Mies ei tee ikinä ruokaa
Onko kohtalotovereita? Mies tekee siis kaikkia muita kotitöitä yhtä paljon kuin minäkin, muttei kokkaa. Ikinä. En ole kertaakaan viiden vuoden suhteen aikana istunut valmiiseen pöytään. Lapsia meillä ei ole ja ilman minua mies varmaan söisi kaikki ateriat ulkona tai tekisi satunnaisesti kotona leipiä, niinkuin ilmeisesti eli ennen suhdettamme. Olen ottanut asian puheeksi monta, monta kertaa ja aina lupaa tsemppaavansa, mutta mitään ei tapahdu. Välillä kysyy miten voisi auttaa, kun alan kokkaamaan. Ärsyttää koska netti on kuitenkin reseptejä pulloillaan ja siinä ajassa, mikä menisi siihen että selitän miten voisi auttaa, voisin vain tehdä asian itse. Miksei voi tehdä aloitetta? Söisin ihan mitä tahansa sapuskaa eli hänen ei siis todellakaan tarvitsisi tehdä "minun ruokiani". Teenkö asiasta liian ison ongelman? Haluaisin vain edes kerran viikossa vain saada valmiin ruoan eteeni.
Kommentit (35)
Minua ärsyttää sanan kohtalontoveri tämmöisissä yhteyksissä. Ihan kuin kyse olisi jostain oikeasti pahasta asiasta.
Teet asiasta aivan liian ison ongelman. Jos mies ei halua tai osaa ja mielummin ostaa palveluita niin mikäs siinä, siivoajat, pesulat ja ravintolat saavat siitä elantonsa.
No pyydä mies alkuun sun kanssas tekemään ruokaa jotta oppisi. Jos ei ole koskaan tehnyt mitään, niin onhan kynnys tekemiselle aika suuri. Tehkää yhdessä ja oppien karttuessa voi mieskin ottaa vähän vastuuta ruoanlaitosta. Ehkä hän on huomannut että sua ärsyttää hänen kyselynsä ja sekin luo epävarmuutta.
Vanhempani ovat olleet 35 vuotta naimisissa ja isäni ei ainakaan minun olemassaoloni aikana (30v) ole kertaakaan laittanut ruokaa. Hän ei osaa eikä häntä kiinnosta. Mitenhän he ovat pärjänneet?
Tehkää yhdessä sitä ruokaa.. Näin meillä homma toimii. Olemme toki jo keski-ikäinen pariskunta, mutta aina, kun olemme samaan aikaan kotona, laitamme yhdessä ruokaa.
Siinä tulee samalla kuulumisiakin vaihdettua ja joskus saattaa olla, että lipsahtaa se ruuanlaitto, ihan muihin hommiin...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat olleet 35 vuotta naimisissa ja isäni ei ainakaan minun olemassaoloni aikana (30v) ole kertaakaan laittanut ruokaa. Hän ei osaa eikä häntä kiinnosta. Mitenhän he ovat pärjänneet?
No sitä juuri aloituksellani hain, että eikö tällaisessa tilanteessa olevia muita ärsytä? Onko äitisi ollut aina täysin ok asian kanssa? Minunkin vanhempani ovat olleet 35v naimisissa mutta koko lapsuuteni/nuoruuteni laittoivat melkeinpä tasan 50-50 ruokaa. Ehkä juuri siksi ärsyttää, koska en ole tottunut tällaiseen "työnjakoon".
Et sä pysty toista ihmistä muuttamaan vaikka haluaisit. Jos se ei halua tehdä ruokaa niin se ei tee. Sun täytyy oppia elämään asian kanssa. Jos viidessä vuodessa ei ole tehnyt niin ei tule tekemäänkään. Jos annat tuon vaivata mieltäsi niin vähästä sun elämäsi muodostuu.
Kuten nro 10 sanoi, kokkausinto lähtee miehestä itsestään. Toki voit kertoa hänelle toivovasi päästä edes joskus valmiiseen pöytään, on hänen asiansa miettiä asiaa ja harkita ruoanlaiton opettelua.
Omassa lähipiirissäni olen huomannut ilmiön, että nuoret sinkkumiehet eivät juuri mitään kokkaile yksinään, korkeintaan keittävät makaronin ja paistavat kanasuikaleita tai jauhelihaa sen kaveriksi. Yleisimmin syödään eineksiä, jotkut syövät sen päivän ainoan lämpimän ateriansa koulussa tai työpaikkaruokalassa. Kun he alkavat seurustella, löytää mieskin itsensä useammin keittiöstä.
Oman mieheni kanssa kävi juuri näin, ja nykyään hän kokkaa useammin kuin minä ja kehuu kavereilleenkin kuinka oikeasti nauttii ruoanlaitosta :) Se vain vaati minulta ensimmäisen puolen vuoden aikana vähän työpanosta, että sain hänet innostettua ja opetettuakin hieman ruoanlaiton alkeita. Kävimme kaupassa yhdessä, mies sai valita ainekset ja sitten tehtiin niistä hänen toivomaansa ruokaa. Ohjeistin koko ajan hänen vierellään, mikä työvaihe tehdään seuraavaksi. Lainattiin kirjastosta keittokirjoja, katsottiin reseptejä ruokablogeista, kirjoitin itse paperille "idioottivarmat" ohjeet ettei varmasti mikään työvaihe jää välistä... Aikaa ja viitsimistähän tuo prosessi vaati, ja mieheltä halua oppia uutta.
Teet asiasta ihan turhaa numeron. Jos kotityöt kokonaisuudessaan menevät edes likimain fifty-fifty, niin ole vain helkkarin onnellinen.
Oletko kuitenkin ajatellut että miehesi oppisi parhaiten laittamaan ruokaa, jos kokkaisitte yhdessä? Normaaleille pareille tuo yhdessä kokkaaminen on ihan oikeasti mukavaa yhdessäoloa!
Voit tietysti vaihtoehtoisesti jatkaa tiuskintalinjalla, mutta omapa on valintasi..
Nyt olet itse aiheuttanut ongelman ja estänyt miestä oppimasta. Mieshän on tullut kysymään mitä voi tehä eli selkeästi halunnut oppia. Mutta sinä tiuskit ja ärsyyntynyt mikä viestittää miehelle että se on huono asia ja kierre on valmis.
Nyt pitää vaan hyväksyä, että mies on yhtä taitava kuin pieni lapsi, joten hänet pitää ottaa ruuanlaittoon mukaan samalla tavalla, kuin pieni lapsi. Aluksi kaikki kuoriminen ja pilkkominen on hidasta, mutta kyllä se siitä ajan kanssa. Ja tosiaan, yhdessä kokkaaminen on mukavaa ruuanlaittoa. Plussana tässä on vielä se, että pääset itse olemaan pääkokkina ja välttymään monelta tylsältä työvaiheelta. Mies kuorii perunat ja pilkkoo sipulit, sinä vain lisäilet aineksia pannulle/kattilaan ja huolehdit maustamisesta.
Meillä mies on pääkokki ja itse olin tosi pitkään eineskokki tai puolieineskokki. Opettelin vasta lapsen kasvaessa tekemään vähän kunnollisempaa ruokaa, mutta kyllä ne minun ruuat on sellaisia arkiruokia silti. En jaksa tehdä niin pieteetillä kuin mies ja lopputuloksesta sen sitten huomaa. Mutta kyllä ne päperöt minulle ja tytölle kelpaavat, mies ei niitä läheskään aina syö.
Ensimmäinen ruoka, jonka lapseni oppi tekemään spaghettikastikkeen (=jauheliha ja valmis kastike) jälkeen oli siskonmakkarakeitto. Ehkä sinunkin miehesi voi aloittaa siitä? Siihen tulee vain keittojuureksia (pakastealtaasta), siskonmakkaroita ja lihaliemikuutio. Ei ole vaikeaa eikä juurikaan voi mennä pieleen. Ja on ihan kelpoa arkiruokaa. Keittojuurekset kannattaa kuullottaa ensin kattilassa, niin tulee vähän parempi maku.
En haluaisikaan että mieheni tekisi ruokaa, eikä mieheni odota minun vaihtavan autonrengaita.
Jos mies alkaa laittamaan ruokaa mihin hänen kotityöhön sinä sitten vastaavasti osallistut enemmän?
Onko teillä joku kotityö joka kaatuu enemmän miehen niskaan?
Hän ei ole kertaakaan viiden vuoden aikana vienyt sinua ulos syömään, vaan te olette JOKA PÄIVÄ syöneet kotona, höpö höpö.
Mitäs olet valinnut tuollaisen miehen. Itse jopa tykkään siitä kun saan laittaa ruokaa tyttöystävälleni.
Minä olen nainen, enkä ikinä tee ruokaa. Ei ole kiinnostusta moiseen puuhaan. Pyörin kyllä välillä keittiössä valmiina auttamaan, jos tarvitsee tiskata joku kippo, pilkkoa vihanneksia, sekoitella ruokia tai lisätä johonkin pari desiä vettä. Mutta kaikki tuo vain turhauttaa. Ei kiinnosta! Äärimmäisen tylsää ja mielikuvituksetonta puuhaa.
Kukaan ei ole niin kädetön, ettei osaisi googlata ja seurata yksinkertaista reseptiä. Mutta tuo on hankalaa, kun jokainen vaihe ärsyttää.
Jos miehesi tekee puolet kotitöistä niin miten kehtaat valittaa jostakin ruuan laitosta...
Oletko itse virheetön, että voit vaatia täydellisyyttä? Vahva itsenäinen nykynainen ei osaa mennä kerran viikossa esim. ulos syömään vaan hänen pitää uhriutua hellan vieressä? Ruuanlaiton voi ulkoistaa tavattonman monella tavalla, joten älä tee ruokaa ennen kuin mieskin aktivoituus. Viisi vuotta olet mahdollistanut miehen pallien nuoleskelun, et voi yksin syyttää miestä.
Ja siis kyseessä ei ole mikään äidin hemmottelema vässykkä, vaan nuorena omilleen muuttanut joka ei ilmeisesti lähinnä laiskuuttaan ikinä opetellut tekemään kunnon ruokaa vaan eli cityelämää ja söi aina ulkona. Juuri nyt meillä ei moiseen ole varaa. ap