvin pärjätään rahallisesti. Elämänkumppani olisi mukava löytää lapsilla tai ilman.
Ap
Enpä ole koskaan tavannut yhäriä, joka ei pyrkisi hyötymään taloudellisesti. Miehellä maksatetaan esim. puolet asumiskuluista, vaikka nurkissa maukuu elättejä, joiden olemassaoloon mies on täysin syytön. Jos olet valmis maksamaan kakaroidesi käytössä olevista neliöistä täysin yksin ja yhteiskäytössä olevista kolme neljäsosaa ja teidä makkarista puolet niin sitten et ole hakemassa lompakkoa, muutoin kyllä.
En usko, että olet tavannut minkäänlaista yhäriä. Itselleni oli itsestäänselvyys, että molemmat maksavat omansa ja omien lastensa kulut. Yhteen en halunnut edes muuttaa.
No voi nyyhkyn nyyhkyn. Minä olen nainen 26 enkä ole löytänyt ensimmäistäkään. En sitä ainoatakaan jonka kanssa olisi tehnyt lapsia. Olisit pitänyt kiinni siitä mitä sulla oli. Katsos life's a bitch then you die. 😝
Vierailija kirjoitti:
No voi nyyhkyn nyyhkyn. Minä olen nainen 26 enkä ole löytänyt ensimmäistäkään. En sitä ainoatakaan jonka kanssa olisi tehnyt lapsia. Olisit pitänyt kiinni siitä mitä sulla oli. Katsos life's a bitch then you die. 😝
Komppaan tätä sillä erotuksella että olen mies ja 39v. Minusta eronneella ja varsinkin omasta aloitteestaan eronneella ei ole mitään oikeutta valittaa kohtaloaan ja kateellisena sanon että AP:n on tyydyttävä valittamatta siihen mitä elämä ehkä vielä tarjoaa. Ja vähänkö alan oleen katkera kaikille naisille, jotka kehtaavat valittaa että hyvää miestä ei löydy, varsinkin jos rimaa pidetään niin korkealla että edes tutustumismahdollisuudet ovat nolla.
Oon täällä Lapissa.