Yksipuolinen ihastus – kuinka tyhmäksi ihminen voi olonsa tuntea

* ihan liikaa ..

Ärsyttää ärsyttää!

Keinoja tän piinan helpottamiseen? Biisejä? Jotain? Kukaan koskaan ollut vastaavassa tilanteessa? 

Luulin olevani jo aikuinen ja pystyväni erottamaan tällaiset ihme vilkuilijat. Perseen perseen perse..!!!

Sori avautuminen..

Tästähän ei voi kun ottaa opiksi. Shit happens ja silleen.. ei kai passaisi laskea suojaustaan koskaan liian alas. turpiin tulee ja heti. Mutta tiedän kyllä tunteen vähän liiankin hyvin. Se menee ohi, ajan kanssa.

Ei mee välttämättä ohi ihan helpolla. Nimimerkki vuos ja kahdeksan kuukautta täyttä piinaa ja riistävää ikävää.

Miten ette ikinä huomaa onko joku varattu? Sormus sormessa kertoo paljon...

Vierailija kirjoitti:

Aaargghh..! Eli tilanne on tympee. Olen varattu. Ihastunut varattuun. Mies aloitti katselun, mielestäni kyllä erotan pitkät sellaiset katseet. Hätkähdin aluksi oikein että mitäs mitäs miksi tuo noin katselee. Aina on todella ystävällinen ja muistaa juuri mistä on viimeksi puhuttu vaikka aikaa olisi mennyt.

Ajattelin ensin että no onpas kiva piristys. Mut sit kävi ohraisesti ja tää mies jäi pihan liikaa ajatuksiin ja meni ihon alle. Ja tosiaan en tiennyt alussa miehen olevan varattu. Nyt sain asiasta tietää aika vasta. Tunnen itseni tyhmäksi, ei voi mitään. Vaikka hupiahan tän piti olla. Mutta silti. Kuin helkkarin tyhmä ihminen voi olla. Nyt sit kärvistelen.

En ollut edes ajatellut koskaan tekeväni mitään. Mut luulin kai et meillä ois jotain typerää ymmärrystä ja energiat kohtais. Kuinka tyhmältä tääki kuulostaa. Soimaan itseäni soimaamasta päästyäni.

Mikä avuksi? Voin koittaa vältellä häntä parhaani mukaan, sen luulisi ajan myötä tepsivän. Tätä on kestänyt siis jo joitain kuukausia.. Mut tilanne on tosiaan se etten häntä aivan kokonaan pysty välttelemään.

Etkä tiennyt itsesikään olevan varattu?

No kaikilla ei ole.

Kaikilla ei ole, itse asiassa aika moni ei käytä sormuksia, ja sinkkuna esiintyminen ja valehtelu on aika yleistä miestenpuolelta.

Äkkiä se menee ohi, kun järkeilet ja keskityt vain johonkin muuhun ihmiseen/asiaan.

Ihme urpoilua. Olet varattu, ja olet ihastunut varattuun. Kohtalaisen ylitsepääsemätön tilanne, jos et halua alkaa pettämään, ja vielä sen toisenkin pitäisi haluta alkaa pettämään.

Sitten jos joku kertoo kärvistelevänsä vuoden tai enemmänkin ihastuksensa kourissa, niin olisiko helpompi jättää se nykyinen, josta ei todellakaan tarpeeksi innostu? Tuollainen hölmö kärvistely on selkärangatonta puuhaa. Pitää ottaa homma haltuun, ja joko unohtaa aktiivisesti se ihastus tai sitten erota nykyisestä.

Ei kaikilla ole tosiaan sormusta, oli naimisissa eli ei.. itse en ole naimisissa ja varattukin voi ihastua. Luulin et voin "pitää hauskaa", että pikku flirtti piristää päivää, kuinka väärässä olinkaan. Kai tarinan opetus on et ei kannata, ei todella. Kuinka tyhmä ihminen tosiaankaan voi olla. Kaiken huippu et tosiaan olen itse varattu ja luulin et pikku flirtti ei venettä kaada. Eikä kaadakaan mutta hitto että on typerä olo.

