Oletko ollut osallisena onnettomuudessa tai hälytyksessä, joka olisi näkynyt Tilannehuone.fi -sivustolla?
Minä olen, mutta kyseessä oli väärä hälytys. Olin pienten lasteni kanssa yksin kotona ja yhtäkkiä nenään tuli tosi outo haju. Olin yliväsynyt, enkä tajunnut yhtään, mistä se haju tuli. Jotenkin kuvittelin, että se on savua ja sitten aloinkin "nähdä" sitä savua. Soitin hätäkeskukseen, josta käskettiin lähtemään äkkiä lasten kanssa pois talosta. Paikalle tuli kaksi paloautoa ja poliisi, minä seisoin lumihangessa lasten kanssa.
Palomiehet menivät sisään, mutteivät löytäneet mitään. Lopulta selvisi, että se outo haju oli uusi tiskikoneaine. Se oli joku tuoksullinen ja alkanut "yhtäkkiä" haista, kun ohjelma oli edennyt siihen vaiheeseen. Minä väsyneillä silmilläni sitten kuvittelin vielä näkeväni sen savunkin jostain. Poliisit jäivät vielä juttelemaan hetkeksi ja varmistivat, etten enää "näe savua", kun palomiehet lähtivät. Olisin voinut vajota maan alle häpeästä..
Naapuri soitti minulle tunnin päästä huolestuneena, kun oli kuullut jonkun nähneen Tilannehuoneesta, että meillä palaa. En kertonut koko totuutta, sanoin vaan, että väärä hälytys.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.
Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Et osunut, mutta ei se mitään. Saat vielä kaksi yritystä. Vinkkinä ambulanssi ja sairaala meni oikein, mutta minä en itkenyt. Se meni väärin.
Moottoripyörä ulosajoi mun nurmikolle ja törmäsi ojan penkkaan ja puihin,soitin itse hätäkeskukseen.
Potilaan siirto ambulanssiin kesti tosi kauan.
Loukkaantui aika vakavasti mutta ei kuollut,vauhti oli hurja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Et osunut, mutta ei se mitään. Saat vielä kaksi yritystä. Vinkkinä ambulanssi ja sairaala meni oikein, mutta minä en itkenyt. Se meni väärin.
Oli loppiainen vuonna 1972. Äitisi on lääkäri ja isäsi palomies, joten he olivat loppiaisena töissä. Mummisi oli hoitamassa sinua ja luki sinulle Katto Kassista. Mummi nukahti kiikkustuoliin ja sinä päätit kiivetä katolle katsomaan, josko Katto Kassinen olisi siellä. Ei ollut, mutta siellä oli jäinen ja liukas katto ja sinä putosit katolta lumikasaan. Mummisi heräsi tömähdykseen, näki sinut olohuoneen ikkunan edessä lumihangessa ja soitti ambulanssin. Sinulta oli mennyt taju, joten et itkenyt. Kylmetyit sen verran, ettei korvissasi ole edelleenkään tänä päivänä tuntoa.
Nyt meni oikein?
Useissakin automaattisen paloilmoittimen virhehälytyksissä.
Lähiomainen menehtyi tulipalossa, joka oli merkitty tilannehuoneeseen.
Naapurin autotalli paloi, soitin hätäkeskukseen.
Moottoritiellä edellä menijä törmäsi kauriiseen, soitin silloinkin apua.
Moottoritiellä auto oli joutunut vesiliirtoon ja törmännyt keskikaiteeseen. Pysähdyin paikalle ja ohjasin liikennettä kunnes poliisit ym. tulivat.
Nämä kaikki ainakin ovat olleet Tilannehuoneessa.
Juu joskus vuosia sitten.
Minua etsittiin mm. poliisikoiran avulla. Lopulta löysivät ja pääsin sairaalaan lanssilla.
Syynä oli itsetuhoisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Et osunut, mutta ei se mitään. Saat vielä kaksi yritystä. Vinkkinä ambulanssi ja sairaala meni oikein, mutta minä en itkenyt. Se meni väärin.
