Ahdistaa kun pitäis hankkia lapsia ja luopua omista unelmista

Ei ole tarvinnut luopua mistään unelmasta, vaikka lapsia on. Päin vastoin he ovat olleet mahtava tuki ja kannustin.

Miksi ihmeessä hankkisit lapsia jos et niitä halua? Luulis että tossa iässä osais jo miettiä itse eikä tee vastenmielisiä asioita ollakseen "sosiaalisesti hyväksyttävä".

Niin paljon on myös perheellisiä yksinäisiä, mihin sun kaverit vanhana katoaa?

0/5

Vierailija kirjoitti:

Ikää on jo 35, joten kohta ois ihan pakko hankkia lapsia, jotta on sosiaalisesti hyväksyttävä ja ei ole yksinäinen vanhana. Mutta samalla pitää luopua kaikista unelmista ja urasta. Se on sitten pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivousta ja neljän seinän sisällä pyörimistä koko loppuelämä. Töissä ei ehdi kehittyä, käy vaan väsyneenä hankkimassa rahaa. Ja pitää tyytyä tylsään työhön koko loppuelämäksi, unelmatyöpaikkaansa ei voi enää edes saada. Kun lapset joskus lähtee kotoa tulee lapsenlapset tilalle palveltaviksi. Eikö teitä muita yhtään ahdista vai eikö teillä ollut koskaan mitään suuria unelmia ja uratavoitteita?

Oot 35 ja sun pitää vielä olla "sosiaalisesti hyväksyttävä"?

Ap on trololololol - trolololol - trollol - trolllolollolloo - trololol - trololollotiloo.

Sun pitää päättää haluatko enemmän olla sosiaalisesti hyväksyttävä vai onnellinen.

Katsos kun teki ne neljä lasta 18-25 vuotiaana, siinä samalla opiskeli, kävi töissä ja hommasi vakkaripaikan unelmapaikasta. Nyt ikää 29 ja eka lapsi kun on aikuinen, olen vasta 36 vuotias, ja seuraavatkin pian sen jälkeen. Niin saan liian rauhassa olla jo nyt :)

7 lisää: Kyllä mä varmaan kuolisin ahdistukseen jos mä oisin 35v ja mulla ei olisi vielä ensimmäistäkään lasta... huoh, miten sitä edes jaksaa enää tuossa iässä vauvanhoitamista ja ruuhkavuosia.. En halua edes ajatella. Onneksi itse tein fiksusti :)

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun teki ne neljä lasta 18-25 vuotiaana, siinä samalla opiskeli, kävi töissä ja hommasi vakkaripaikan unelmapaikasta. Nyt ikää 29 ja eka lapsi kun on aikuinen, olen vasta 36 vuotias, ja seuraavatkin pian sen jälkeen. Niin saan liian rauhassa olla jo nyt :)

No onnekas sinä, mun elämä on ollut täynnä sairasteluja ja vastoinkäymisiä ja pääsin aloittamaan haluamani elämän kunnolla vasta kolmikymppisenä -ap

Et sä mitään lapsenlapsia tartte pelätä saavas hyysättäväksi. Kuolet jo ennen sitä. Mitäpä tuota sitten niitä lapsiakaan kun ei sitä vanhuutta enää niin kauaa ole jäljellä. Unelmatyö on ihan turhaa oot sairaseläkkeellä ennen kun ennätät kissaa sanoa. Kyllä se elämä on jo eletty ja ohi tuossa iässä.

Älä tee lapsia. Itse tein, kun biologinen kello alkoi tikittää ikäisenäsi ja olen katunut. Olen sen jälkeen ollut stressaantunut palvelija ja riitojen selvittäjä, joka odottaa kauhulla lasten murrosikää. Ikinä ei saa enää takaisin huoletonta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun teki ne neljä lasta 18-25 vuotiaana, siinä samalla opiskeli, kävi töissä ja hommasi vakkaripaikan unelmapaikasta. Nyt ikää 29 ja eka lapsi kun on aikuinen, olen vasta 36 vuotias, ja seuraavatkin pian sen jälkeen. Niin saan liian rauhassa olla jo nyt :)

No onnekas sinä, mun elämä on ollut täynnä sairasteluja ja vastoinkäymisiä ja pääsin aloittamaan haluamani elämän kunnolla vasta kolmikymppisenä -ap

Okei, no ymmärrän kyllä nyt sua paremmin. Tiedän olevani itse onnekas, että tapasin ensinnäkin elämäni miehen niin nuorena ja että olemme saaneet lapsia, ja selvinneet kaikesta yhdessä.