Tajuan että elämässäni on joku muu tarve, jota täytin tuolla turhalla ihastuksella. Toiset ryyppää, toiset treenaa.. ja kyllä mäkin treenaan mut joku tunnetason vajaus tässä varmaan on. Miehen kanssa ei mene niin hyvin mut sille en voi yksin tehdä kuin rajallisen. Olen vain päättänyt etten eroa, oma-aloitteisesti ainakaan, se ei sovi mun pirtaan. Ainakaan kovin helpolla.

Ehkä nelisen kuukautta tätä on kaikkiaan nyt kestänyt. Eikai se ajan laskeminen auta. 

Tsempit vaan kaikille jotka kärvistelee yhtälailla. Ei se elämä vaan mene aina niinkuin luulisi.

Mulla on sama tilanne ja ihastukseni kohde on nainen. Olin siis ennen hetero, mutta tuo nainen herätti mussa jonkun piilevän bi-taipumuksen esiin. :( Lisäksi otin jo ihastumisen tiimellyksessä avioeronkin...tosin olin jo eroamassa muistakin syistä, mutta ihastumiseni oli ns. "viimeinen niitti".

Itsekään en tajua, miksi ihmeessä se nainen flirttaili mulle siten, vastasi flirttiini ja antoi kaiken jatkua. :/ Itse otan tuollaiset vakavammin ja ihastuin häneen todella voimakkaasti ja olin valmis ihan kaikkeen.

Selviämisvinkeistä vielä: mulla auttaa vaikeimpina hetkinä raskas liikunta, musiikin kuunteleminen sekä kirjoittaminen/piirtäminen/maalaaminen, joihin voin purkaa tunteitani.

Vierailija kirjoitti:

Ihme urpoilua. Olet varattu, ja olet ihastunut varattuun. Kohtalaisen ylitsepääsemätön tilanne, jos et halua alkaa pettämään, ja vielä sen toisenkin pitäisi haluta alkaa pettämään.

Sitten jos joku kertoo kärvistelevänsä vuoden tai enemmänkin ihastuksensa kourissa, niin olisiko helpompi jättää se nykyinen, josta ei todellakaan tarpeeksi innostu? Tuollainen hölmö kärvistely on selkärangatonta puuhaa. Pitää ottaa homma haltuun, ja joko unohtaa aktiivisesti se ihastus tai sitten erota nykyisestä.

Tähänhän mä kyselin neuvoja. Koitan vältellä parhaani mukaan. Jotenkin mulle oli iso dealbreaker tuo et hänkin on sittenkin varattu vaikka olen itsekin. Aika kaksinaismoralistista, tajuan kyllä.

Ja tajuan myös etten tunne vastapuolta edes oikeasti.Hän on joku haavekuva mun päässä. Hänen näkeminen vaan pistää moneksi päiväksi pasmat sekaisin. Katsoo mua liian pitkään jne. Vaikka koitan olla huomioimatta häntä. Silti yhteiskunnassa joudut puhumaan ihmisille ja hoitamaan asiat, yhtä ihmistä ei välttämättä ole mahdollista täysin vältellä.. :/

Olen joltakin toiselta planeetalta. Olen epäillyt jo kaummein, mutta nyt vakuutuin. En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne ja ihastukseni kohde on nainen. Olin siis ennen hetero, mutta tuo nainen herätti mussa jonkun piilevän bi-taipumuksen esiin. :( Lisäksi otin jo ihastumisen tiimellyksessä avioeronkin...tosin olin jo eroamassa muistakin syistä, mutta ihastumiseni oli ns. "viimeinen niitti".

Itsekään en tajua, miksi ihmeessä se nainen flirttaili mulle siten, vastasi flirttiini ja antoi kaiken jatkua. :/ Itse otan tuollaiset vakavammin ja ihastuin häneen todella voimakkaasti ja olin valmis ihan kaikkeen.

Selviämisvinkeistä vielä: mulla auttaa vaikeimpina hetkinä raskas liikunta, musiikin kuunteleminen sekä kirjoittaminen/piirtäminen/maalaaminen, joihin voin purkaa tunteitani.