Oli loppiainen vuonna 1972. Äitisi on lääkäri ja isäsi palomies, joten he olivat loppiaisena töissä. Mummisi oli hoitamassa sinua ja luki sinulle Katto Kassista. Mummi nukahti kiikkustuoliin ja sinä päätit kiivetä katolle katsomaan, josko Katto Kassinen olisi siellä. Ei ollut, mutta siellä oli jäinen ja liukas katto ja sinä putosit katolta lumikasaan. Mummisi heräsi tömähdykseen, näki sinut olohuoneen ikkunan edessä lumihangessa ja soitti ambulanssin. Sinulta oli mennyt taju, joten et itkenyt. Kylmetyit sen verran, ettei korvissasi ole edelleenkään tänä päivänä tuntoa.
Nyt meni oikein?
Olet melkein meedio. En kyllä kiivennyt katolla ja äiti ja isä oli molemmat kotona sekä velipoikakin. Meillä oli myös vieraita kylässä joista ainakin yksi oli hyvin ensiaputaitoinen.
Vamma tuli kyllä päähän, mutta ei korvaan.
Nelisen vuotta sitten jouduin autokolariin ja siitä tuli tiedote tilannehuoneeseen. Kolarissa oli kaksi henkilöautoa ja kaksi bussia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Et osunut, mutta ei se mitään. Saat vielä kaksi yritystä. Vinkkinä ambulanssi ja sairaala meni oikein, mutta minä en itkenyt. Se meni väärin.
Oli loppiainen vuonna 1972. Äitisi on lääkäri ja isäsi palomies, joten he olivat loppiaisena töissä. Mummisi oli hoitamassa sinua ja luki sinulle Katto Kassista. Mummi nukahti kiikkustuoliin ja sinä päätit kiivetä katolle katsomaan, josko Katto Kassinen olisi siellä. Ei ollut, mutta siellä oli jäinen ja liukas katto ja sinä putosit katolta lumikasaan. Mummisi heräsi tömähdykseen, näki sinut olohuoneen ikkunan edessä lumihangessa ja soitti ambulanssin. Sinulta oli mennyt taju, joten et itkenyt. Kylmetyit sen verran, ettei korvissasi ole edelleenkään tänä päivänä tuntoa.
Nyt meni oikein?
Olet melkein meedio. En kyllä kiivennyt katolla ja äiti ja isä oli molemmat kotona sekä velipoikakin. Meillä oli myös vieraita kylässä joista ainakin yksi oli hyvin ensiaputaitoinen.
Vamma tuli kyllä päähän, mutta ei korvaan.
Joulu oli ohi ja vanhempasi olivat kutsuneet sukulaisia viettämään loppiaista. Sinä, veljesi ja pienet serkkupoikasi juoksitte ympäri olohuonetta. Äitisi oli riisunut kuusen koristeista ja isäsi ja enosi olivat lähdössä kantamaan raskasta joulukuusta pihalle. Juuri kun kuusi oli saatu vaakatasoon kantoa varten, sinä juoksit keittiöstä olohuoneeseen vauhdilla, jota et saanut pysäytettyä ajoissa. Törmäsit kunnolla kuusen kantoon, keskelle otsaa tuli iso vekki. Onneksi enosi on sairaanhoitaja, hän kylmän rauhallisesti ohjeisti äitisi hakemaan puhtaan pyyhkeen ja isäsi hakemaan kylmää. Sinä säikähdit niin, ettet itkenyt ollenkaan. Isäsi soiti ambulanssin, jonka kyydissä pääsit loppiaisillaksi aluesairaalaan tikattavaksi.
Noniin. Kolmas yritys. Jos ei mennyt oikein, sinun on paljastettava tämä suuri turma!
Olen. Minä olen se joka soitti häkeen kun ruoka kärähti naapurissa ja palovarotin rupesi rääkymään :)
Täällä on pari isoa tuhopolttoa ollu, että ollaan päästy tilannehuoneeseen, että myös iltalehteen ja iltasanomien etusivuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.Älä vaan missään nimessä kerro millaisessa onnettomuudessa olit. Kyllä me se osataan arvata muutenkin.
Sorry, yksi kappale puuttui viestistä. Mutta jos haluat arvausleikin niin sanotaan että olin tapaturmassa joka tapahtui kotona.
