Mitkä asiat paranivat eron jälkeen?

Koti on siistimpi

Lakkasin odottamasta mitään. Siihen odotukseen kietoutunut energia vapautui muuhun elämääni. Myös erotuskan helpotettua sain muun elämän takaisin.

Seksi

Oon paljon parempi Counter-Strikessa, kun nyt voi pelata monta tuntia päivässä, kun ei oo muutakaan tekemistä. Ennen pelasin ehkä kerran viikossa. Siinä ne hyvät puolet sitten onkin

Kotona saa elää kuten itse haluaa, saan vaikka jumpata olkkarissa, nauraa ääneen, piereskellä tai pyytää kavereita käymään. Saan vapaa-aikaa eikä aina tarvitse olla iltaisin kotona "hoitamassa lapsia" (=koululais). Rahaa jää enemmän käyttöön, vaikka jäin asumaan vanhaan asuntoomme enkä vielä ole saanut edes elareita. Ruokaa tarvitsee ostaa ja valmistaa vähemmän. Saan enemmän seksiä ja hellyyttä kuin avioliitossa. Kotona on vapautuneempi ilmapiiri ja hankala teinikin on alkanut lähentyä minua eron jälkeen.

Vapaus saan käyttää rahani niinkuin itse halan . Mieli musiikkini soi tosi kovalla.syön ja nukun silloin kun siltä tntuu. Tosi hyvä viilis.

Talous. Enää en suostuisi yhteisiin tileihin miehen kanssa.

Ihan kaikki!

Luulin katuvani eroa- kyse olikin vain muutoksen pelosta. Erehdyin yrittämään vielä uudelleen ja tuhlaamaan elämästäni 2 vuotta lisää, kunnes lopulta pystyin myöntämään itselleni että aina se rakkaus ei vain riitä. Nyt erosta kulunut 3 vuotta.  Enää en edes muista minkälaista se elämä oli silloin.  En muista ex-miehen kasvoja en miltä hän tuntui tai kuullosti (niin hienosti toimii ihmisaivot, kaikki sellainen "turha" unohtuu). Se tuntuu kuin erilliseltä "entiseltä elämältä".Uudessa parisuhteessa nyt ollut 2 vuotta ja vaikka muistot ovatkin haalistuneet tiedän olevani huomattavasti paremmassa paikassa .Olen onnellinen ja enää ei ole tunnetta siitä että olisi vain oman onnensa seppä. Minulla on joku joka tukee aidosti- ei vain sanoin- teoilla. Riidelläään toki ja vaikeampaa on välillä mutta vuoroaikutus on rakentavaa. Ei olla katkeria, syytteleviä eikä synnytetä negaation kierrettä. Ennen kaikke halutaan tätä molemmat- tehdään töitä sen eteen vaikka välillä elämän kuprut teettää töitä. Täydennetään toisiamme ja kannustetaan parempaan- tehdään toisistamme parempia ihmisiä. 

Omanarvontunto, talous ja ystävyyssuhteet.

Saan lasten kanssa olla rauhassa kotona, kukaan ei narise/valita/piikittele/kaiva riitaa jne. Uskomattoman ihanaa.

Uskallan puhua ihmisille, elää ja olla jotain mieltä. Näin 2010-luvun Suomessa.

Joo tuo parempaan, kasvuun päin meneminen. Ex ei kannustanut ja molemmat taannuimne johonkin lapsuuden kaavoihin.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että mikään ei parantunut koska minut jätettiin, minä olisin halunnut jatkaa.

Kaikki. En.

Voin tavata uusia ihmisiä, vaikka aika vähiin se on jäänyt. Vapauden tunne on kuitenkin vahvempi. Ei tarvitse riidellä oikeastaan kenenkään kanssa ja huomaan, että suhtaudun ihmisiin positiivisemmin sen seurauksena ja pinnani on taas pidentynyt entisiin mittoihinsa. Kukaan ei painosta minua tekemään asioita, joita en halua tehdä, eikä minun tarvitse selitellä tekemisiäni ja menemisiäni kenellekään.

Negatiivisiakin asioitakin on paljon, mutta niitähän ei kysytty. Ei tämä sellaista juhlaa ole kuin haaveilin sen olevan. Ne ongelmat, joita pelkäsin ovat läsnä ja harmikseni sain mukaan myös muita ongelmia, joita en osannut odottaa. En tosin tiedä olisiko nämä tullut erosta huolimatta vai tulivatko sen seurauksena. 

Sain raha-asiani kuntoon, itsetuntoni ja työurani takaisin. Ei tarvi enää murehtia mitä sen siskon serkun kaima miettii koska en syönyt lounasta. Eksä vainosi ja vainoaa minua edelleen facebookin ja linkedin kautta niin että elän ikuisesti anonyyminä netissä. Kaipaan sitä että muut miehet ei yritä hyväksikäyttää kun on 190cm mies rinnalla.

Vaihtamalla paranee sittenkin??

Vierailija kirjoitti:

Voin tavata uusia ihmisiä, vaikka aika vähiin se on jäänyt. Vapauden tunne on kuitenkin vahvempi. Ei tarvitse riidellä oikeastaan kenenkään kanssa ja huomaan, että suhtaudun ihmisiin positiivisemmin sen seurauksena ja pinnani on taas pidentynyt entisiin mittoihinsa. Kukaan ei painosta minua tekemään asioita, joita en halua tehdä, eikä minun tarvitse selitellä tekemisiäni ja menemisiäni kenellekään.

Negatiivisiakin asioitakin on paljon, mutta niitähän ei kysytty. Ei tämä sellaista juhlaa ole kuin haaveilin sen olevan. Ne ongelmat, joita pelkäsin ovat läsnä ja harmikseni sain mukaan myös muita ongelmia, joita en osannut odottaa. En tosin tiedä olisiko nämä tullut erosta huolimatta vai tulivatko sen seurauksena. 

Saa toki niitä negatiivisiakin kertoa! Mitä ongelmia pelkäsit ja mitkä niistä toteutuivat?

Aika lailla kaikki. Ennen kaikkea ei tarvinnut koko ajan miettiä että miksi toinen ei halua puhua ja miksi toiselta ei saa yhtään tukea. Miten toinen voi olla niin itsekäs että haluaa pitää minut vaikka näkee että kärsin joka päivästä. Miksi toista ei ollenkaan kiinnosta olenko minä onnellinen tai onko minulla asiat hyvin.