Kohta oikea ope

Opiskelen aineenopettajaksi ja teen paljon sijaisuuksia ala- ja yläkoulun puolella eri aineissa. Tulen yleensä hyvin toimeen luokkien kanssa ja työrauha saavutetaan tunnilla nopeasti. Ongelmana on sellaiset luokat tai yksittäiset oppilaat, jotka käyttäytyvät röyhkeästi ja epäkunnioittavasti sekä minua että muita oppilaita kohtaan sikailevalla käytöksellä. He eivät opiskele, useimmiten pyynnöistä tai käskyistä huolimatta opiskeluvälineet eivät ole edes esillä, he käyttävät puhelimiaan kaikkeen muuhun kuin opiskeluun ja kaiken hyvän päälle nämä kullannuput ovat ihan avoimesti ylpeitä siitä, että käyttäytyvät huonosti.

Olen kokeillut hyvällä ja pahalla, mutta muutosta ei tunnu tapahtuvan näissä oppilaissa. Harmittaa itseänikin käydä aina sama keskustelu samojen tai samantyyppisten oppilaiden kanssa. Puuttuuko minusta auktoritetti vai onko nykyteineissä osa jo menetettyjä tapauksia? En haluaisi ajatella näin, jokaisesta löytyy jotakin hyvää pohjimmiltaan.
Mitkä ovat ne taikasanat, joilla saa lusmuilijoiden ja röyhkimysten toimintaan vauhtia ja työrauhaa luokkaan? Kaipaan nyt ihan konkreettisia esimerkkejä elävästä elämästä. Jos oppilas ei tottele, miten toimit?

  • ylös 11
  • alas 0

Kommentit (19)

Kohta oikea ope

Ja heti monta kirjoitusvirhettä! Miksi niitä ei ikinä huomaa ennen julkaisua kysyn vaan!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Luokassani ei saa koskaan olla kännyköitä esillä. Ne pidetään repussa. Jos jollain on kännykkä, käyn yksinkertaisesti ottamassa sen pois. Itsekään en räplää puhelinta tunnilla.

En huuda oppilaille. Koskaan mistään kenellekään. Katson suoraan silmiin ja totean rauhallisesti asian, joka vaivaa. Sanon ole hyvä ja kiitos ja tämä pyyntö koskee myös sinua. Jos joku on yhä edelleen molopää, sanon yhtä rauhallisesti, että tuossa on ovi, ole hyvä ja mene siitä ulos. Reppu toki pitää jättää luokkaan mutta kirjat ja kynä pitää ottaa mukaan ja tehdä tehtäviä siellä käytävän puolella. Käyn välillä vilkaisemassa, miten menee. Tunnin jälkeen pidän kahden kesken oppilaalle puhuttelun siitä, miten tunnilla kuuluu käyttäytyä, senkin tyynesti ja kiroilematta.

Minulle annetaan usein koulun kusipäisimmät luokat. Harvoin tulee vastaan oppilasta, johon en saisi mitään kontaktia.

Aiemmin kihisin usein kiukusta opettajanhuoneessa ja vielä kotonakin. Näin 15 vuoden jälkeen en enää jaksa kihistä. Ne ovat vain teinejä ja niin hirveän rakkaita omille vanhemmilleen ja kyllä niistä (useimmista) tulee ihan fiksuja aikuisia.

Neuvoksi en osaa sinulle sanoa muuta kuin, että älä milloinkaan menetä malttia. Sinä olet aikuinen etkä saa missään tilanteessa alentua teinien huonon käytöksen tasolle. Sinä olet malli, joka näyttää, miten käyttäydytään.

  • ylös 32
  • alas 1
Vierailija

Sijaisella on aina hankalampaa.

Omat keinoni ovat suhteen luominen oppilaisiin (yksilöinä), mielekäs ja hyvin aikataulutettu tekeminen, oppilaiden aktiivinen vastuu omasta oppimisesta.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhenin. Yllättäen myös oppilaat rauhoittuivat.

Voi toki olla, että kuulo- ja näköaistini ovat heikentyneet. Yksi ja sama, lopputulos kuitenkin miellyttää :)