Ole iloinen, että jos nyt asiat on "hyvin", ja jos ajatus lasten hankkimisesta on ahdistavaa millään lailla, niin älä tee niitä. Tai tee yksi korkeintaan, silläkin saat tuntuman millaista on olla perheellinen, mutta pääset kuitenkin aika helpolla verrattuna, jos ois vaikka 3 lasta :)

Hoh-hoijaa. Olen 37 vuotias. Tiedä sitten urasta ja unelmien työpaikasta, mutta olen ollut jo melko kauan valmis saamaan lapsia, mutta on kolme merkittvää asiaa, jotka ovat hidastaneet sitä. 1. En ole löytänyt tai kohdannut sitä, joka olisi valmis saamaan lapsia kanssani. 2. Ja  että olisi ollut paitsi haluamaan lapsia kanssani olisi valmis myös jakamaan sen vastuun, mitä laps(i)en saaminen tarkoittaa varoaisesti arvioiden ainakin seuraavat noin 20 -vuotta. (Plussaa olisi jos olisimme voineet  vastata lapsesta yhteisymmärrykksessä ja meillä, ainakin suurin osa päivistä olsi sujunut ilman suurempaa kitkaa ja hampaiden kiristelyä) 3. Oma konservatiivisuuteni. Tiedän kyllä, että lapsia voi (mm.)  adoptoidaa, ellei perinteinen biologinen tapa syystä tai toisesta onnistu, mutta olen kai sitten hieman konservatiivi tai miksi minua sitten lieneekin sopiva kutsua, kun en ole "hankkimaan" lapsia yksin.  

Tai sitten vain olen ja olen aina ollut sen verran fatalisti tai mikä lie, että olen aina jotenkin ajatellut, että saan lapsia jos saan; en minä pidä laps(i)en saamista minään elämässä onistumisen mittarina tai erityisenä saavutuksena, tai että elämän ilman jälkikasvua olisi kokonaisuutena jotenkin arvotonta tai sellaista, jota joku voisi pitää halveksittavana,  

Toisille se lapsiperhe-elämä ei sovi. Silloin ei kannata lisääntyä. Se on ihan okei.

Tuolla asenteella toivottavasti et saa.

Sinun ei tarvitse hyysätä lapsenlapsia, ethän sinä pääse edes eläkkeelle ennen kuin 70-vuotiaana.

Minulla on yksi lapsi. Enempää ei tule. Hän ei rajoita elämääni muuten kuin sillä, että en ole neljään vuoteen käynyt ulkomailla. Ensi kesänä ajattelin taas lähteä, tosin ilman lasta.

Vanhuuden varaksi lapsien tekeminen on ihan hyvä syy, mutta pitää muistaa, että lapsiltaankin saa sitten sitä mitä tilaa. Eli jos odottaa hoitoa ja rakkautta, niin ensin on itse hoidettava ja rakastettava. Ihan varmaa ei sittenkään ole, ettei yksin jäisi. Voihan lapset kuolla tai sairastua tai elämä heittää heidät pois.

Muttako että yhteiskunta tai itse hankitut kaverit saati hankittu raha tai omaisuus olisi riskittömämpi vaihtoehto? niin, ei varmaan. Yhteiskunta hädin tuskin nimeltä sut tuntee, kaverisuhteet perustuu pelkkiin yhteiselämän plussapuoliin, raha ja omaisuus ovat kuin kuvajainen veden pinnalla.

Eli summa summarum, kyllä minä hankkisin lapsia vanhuutenikin varalle, jos vain lapsia saisin. 

Jalommin ajateltuna autuaampi antaa kuin ottaa, lopputulos sama. 

No onneksi et edes niitä Lapsia välttämättä edes saa, etenkään jos vielä kauan odottelet. Luonto hoitaa tämänkin murheen pois päiväjärjestyksestä. Niitä lapsia kun ei vaan tehdä.

Tuttavapiirissä juuri teki väsynyt äiti itsemurhan...

Siksi oli pakko vastata tähän, lapset on raskaita, oikeasti, ja miehet ei yleensä tee kotona mitään lasten saamisen jälkeen.

Tuo itsemurhan tehnyt äiti oli vaan kahden lapsen äiti, eikä talousongelmia ollut, silti ei enää jaksanut.

Vitun idiootti. Koskaan ei ole pakko hankkia lapsia.