Lue keskustelun säännöt.
Mun ystävyys ei kelpaa :(
20.03.2006 |
Taidan olla tosi surullinen tapaus, kun ajattelen ja ikävöin kaikkia (entisiä?) kavereita, jotka selvästikään eivät ole itse kiinnostuneita pitämään yllä ystävyyttä mun kanssani. Olen kai vaan jotenkin läpitylsä ihminen...? Teini-iästä asti on ollut niin, että minä olen aina ollut se kaveri, jota ei kutsuta mukaan ulos taikka juhliin, vaan jonka kanssa ollaan silloin, kun mielenkiintoisempaa tekemistä ei ilmaannu.
Mielestäni itse olisin hyvä ystävä - olen vakaa ja luotettava, olen ymmärtänyt ja kuunnellut ja auttanut hädässä; pidän ihmisistä, olen ollut iloinen kavereitten iloista ja surullinen heidän suruista jne. Mutta aina sama juttu: yhteydenpito muuttuu yksipuoliseksi, muhun otetaan yhteyttä korkeintaan kun tarvitaan sitä apua tai sympatiaa, ja koko yhteydenpito vaan kuivuu sitten kokoon, ja minä jään miettimään, että mitäköhän olen tehnyt väärin, vai olenko vaan niiiin kamalan tylsä ihminen, ettei kukaan jaksa. Näin meni aikoinaan melkein kaikki lapsuudenystävät, näin on menneet ne nuoruuden ystävät, ja näin ovat menneet ne harvat ystävät, joita olen nyt aikuisena saanut.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä erilailla?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oikein hyviä ystäviä, mutta aika harvakseltaan pidämme yhteyttä, kaikilla meillä on työt ja perheet ja aika kortilla. Mutta onneksi me kaikki tiedostamme tämän asian, emmekä loukkaannu, jos jostain ei kuulu vähään aikaan. Tapaamme samassa kaupungissa asuvien ystävien kanssa ehkä 5-6 kertaa vuodessa, muualla asuvien ehkä 2-3 kertaa.
Muuten sitten sosialisoin naapurien kanssa, töissä ja harrastuksissa tapaamieni ihmisten kanssa. Mutta mitään kyläilyä emme näiden kanssa harrasta.
Minusta tällainen on ihan normaalia ja mukavaa, vaikka näin kun ajattelee, mielestäni tapaan ystäviäni tosi harvoin. En kuitenkaan kaipaa yhtään enempää.
Mahtaako monet ihmiset kaivata tällaisia ystäviä, keiden kanssa kyläillään jatkuvasti? Minä en, vaikka olen mielestäni ihan sosiaalinen ihminen.... Tämä oli ihan jännä aloitus, pisti miettimään....