En ole hyvä ammatissani ja se ahdistaa

Mulla on vähän sama. En tosin ole opiskellut alaa, jolla työskentelen vaan vähän vahingossa päädyin työhöni, tarkoituksena oppia työ siinä työtä tehdessä. Mutta en mä vaan opi.

Kohta vuosi mennyt ja selviän joo sellaisesta mikä toistuu usein mutta kun pitäisi osata soveltaa ja keksiä ja oivaltaa itse niin ei tule mitään. Olen hirveän epävarma enkä uskalla kokeilla itse mitään vaan kysyn heti vähänkin normista poikkeavan tilanteen kohdalla neuvoa joltain kokeneemmalta.

Tiedän, että pitäisi vaan yrittää itse ja saada onnistumisen kokemuksia ja kasvattaa itseluottamusta, mutta virheet pelottaa liikaa.

Voitko löytää työn kautta jotain mahdollisuuksia purkaa tuntemuksiasi ja tilannetta palasiksi ja alkaa sitten etsiä parasta tietä eteenpäin? Onko teillä joku mentor- ohjelma, tai voitko puhua jollekulle epävirallisesti uratukena? Joku pieni tehtävien uudelleenkartoitus voi auttaa alkuun, kun esim. olet hyvä raportoimaan ja referoimaan, voisitko ottaa vastuullesi enemmän tuon tyylisiä tehtäviä ja antaa osan muista tehtävistä sellaiselle, jonka vahvuuksiin ne istuvat?

Joku on aikanaan inspiroinut sinut alalle, joten on varmasti osa- alueita joita todella rakastat ja joissa olet vahva, vaikka ne nykyisessä työssäsi eivät olekaan esillä. Jos et voi rukata tehtäviäsi, harkitse myös liitännäisaloja joilla vahvuutesi tulevat paremmin esiin. Rakennusmestarista voisi tulla upea sisäleikkitilojen suunnittelija jos on esim. vahva kolmiulotteinen hahmotus, inspiraatiota ja vankka koulutus rakenteista... 

Olen muuten samaa mieltä kuin ylemmät, asian tiedostaminen on erittäin positiivinen asia. 

Perjantaipeukku ylös sinulle ap! :)

Vähintään puolet työyhteisöstä on kaltaisia keskitasoisia. Toiset vaan osaa peittää sen paremmin. Parin vuoden kokemuksella ei rutiinia vielä ole. Kannattaa kuitenkin pyytää myös ulkopuolisia arvioita, voi olla ette ole lainkaan niin huono kuin kuvittelet. Mieti enemmän hyviä puoliasi. Ja kehitä niitä. Opi tuntemaan itsesi.

Itse ainakin otan mieluummin työparikseni luotettavan puurtajan kuin huithapelin innovaattorin.

Vierailija kirjoitti:

Voitko löytää työn kautta jotain mahdollisuuksia purkaa tuntemuksiasi ja tilannetta palasiksi ja alkaa sitten etsiä parasta tietä eteenpäin? Onko teillä joku mentor- ohjelma, tai voitko puhua jollekulle epävirallisesti uratukena? Joku pieni tehtävien uudelleenkartoitus voi auttaa alkuun, kun esim. olet hyvä raportoimaan ja referoimaan, voisitko ottaa vastuullesi enemmän tuon tyylisiä tehtäviä ja antaa osan muista tehtävistä sellaiselle, jonka vahvuuksiin ne istuvat?

Joku on aikanaan inspiroinut sinut alalle, joten on varmasti osa- alueita joita todella rakastat ja joissa olet vahva, vaikka ne nykyisessä työssäsi eivät olekaan esillä. Jos et voi rukata tehtäviäsi, harkitse myös liitännäisaloja joilla vahvuutesi tulevat paremmin esiin. Rakennusmestarista voisi tulla upea sisäleikkitilojen suunnittelija jos on esim. vahva kolmiulotteinen hahmotus, inspiraatiota ja vankka koulutus rakenteista... 

Olen muuten samaa mieltä kuin ylemmät, asian tiedostaminen on erittäin positiivinen asia. 

Perjantaipeukku ylös sinulle ap! :)

Kiitos peukusta! Nämä tsempit todella tulevat tarpeeseen, varsinkin tämän päivän jälkeen...

