Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit, että kuolet kuitenkin ennemmin tai myöhemmin?
11.03.2017 |
Milloin tajusit oman kuolevaisuuden?
Itse tajusin 27-vuotiaana ollessani sairaalassa 2 viikkoa pieleen menneen leikkauksen jälkeen. Olin vuoroin osastoilla, teholla, eristyshuoneessa.
Toki sairaalakäyntejä ja jaksoja oli ennen tuotakin, mutta usein ne oli vain muutamia päiviä. Enkä koskaan ollut kuoleman kanssa kasvotusten.
Tuolla jaksolla (jonka jälkeen tuli vielä 3 reissua lanssilla päivystykseen) tajusin, että ennemmin tai myöhemmin täältä lähden. Ei kuolema ole mikään kaukainen sitten joskus - asia.
Kommentit (28)
Mä olen sen aina tiennyt.
Kaikki kuolee ja niistä tulee madonruokaa.
Ei se mua ainakaan yhtään pelota.
Life is and death happens. To all.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vastanneista ei näköjään tajua, mistä on kyse. He eivät siis ole vielä sisäistäneet, että ovat kuolevaisia.
Akateemisen kirjallisuuden mukaan ihminen ymmärtää kuolevaisuutensa noin 30-vuotiaana. Kuolemasta tulee realistinen vaihtoehto. Toki yksilölliset kokemukset vaikuttavat paljon.
Itsestäni tuntuu etten vielä ole sisäistänyt kuolevani. Toki tiedän että kuolen joskus, mutta ajattelen sen tapahtuvan joskus 40-50 vuoden kuluttua. Kuolema on teoreettinen mahdollisuus, mutta ei realistinen vaihtoehto. Minulle on itsestäänselvyys että olen elossa vaikkapa ensi vuonna, vaikka tiedän että voin kuolla ennen sitä.
Itse tavallaan haluaisin kokea tuon. Sen takia että uskaltaisin elää täysillä. Veikkaan että monet tarvitsevat jonkinlaisen rajakokemuksen ymmärtääkseen mikä on tärkeintä jne. Eli siis oma vastaukseni on se että en ole vielä sisäistänyt kuolevaisuuttani (olen 25). Mutta tavallaan haluaisin jotta pääsisin lähemmäs itseäni.
Voin minäkin kertoa, että oman vanhemman kuolema on sellainen jonka yhteydessä sen sitten lopullisesti tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kuusivuotiaana. 14-vuotiaana tajusin, että kuolen mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Sen, miten haavoittuva oma kroppa ja terveys on, tajusin n. 22-vuotiaana.
Pikkulapsena, päiväkodissa, kun meinasin kuolla kun sairastuin ykköstyypin diabetekseen. Koomassa päiviä eikä pitänyt enää herätä lääkäreiden mukaan, niin paha tilanne. Heräsin sitten lopulta ja olin teholla pitkään. Silloin tajusin, varsinkin kaikkien pelotteluiden myötä mitä kaikkia lisäsairauksia tulee..