Kiitti vinkeistä. Tsemppiä sinullekin. Mun tilanteessa ehkä odotan tekeekö mieheni jonkun liikun eron suhteen. Puhelimeensa on ilmestynyt lukitus ja hän viihtyy aika paljon nykyään treeneissä ja baareissa. Yhteisiä juttuja ei enää juuri ole, eikä hänen kanssaa pysty keskustelemaan mistään, hän ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme urpoilua. Olet varattu, ja olet ihastunut varattuun. Kohtalaisen ylitsepääsemätön tilanne, jos et halua alkaa pettämään, ja vielä sen toisenkin pitäisi haluta alkaa pettämään.

Sitten jos joku kertoo kärvistelevänsä vuoden tai enemmänkin ihastuksensa kourissa, niin olisiko helpompi jättää se nykyinen, josta ei todellakaan tarpeeksi innostu? Tuollainen hölmö kärvistely on selkärangatonta puuhaa. Pitää ottaa homma haltuun, ja joko unohtaa aktiivisesti se ihastus tai sitten erota nykyisestä.

Tähänhän mä kyselin neuvoja. Koitan vältellä parhaani mukaan. Jotenkin mulle oli iso dealbreaker tuo et hänkin on sittenkin varattu vaikka olen itsekin. Aika kaksinaismoralistista, tajuan kyllä.

Ja tajuan myös etten tunne vastapuolta edes oikeasti.Hän on joku haavekuva mun päässä. Hänen näkeminen vaan pistää moneksi päiväksi pasmat sekaisin. Katsoo mua liian pitkään jne. Vaikka koitan olla huomioimatta häntä. Silti yhteiskunnassa joudut puhumaan ihmisille ja hoitamaan asiat, yhtä ihmistä ei välttämättä ole mahdollista täysin vältellä.. :/

No hyvä, että edes huomasit kaksinaismoraalisi. Et tavallaan koe omaa pettämistäsi tai oman suhteesi aliarvioimistasi minään. Suosittelisin yksineloa. Jos irrottaudut tuosta nykyisestä ihastuksestasi, niin hetken päästä tulee seuraava. Vasta pidempään yksin eläessäsi voit ymmärtää, mitä todella kaipaat. Nyt huijaat nykyistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mee välttämättä ohi ihan helpolla. Nimimerkki vuos ja kahdeksan kuukautta täyttä piinaa ja riistävää ikävää.

Toivottavasti pääsen helpommalla. Kuka keksis lääkkeen tähän.. ei käy kateeksi. Tsemppiä. Toivottavasti löydät jonkun jolta saat vastarakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne ja ihastukseni kohde on nainen. Olin siis ennen hetero, mutta tuo nainen herätti mussa jonkun piilevän bi-taipumuksen esiin. :( Lisäksi otin jo ihastumisen tiimellyksessä avioeronkin...tosin olin jo eroamassa muistakin syistä, mutta ihastumiseni oli ns. "viimeinen niitti".

Itsekään en tajua, miksi ihmeessä se nainen flirttaili mulle siten, vastasi flirttiini ja antoi kaiken jatkua. :/ Itse otan tuollaiset vakavammin ja ihastuin häneen todella voimakkaasti ja olin valmis ihan kaikkeen.

Selviämisvinkeistä vielä: mulla auttaa vaikeimpina hetkinä raskas liikunta, musiikin kuunteleminen sekä kirjoittaminen/piirtäminen/maalaaminen, joihin voin purkaa tunteitani.

Kiitti vinkeistä. Tsemppiä sinullekin. Mun tilanteessa ehkä odotan tekeekö mieheni jonkun liikun eron suhteen. Puhelimeensa on ilmestynyt lukitus ja hän viihtyy aika paljon nykyään treeneissä ja baareissa. Yhteisiä juttuja ei enää juuri ole, eikä hänen kanssaa pysty keskustelemaan mistään, hän ei halua.

No eiköhän toi ole sitten selvä peli. Miten se voi olla niin vaikeaa tehdä asioille oikeasti jotain? Tuossa on kaksi vaihtoehtoa. Puhutte asita selviksi, ja pistätte suhteenne kuntoon tai sitten eroatte. Ei mitään välimallin ihastumisia.

Onneksi maailmassa on näitä ylemmän moraalin omaavia ihmisiä joiden elämässä kaikki menee kuten suunniteltu.