Minulla on esikuva, joka innoitti hakeutumaan alalle, toinen vanhemmistani. Hän on erittäin loistavasti menestynyt. Ilman häntä en osaisi tämänkään vertaa, hän on ollut minulle korvaamaton tuki vaikka työtehtäväni eivät olekaan ihan samoja kuin hänen. Työpaikalla ei ole ketään joka voisi mentoroida tai edes kuunnella huoliani, joten onneksi on edes perheessä tukihenkilö. Vaikken tietenkään odota, että hänkään jaksaisi aina minua neuvoa.

Minulla on kyllä joitain ajatuksia siitä, millaisessa työnkuvassa pärjäisin paremmin. Se vaatii kuitenkin uuden työpaikan hakemista, enkä olekaan sulkenut sitä vaihtoehtoa pois. Tarkkailen työtarjontaa, mutta ikävä kyllä se ei ole huikea. Minulla on parhaillaan menossa vähän pidempi projekti, ja salaa haaveilen, että saatuani sen päätökseen voisin etsiä tarmokkaammin uutta työpaikkaa... Vaikka tietenkin tiedän, että tilalle tulee heti uusia projekteja kun yksi loppuu.

ap

Apua, ihan kuin lukisin itse kirjoittamaani tekstiä, olen ollut työssäni jo niin pitkään, että asioiden pitäisi jo luonnistua, vaan eipä luonnistu. Perushommat osaan, niinkuin pitääkin, mutta aina jos tulee vähänkään poikkeavampi tilanne niin jo on sormi suussa. Työkaverit osaavat vastata näihin, ja ne jotka eivät osaa, osaavat improvisoida. Jotenkin aina tuntuu siltä, että jos työntekijöitä pitää vähentää niin olen ensimmäisenä jonossa... :(

Onko sulla ap sellainen tutkinto, että voisit vaihtaa työpaikkaa tai työpaikan sisällä työnkuvaa sellaiseen johon soveltuisit paremmin? Vai onko se sellainen, jossa toimitaan vain tietyssä ammatissa tyyliin psykologi tai lastentarhanopettaja? Onko mahdollista opiskella uutta ammattia? Oletko käynyt selvittämässä esimerkiksi ammatinvalintapsykologilla mihin ammattiin soveltuisit?

Yksi millä voisit parantaa osaamistasi on oman alasi julkaisuiden seuraaminen. Eivät ne sinun kollegasikaan tyhjästä ole tietojaan oppineet. Jos olet huono soveltamaan teoriaa niin sinun kannattaa kaivaa esiin muutama selkeä esimerkkitapaus alaltasi jotka toistuvat työssäsi usein. Niitä huomattavasti helpompi soveltaa käytännössä kuin lähteä tyhjästä rakentamaan teorian pohjalle.

Näen kaltaisiasi ihmisiä ap työssäni usein ja monesti tekisi mieli sanoa, että sinustakin tulisi ihan mukiinmenevä työntekijä muutamalla hyvällä tekniikalla.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap sellainen tutkinto, että voisit vaihtaa työpaikkaa tai työpaikan sisällä työnkuvaa sellaiseen johon soveltuisit paremmin? Vai onko se sellainen, jossa toimitaan vain tietyssä ammatissa tyyliin psykologi tai lastentarhanopettaja? Onko mahdollista opiskella uutta ammattia? Oletko käynyt selvittämässä esimerkiksi ammatinvalintapsykologilla mihin ammattiin soveltuisit?

Yksi millä voisit parantaa osaamistasi on oman alasi julkaisuiden seuraaminen. Eivät ne sinun kollegasikaan tyhjästä ole tietojaan oppineet. Jos olet huono soveltamaan teoriaa niin sinun kannattaa kaivaa esiin muutama selkeä esimerkkitapaus alaltasi jotka toistuvat työssäsi usein. Niitä huomattavasti helpompi soveltaa käytännössä kuin lähteä tyhjästä rakentamaan teorian pohjalle.

Näen kaltaisiasi ihmisiä ap työssäni usein ja monesti tekisi mieli sanoa, että sinustakin tulisi ihan mukiinmenevä työntekijä muutamalla hyvällä tekniikalla.

Työpaikkaa voisin vaihtaa. Uskon että työnkuvan muutoksella voisin päästä vähän eteenpäin, vaikka senkin saavuttaminen vaatisi tietenkin ainakin alussa uuden oppimista (eli tilanne ei ihan heti paranisi nykyisestä). Jo se auttaisi paljon, että pääsisin sellaiseen asemaan jossa työ olisi enemmän hiljaista puurtamista yksin, eikä sellaista missä pitäisi olla nopeaälyinen, sanavalmis ja sosiaalinen. Tämä nykyinen tehtävä ei ole minulle luonteva.

Alan julkaisuja yritän seurata kyllä. Kotiinkin olen tilannut lehtiä. Niistä todella oppii uutta, mutta prosessi on hitaampi kuin haluaisin...

ap

Mä olen samanlainen koodari, akateemisesti koulutettu. Kokemusta jo 16 vuotta. 

Koulutustausta tietojenkäsittelytieteen maisteri. Opinnot suoritin sisulla, tosin tajusin että joudun tekemään tyhmyyteni takia niiden eteen paljon enemmän töitä kuin muut. Ei olisi tullut kyseeseen esim. työssäkäynti, koska jouduin kaikki illat pänttäämään ja tekemään laskuharjoituksia. Valmistuin kuitenkin normaalissa ajassa, 5 vuodessa, jokusen matematiikan kurssin jouduin tenttimään pari kertaa, minkä laitoin lukion lyhyen matematiikan piikkiin.

Oletin että työelämässä helpottaa kunhan tulee kokemusta. Ja olisikin helpottanut, JOS tämä olisi sellainen ala jolla opit jutut kerran ja sitten teet niitä. Mutta tällä alalla tulee uusia tekniikoita jatkuvasti, ja minä olen toivottoman hidas oppimaan mitään uutta. Käytännössä pärjään niin, että teen työtä työpäivän päälle joka ilta kotona 4-6 tuntia, lisäksi usein viikonloppunakin. Kukaan ei tiedä että minulla on tämä ongelma, koska tosiaan peitän sen tekemällä kotonani ilmaista ylityötä etten jää kiinni tyhmyydestäni. Hintana on se, että mikään sosiaalinen elämä, ei parisuhde eikä lapset, ole olleet mahdollisia. Kaikki aikani ja voimani menee työhön, josta ns. normaaliälyiset selviävät 7,5 tunnissa per arkipäivä. 

että joo, kannattaa miettiä miten järkevää on tunkea alalle jolle ei ole mitään lahjoja...

Olen itsekin joskus joutunut työskentelemään sellaisissa tehtävissä, joissa on melko nopeasti tullut sellainen tunne, etten koskaan tulisi olemaan tässä kauhean hyvä, vaikka kuinka harjoittelisin. Sitten taas toisissa töissä on alusta lähtien tuntunut siltä, että kyllä tämä tästä vielä lähtee sujumaan, vaikka ongelmia olisi ollut paljonkin. En ole halunnut jäädä kovin pitkäksi aikaa noihin töihin, jotka eivät vain ole tuntuneet minulle luontevilta. Vähän sama juttu on oikeastaan ihmissuhteissa. Joidenkin kanssa yhdessäolo ei vain ala tuntua täysin luontevalta, vaikka oltaisiin tunnettu jo pitkään, eikä sitä pidä jäädä loputtomiin yrittämään.

Kannattaa tosiaan alkaa katselemaan toisenlaisia työtehtäviä. En ehkä ole niin kannustava, kuin jotkut muut tässä ketjussa, mutta uskon kyllä, että vuodessa tietää kyllä, että onko työ oikeasti sopiva itselle vai ei.

En jaksa lukea ketjua mutta on mahdollista että olet vain vielä kokematon. Pari vuotta on lyhyt aika. Toisaalta ymmärrän ongelman sillä joudun työssäni tekemään myös graafikon hommia ja olen siinä todella huono. Hyvä sisältö on helppoa pilata huonolla graafisella silmällä ja tämä on jakuva murheen aihe. Tämän puolen teettäminen alihankintana taas nostaa hinnat sellaiselle tasolle että jutun voi unohtaa. En usko että huonoa taiteellista silmää voi mikään harjoittelu paikata joten olen tämän asian kanssa kai naimisissa lopun ikäni.

Tuttuja ajatuksia. Itse olen kolmikymppinen ja jo muutamista työpaikoista kerännyt kokemusta, valmistumisesta on kuutisen vuotta. Itseäni kun ajattelen, niin uskon suurelta osin huonon itsetunnon vaikuttavan. Sählään ja toisaalta olen hiljaa, etten vain sanoisi mitään tyhmää. Edellisessä työpaikassa tuntui, että kaikki ovat minua pätevämpiä. Nyt yhdessä työssäni koen pärjääväni paremmin ja olen yrittänyt kerätä ammatillista rohkeutta ja itseluottamusta.