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Kyllä peli yläkoulussa alkaa olla jo aikalailla menetetty, jos ei sitä auktoriteettia ole ollut alakoulussakaan. Sijaiselle tilanne on aina haastava, koska oppilaat kokeilevat uutta aikuista aina monin kerroin. Tarvitaan aikaa hyvän suhteen luomiseen oppialaisiin. Minulla on ollut paljon haastavia oppilaita ja yleensä vaaditaan paljon aikaa, rutiineja, positiivista kannustusta ja sitkeyttä riitatilanteiden selvittelyyn ja käytöshäiriöiden kuriin saamiseen. Erittäin pienellä kynnyksellä asioihin puuttuminen ja kaikenlaisen häiriön poiskitkeminen. Kun oppilas uskaltaa luottaa aikuiseen ja tietää, että hän tukee tarvittaessa, ei vaan aina anna negatiivista palautetta vaan paljon hyvistä asioista palkitsemista, niin silloin päästään eteenpäin. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas (nyt toista vuotta), joka kahden ns. sairaala/etappiopetusvuoden jälkeen on päässyt kiinni kouluun. Luottaa minuun aikuisena ja lähes kaikki häiriökäyttäytyminen on loppunut....mutta kun sijainen luokassa...on helvetti irti. Kaikki muutokset ja häiriöt rutiineihin aiheuttavat välttömän kaaoksen. Muuten 8-9 oppilas taidoiltaan ja erittäin rauhallinen ja aktiivinen tutussa ympäristössä, tuttujen aikuisten parissa.
T. Erkkaope

Vierailija

Luokan häirikölle tuli selittämätön poissaolomerkintä. Ei yrittänyt kiivetä ikkunasta pihalle toiste, ja muutkin on istuneet hipihiljaa siitä lähtien.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Luokassani ei saa koskaan olla kännyköitä esillä. Ne pidetään repussa. Jos jollain on kännykkä, käyn yksinkertaisesti ottamassa sen pois. Itsekään en räplää puhelinta tunnilla.

En huuda oppilaille. Koskaan mistään kenellekään. Katson suoraan silmiin ja totean rauhallisesti asian, joka vaivaa. Sanon ole hyvä ja kiitos ja tämä pyyntö koskee myös sinua. Jos joku on yhä edelleen molopää, sanon yhtä rauhallisesti, että tuossa on ovi, ole hyvä ja mene siitä ulos. Reppu toki pitää jättää luokkaan mutta kirjat ja kynä pitää ottaa mukaan ja tehdä tehtäviä siellä käytävän puolella. Käyn välillä vilkaisemassa, miten menee. Tunnin jälkeen pidän kahden kesken oppilaalle puhuttelun siitä, miten tunnilla kuuluu käyttäytyä, senkin tyynesti ja kiroilematta.

Minulle annetaan usein koulun kusipäisimmät luokat. Harvoin tulee vastaan oppilasta, johon en saisi mitään kontaktia.

Aiemmin kihisin usein kiukusta opettajanhuoneessa ja vielä kotonakin. Näin 15 vuoden jälkeen en enää jaksa kihistä. Ne ovat vain teinejä ja niin hirveän rakkaita omille vanhemmilleen ja kyllä niistä (useimmista) tulee ihan fiksuja aikuisia.

Neuvoksi en osaa sinulle sanoa muuta kuin, että älä milloinkaan menetä malttia. Sinä olet aikuinen etkä saa missään tilanteessa alentua teinien huonon käytöksen tasolle. Sinä olet malli, joka näyttää, miten käyttäydytään.

Mutta eihän luokasta saa ketään poistaa ilman että tällä on joku valvoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokassani ei saa koskaan olla kännyköitä esillä. Ne pidetään repussa. Jos jollain on kännykkä, käyn yksinkertaisesti ottamassa sen pois. Itsekään en räplää puhelinta tunnilla.

En huuda oppilaille. Koskaan mistään kenellekään. Katson suoraan silmiin ja totean rauhallisesti asian, joka vaivaa. Sanon ole hyvä ja kiitos ja tämä pyyntö koskee myös sinua. Jos joku on yhä edelleen molopää, sanon yhtä rauhallisesti, että tuossa on ovi, ole hyvä ja mene siitä ulos. Reppu toki pitää jättää luokkaan mutta kirjat ja kynä pitää ottaa mukaan ja tehdä tehtäviä siellä käytävän puolella. Käyn välillä vilkaisemassa, miten menee. Tunnin jälkeen pidän kahden kesken oppilaalle puhuttelun siitä, miten tunnilla kuuluu käyttäytyä, senkin tyynesti ja kiroilematta.

Minulle annetaan usein koulun kusipäisimmät luokat. Harvoin tulee vastaan oppilasta, johon en saisi mitään kontaktia.

Aiemmin kihisin usein kiukusta opettajanhuoneessa ja vielä kotonakin. Näin 15 vuoden jälkeen en enää jaksa kihistä. Ne ovat vain teinejä ja niin hirveän rakkaita omille vanhemmilleen ja kyllä niistä (useimmista) tulee ihan fiksuja aikuisia.

Neuvoksi en osaa sinulle sanoa muuta kuin, että älä milloinkaan menetä malttia. Sinä olet aikuinen etkä saa missään tilanteessa alentua teinien huonon käytöksen tasolle. Sinä olet malli, joka näyttää, miten käyttäydytään.

Mutta eihän luokasta saa ketään poistaa ilman että tällä on joku valvoja.