Isäsi oli neuvostoliittolainen vakooja, joka oli tuonut salaa rajan takaa pahaa neuvostoliittolaista suklaata. Isäsi antoi näitä kammotuksia äidillesi, joka sylkäisi suklaan kaaressa huoneen toiselle puolelle, jossa sattui olemaan isoäitisi vanha kukkamaljakko. Maljakko kaatui kukkapöydällä, sinä olit taaperona kukkapöydän alla leikkimässä, maljakko vesineen halkesi päähäsi. Äitisi alkoi kiljua ja isäsi karjua. Naapurit soittivat pelästyneinä poliisit paikalle. Pillien ujellus sai vakoojaisäsi pakenemaan ikkunasta. Poliisien tullessa paikalle olohuoneessa oli verinen lapsi, itkevä äiti ja miehenmentävä aukko ikkunassa, ulkona lumessa miehen jalanjälkiä. Poliisit lähtivät takaa-ajoon metsään. Kun tilanne selvisi, sinut oli jo kiidätetty sairaalaan tikattavaksi, äitisi ilmiantoi isäsi ja isääsi lähdettiin viemään vankilaan.
Osuinko oikeaan?
Et osunut, mutta ei se mitään. Saat vielä kaksi yritystä. Vinkkinä ambulanssi ja sairaala meni oikein, mutta minä en itkenyt. Se meni väärin.
Oli loppiainen vuonna 1972. Äitisi on lääkäri ja isäsi palomies, joten he olivat loppiaisena töissä. Mummisi oli hoitamassa sinua ja luki sinulle Katto Kassista. Mummi nukahti kiikkustuoliin ja sinä päätit kiivetä katolle katsomaan, josko Katto Kassinen olisi siellä. Ei ollut, mutta siellä oli jäinen ja liukas katto ja sinä putosit katolta lumikasaan. Mummisi heräsi tömähdykseen, näki sinut olohuoneen ikkunan edessä lumihangessa ja soitti ambulanssin. Sinulta oli mennyt taju, joten et itkenyt. Kylmetyit sen verran, ettei korvissasi ole edelleenkään tänä päivänä tuntoa.
Nyt meni oikein?
Olet melkein meedio. En kyllä kiivennyt katolla ja äiti ja isä oli molemmat kotona sekä velipoikakin. Meillä oli myös vieraita kylässä joista ainakin yksi oli hyvin ensiaputaitoinen.
Vamma tuli kyllä päähän, mutta ei korvaan.Joulu oli ohi ja vanhempasi olivat kutsuneet sukulaisia viettämään loppiaista. Sinä, veljesi ja pienet serkkupoikasi juoksitte ympäri olohuonetta. Äitisi oli riisunut kuusen koristeista ja isäsi ja enosi olivat lähdössä kantamaan raskasta joulukuusta pihalle. Juuri kun kuusi oli saatu vaakatasoon kantoa varten, sinä juoksit keittiöstä olohuoneeseen vauhdilla, jota et saanut pysäytettyä ajoissa. Törmäsit kunnolla kuusen kantoon, keskelle otsaa tuli iso vekki. Onneksi enosi on sairaanhoitaja, hän kylmän rauhallisesti ohjeisti äitisi hakemaan puhtaan pyyhkeen ja isäsi hakemaan kylmää. Sinä säikähdit niin, ettet itkenyt ollenkaan. Isäsi soiti ambulanssin, jonka kyydissä pääsit loppiaisillaksi aluesairaalaan tikattavaksi.
Noniin. Kolmas yritys. Jos ei mennyt oikein, sinun on paljastettava tämä suuri turma!
Ok, olet sen arvoinen. Ampuma-aseen varomaton käyttö. Sain kiväärin ohi laukauksesta patteriin muutaman kimmokkeen päähäni. Hengityksen pysähdys, ambulanssilla Helsinkiin sairaalaan. Pidempi aikainen seuraus oli epilepsia.
Autoni paloi pihassa. Olin käynyt hetkeä aikaisemmin laittamassa auton piuhaan. Siitä max 10 min. ja paloi täydellä liekillä.
Loppiaisena 1972. Silloin ei ollut tilannehuonetta, mutta jos olisi ollut, olisi varmaan ollut siellä.
Olin yksi vuotias ja selvisin hengissä, seuraukset kyllä vaikuttavat terveyteeni vielä tänäkin päivänä.