Tarkoitan kai, että kaksi vuotta ei mielestäni ole niin pitkä aika, ettetkö edelleen voisi olla "alokas" ja vaatia itseltäsi liikaa. Totta kai kokeneemmilla on enemmän ymmärrystä ja varmuutta työn tekemiseen. Ainakin useimmiten.

Uskon myös, että itsetunto voi vaikuttaa asiaan paljon. Sitä helposti tuntee olevansa tyhmempi ja avuttomampi kuin oikeasti on, jos sosiaaliset tilanteet tai suoriutuminen jännittää.

Myös työpaikoilla ja työkavereilla on suuri merkitys. Työkaverit lopulta vaikuttavat yllättävän paljon omaan viihtymiseen ja ammatilliseen itsetuntoon. Yhdessä työpaikassa yksi jatkuvasti pätevä henkilö sai minut tuntemaan itseni luuseriksi jatkuvasti. Lopulta ymmärsin, että ollaan vain erilaisia ja eri asioissa vahvoja.

Luota siis itseesi ja yritä olla ajattelematta työtäsi suoriutumisena, äläkä vertaa itseäsi muihin. Tai sitten kokeile toista työtä omalta alaltasi. Voi olla että seuraavassa työpaikassa oletkin se joka osaa tosi hyvin, myös omasta mielestäsi. 😊

Tää on varmaan ongelma asiantuntija tason tehtävissä. Niihin ei perehdytetä kunnolla. Työharjoittelua ei ole, toisin kuin pedagogisilla aloilla.

Pyydä perehdytystä tai koulutusta? Sanot, että haluat oppia enemmän työstäsi mitä tällä hetkellä teet, että kehityt. Työnantajan pitäisi tarjota koulutusta ja muutenkin olla mielissään siitä, että työntekijää kiinnostaa kehittyä työssään entisestään.

Minullakin on ongelmia työssä oppimisen kanssa. Opiskeluajat meni hyvin, pursusin ideoita ja uskalsin tuoda niitä esille. Väitöksen jälkeen minuun iski sellainen harha, että nyt kuuluisi tietää kaikki ja enää ei ole luvallista kysyä muilta ja siten osoittaa tietämättömyyttään. En teeskennellyt olevani parempi kuin mitä olen, mutta maalasin itseni nurkkaan keskittymällä vain siihen missä olin hyvä. Mitä enemmän erikoistuin, sitä enemmän tunsin että osaa sitäkään vähää. 

Minun pitäisi nyt keksiä itseni uudelleen ammatillisesti. Jostain pitäisi saada energiaa lukemiseen ja uusien asioiden opetteluun, mutta näin keski-ikäisenä se ei enää ole helppoa. Nuoruuden intoa ja keskittymiskykyä ei enää ole. Asioiden opettelu on muuttunut häpeäksi siitä etten osaa jo entuudestaan. Asiat eivät enää painu kerralla mieleen ja välillä tuntuu etten ymmärrä, eikä ole ketään kenen puoleen kääntyä. 

Mulla on sama. Teen ns. suorittavaa työtä, olen vanhin iältäni työyksikössäni, viimeiseksi taloon tullut ja eri koulutuspohjalla kuin muut. Edellisessä paikassani olin 20 vuotta loistava, nyt tuntuu, etten osaa mitään. Minua on neuvottu, mutta unohdan ne ja teen seuraavalla kerralla saman asian taas muiden mielestä väärin. Muut ovat tosi hyviä ja hoksaavaisia oikeasti ja häpeän usein. Silloin mietin koko ajan tekemisiäni ja seuraan itseäni ulkopuolisen silmin. Silloin en ainakaan osaa mitään. Ajatus kiertää kehää.

Kun talossa joskus on sijainen, eli joku minuakin kokemattomampi, olen elementissäni.

Olen kai liian vaativa itselleni enkä anna virheitä anteeksi. Muut ohittavat tekemänsä virheet olankohautuksella.

Oikeasti olen paljon älykkäämpi kuin työkaverini, osaan useita kieliä (he eivät) ja minulla on hyvä yleistieto. Uskokaa tai älkää, he eivät esim tiedä, minä vuonna Suomi on itsenäistynyt, sotiemme vuosilukuja edes sinne päinkään jne. Mutta noita tietoja ei työssäni tarvitse.

Usein mietin, jospa olisi varaa jäädä pois töistä. Toisaalta tykkääntyöshäni paljon, mutta työkavereiden silmissä itsensä ääliöksi tunteminen rassaa tosi paljon.