Oppilas voi istua käytävässä ovi auki niin, että opettaja näkee hänet omalta paikaltaan mutta hänellä ei ole katsekontaktia muihin oppilaisiin.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä peli yläkoulussa alkaa olla jo aikalailla menetetty, jos ei sitä auktoriteettia ole ollut alakoulussakaan. Sijaiselle tilanne on aina haastava, koska oppilaat kokeilevat uutta aikuista aina monin kerroin. Tarvitaan aikaa hyvän suhteen luomiseen oppialaisiin. Minulla on ollut paljon haastavia oppilaita ja yleensä vaaditaan paljon aikaa, rutiineja, positiivista kannustusta ja sitkeyttä riitatilanteiden selvittelyyn ja käytöshäiriöiden kuriin saamiseen. Erittäin pienellä kynnyksellä asioihin puuttuminen ja kaikenlaisen häiriön poiskitkeminen. Kun oppilas uskaltaa luottaa aikuiseen ja tietää, että hän tukee tarvittaessa, ei vaan aina anna negatiivista palautetta vaan paljon hyvistä asioista palkitsemista, niin silloin päästään eteenpäin. Tälläkin hetkellä minulla on oppilas (nyt toista vuotta), joka kahden ns. sairaala/etappiopetusvuoden jälkeen on päässyt kiinni kouluun. Luottaa minuun aikuisena ja lähes kaikki häiriökäyttäytyminen on loppunut....mutta kun sijainen luokassa...on helvetti irti. Kaikki muutokset ja häiriöt rutiineihin aiheuttavat välttömän kaaoksen. Muuten 8-9 oppilas taidoiltaan ja erittäin rauhallinen ja aktiivinen tutussa ympäristössä, tuttujen aikuisten parissa.
T. Erkkaope
Erityisopettajaksi ei vissiin pääse, jos ei sano vaikeita lapsia haastaviksi?

Vierailija

Itse teen tällä hetkellä lyhyitä sijaisuuksia. Selkä suorana ja pää pystyssä luokkaan, napakka tervehdys ja itsensä esitteleminen. Oppilaille nimenhuuto, osa valehtelee nimensä, eivät sano omaa nimeään, merkitsen poissaolijaksi ja sanon, että antavat poissaoloselvityksen luokanvalvojalle. Itse olen tyynen rauhallinen. Alkaa tulla oikeita nimiä.
Seuraavaksi sanon, että minua ei häiritse vaikka täällä nukutaan. Oman elämän saa pilata/p*****taa, mutta vieruskaverin elämää ei. Oma opettaja kyllä näkee onko tehtäviä tehty vai ei. Työrauha on yllättävän hyvä. Jos joku alkaa pitämään ääntä, joka ei kuulu tunnin aiheeseen, kysyn rauhallisesti, että kuka sinulle antoi luvan pilata luokkakaverin oppiskelu mahdollisuuden.
Yksi kasiluokkalainen sanoi kerran minulle, että olet harvinaisen itsevarma sijaiseksi. 😂😂😂
Tulipa sekava selostus....

  • ylös 19
  • alas 0
Kohta oikea ope

Kiitos hyvistä ohjeista! On totta, että sijaisena oppilaat yrittävät uunottaa ryhmästä riippuen vähän joka asiassa, etenkin jos on hiukankaan epävarma. Suurimman osan aikaa opettaminen on mahtavaa, mutta välillä meinaa epätoivo iskeä ja paniikki puskea pintaan, että tätäkö tämä on hamaan loppuun asti!

Vierailija

Kuten aikuisissa, on myös nuorissa oikeasti vaikeasti häiriintyneitä tapauksia, joiden kanssa on kaikilla vaikeaa. Mutta onneksi nämä ovat tavallisessa koulussa pienenpieni vähemmistö.

Muiden kanssa toimii ihan normaalit asiat. Osaa asiasi, ja valmistele tunnit, ota mukaan henkilökohtaista kokemusta ja osaamista. Ole rauhallinen järkevä ja rajoista kiinni pitävä aikuinen. Älä kaveeraa, mutta ole kiinnostunut oppilaista ihmisinä. Ikä oikeasti auttaa. Ja se, että olet kokeneena luokassa kuin kotonasi.

Vierailija

Kerron heti aluksi kauhutarinan "entisestä oppilaastani", joka ajautui elämässään todella pahasti hukkaan. Muistutan vakavana, että te itse olette vastuussa elämästänne: aika kuluu nopeasti ja kohta joudutte hakemaan jatko-opintoihin ja sinne ei pääse X:n arvosanoilla. Sitten itkette, voiko tulla erikseen korottamaan. Eli säästääksenne aikaa ja vaivaa kannattaa tämä nykyinen kouluaika opiskella. Olkaapa hyvät, talo tarjoaa!

Itsemurhan/ko? tehneen huumediilerin ope

Kohta oikea ope

Lisää käytännön vinkkejä saa laittaa tietenkin! Ehkä tästä on muillekin hyötyä!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla