Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempi? Raiskaus vai murha?
08.03.2017 |
Itse sanon murha, koska siinä riistetään ihmiseltä koko elämä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murha. Vaikka raiskauskin on aivan kamala asia, jota en toivo kenellekään, siitä on kuitenkin yleensä mahdollisuus päästä yli/elää normaalia elämää.
Murha tietenkin. Itseni on raiskattu, eikä se oikeastaan ole niin kauheasti elämääni haitannut. Sen sijaan jos olisi murhattu, mitään elämää ei enää olisi.
Murha, koska kaikki loppuu siihen. Raiskauksesta on mahdollista päästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kohteista. Mieluummin raiskattu ääliö kuin murhattu ihmiskunnan valio. Tai murhattu ääliö kuin raiskattu valio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raiskaus on pahempi ainakin jälkihoidollisesti.
Murhatun ei tarvise muistella mitään myöhemmin.
Toivoisinkin että jos joutuisin taas raiskatuksi niin mut myös tapettaisiin.
Ekalla kertaa raiskaaja tunnusti ja sain kyllä korvausia, mutta niistä ei paljon iloa ole hoidossa. Toisella kertaa huomasin aamulla että mut oli raiskattu, en ikinä antaisi ilman kumia vieraalle.
Dna-todisteet saatiin ja raiskaaja oli vähän aikaa pidätettynäkin, mutta ei tunnustanut mitään. Olisi tappanut samantien tien. Oikeus oli nöyryyttävää, kun kaikki uskoi niljakasta raiskaria.
Vierailija kirjoitti:
Raiskaus on pahempi ainakin jälkihoidollisesti.
Murhatun ei tarvise muistella mitään myöhemmin.
Toivoisinkin että jos joutuisin taas raiskatuksi niin mut myös tapettaisiin.
Ekalla kertaa raiskaaja tunnusti ja sain kyllä korvausia, mutta niistä ei paljon iloa ole hoidossa. Toisella kertaa huomasin aamulla että mut oli raiskattu, en ikinä antaisi ilman kumia vieraalle.
Dna-todisteet saatiin ja raiskaaja oli vähän aikaa pidätettynäkin, mutta ei tunnustanut mitään. Olisi tappanut samantien tien. Oikeus oli nöyryyttävää, kun kaikki uskoi niljakasta raiskaria.
Sulla näin mutta älä yleistä kaikkiin. Itse olen valtavan onnellinen että selvisin raiskauksesta hengissä. En minä sitä juuri muistellut sen jälkeen kun selvisi ettei sp-tauteja tai raskautta ole. Päinvastoin: opin nauttimaan elämäni jokaisesta hetkestä enemmän kuin ennen, koska väkivaltaisen raiskauksen myötä (jossa mm. pidettiin puukkoa kaulallani) tajusin että koskaan ei tiedä mikä hetki on viimeinen.
Mun tapauksessa raiskaajaa ei saatu ikinä kiinni. Puskaraiskaus aamuyöstä kaupungin puistossa, tekijä ulkomaalainen...
-5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murha! Hengen riistäminen on moninverroin pahempi.
Muistakaa että raiskaus voi tarkoittaa myös sormen työntämistä sammuneen sisään tai kullin työntäminen huulille. Näistäkin on saatu raiskaustuomioita. Raiskaus on harvoin väkivaltainen ja aiheuttaa vammoja. Törkeä raiskaus on rangaistusasteikon toisessa päässä mutta murhasta saa aina elinkautisen eli se on vakavampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murha.
Raiskauksesta voi selvitä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa sormen työntäminen toisen nenään luvatta on raiskaus, mitä moni ei tiedä!
Murhan uhri ei kärsi rikoksen jälkiseurauksista, sillä häntä ei enää ole teon jälkeen, mutta läheiset kärsivät ja häneltä on myös viety kaikki mahdollisuudet elämään ja tulevaisuuteen. Raiskauksesta voi päästä täysin yli, mutta on joitakin, jotka eivät enää kykene elämään kys. rikoksen uhriksi jouduttuaan ja sairastuvat henkisesti vakavasti tai riistävät henkensä, jolloin se raiskaus on tavallaan myös murha (viety uhrilta elämänhalu väkivallanteolla, jota ilman uhrille ei tuollaisia ajatuksia olisi syntynyt), jos asiaa haluaa näin katsoa.
Molemmat ovat kauheita rikoksia, ei niitä voi järjestykseen laittaa niin, että kaikki (tai enemmistö) olisivat samaa mieltä.
Suomalaiselle naiselle ei raiskaus voi olla kovin iso ongelma. Tuota pitäisi verrata työpaikkakiusaamiseen.
Joissain kulttuureissa joissa naisilla on kunniakäsitteitä, valitsisivat ilman muuta toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raiskaus on pahempi ainakin jälkihoidollisesti.
Murhatun ei tarvise muistella mitään myöhemmin.
Toivoisinkin että jos joutuisin taas raiskatuksi niin mut myös tapettaisiin.
Ekalla kertaa raiskaaja tunnusti ja sain kyllä korvausia, mutta niistä ei paljon iloa ole hoidossa. Toisella kertaa huomasin aamulla että mut oli raiskattu, en ikinä antaisi ilman kumia vieraalle.
Dna-todisteet saatiin ja raiskaaja oli vähän aikaa pidätettynäkin, mutta ei tunnustanut mitään. Olisi tappanut samantien tien. Oikeus oli nöyryyttävää, kun kaikki uskoi niljakasta raiskaria.Sulla näin mutta älä yleistä kaikkiin. Itse olen valtavan onnellinen että selvisin raiskauksesta hengissä. En minä sitä juuri muistellut sen jälkeen kun selvisi ettei sp-tauteja tai raskautta ole. Päinvastoin: opin nauttimaan elämäni jokaisesta hetkestä enemmän kuin ennen, koska väkivaltaisen raiskauksen myötä (jossa mm. pidettiin puukkoa kaulallani) tajusin että koskaan ei tiedä mikä hetki on viimeinen.
Mun tapauksessa raiskaajaa ei saatu ikinä kiinni. Puskaraiskaus aamuyöstä kaupungin puistossa, tekijä ulkomaalainen...
-5
Paljon puhuttiin minun nuoruudessani jostain häpeän kieltämisestä, että käytetään mukamas kaikki energia kiertelyyn. Totuus oli että ihmisen psyyke oli niin moneen mutkaan vääntynyt ettei tuota häpeää edes tunnistettu. Oli kysymys näin ollen vain arvoista mitä oletettiin noudatettavan, vaikka olisi pitänyt puhua jostain muusta. Tietenkin on vakava asia kaikenlainen varsinkin lapseen kohdistuva haureus, kyllä kai pitkään jatkuva painostus ( vaikka työpaikkakiusaaminen) oli paljon pahempaa.
Häpeä- epäonnistumisen tunne, jos ei itse ollut syypää, ei voi olla niin totaalista.
Nykyään raiskaus ei terminä tarkoita oikeen mitään. Kaksi känniääliötä herää aamulla, kumpikaan ei muista mitään, mutta toinen katuu oletettavasti harrastettua seksiä = raiskaus.
Raiskausmurha.