Lue keskustelun säännöt.
Tympii. Tein mitä tahansa niin vaimolle en kelpaa.
05.03.2017 |
Vaikka käsillä kävelen, samalla tiskaten niin ei.
Seksistä nyt ei edes ole puhe, vaan ihan sellainen läheisyys ja toisen kunnioitus poissa. Jotenkin seksistä kieltäytyminen on vielä ymmärrettävissä, kun eihän välttämättä toinen enää sytytä tms. Mutta millä selitätte yleisen piittaamattomuuden? Jutut ja kysymykset menee lasten kautta. Mitään kosketusta ei ole, ei tulevaisuuden mietintää ja jos itse kysyn jotain saan vastauksen vasta toisella kysymällä. Wtf lähinnä päällimmäisenä ajatuksena. Törkeää käytöstä, vissiin tutulle ei niin väliä.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle ei ole enää käyttöä kuin maksajana, kun lapset on tehty.
Miksi valitsit vaimoksesi tuollaisen naisen? Oma valinta, turha ruikuttaa.
Maksaja olenkin tässä vaiheessa elämää, mutta se ei haittaa.
Olisi toki mukava kokea tunne että toinen rakastaa ja haluaa olla kanssani.
Itse käyttäydyn noin ja syynä se, että olen toivottoman rakastunut toiseen. Ajatellen toista 90% valveillaoloajasta (lähinnä seksiä). Oma mies pelkästään ärsyttää enkä jaksa miellyttää yhtään mitenkään. Fyysinen läheisyys ällöttää ja etenkin se ärsyttää, kun mies kuvittelee että en halua seksiä! Haluan! Ja koko ajan, mutta en tippaakaan hänen kanssaan.
Sivusuhde on pelkästään "virtuaalinen" eikä tule koskaan realisoitumaan muuta kuin korkeintaan yhden kerran seksisessioon (tuskin edes sitä). Olemme molemmat perheellisiä ja asumme eri maissa.
Tämän vuoksi en halua myöskään erota tai kertoa puolisolle (loukata). Odotan että menee ohi ajan kanssa... tosin kuukausia jo mennyt eikä yhtään vielä laimene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööö,et sitten ole kysynyt vaimoltasi suoraan ja rehellisesti?
Selvä homma ettei vaimollasikaan hyvä oo..
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitsit vaimoksesi tuollaisen naisen? Oma valinta, turha ruikuttaa.
Kyllä on käynyt mielessä että olisiko se pitänyt jättää jossain kohden. Mutta rakkaudesta sokeana olen ollut. Luulisi että se joka ei niin innostu suhteessa lähtisi? Eikä eläisi vuosi vuodelta surkeassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt keskustella tästä vaimosi kanssa? Mitä hän sanoo?
6 jatkaa että meillä minä olen se maksaja - ei mies. Taloudellisesti en ole hänestä riippuvainen, mutta ero tulisi olemaan kohtuuton lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistutko riittävästi kotitöihin? Olisiko vaimosi vain väsynyt? Huomaan itse kiukuttelevani ja pitäväni mykkäkoulua kun olen väsynyt ja koen ettei toinen auta.
Käyttääkö vaimosi jotain mielialalääkettä? Voisiko hänellä olla vaihdevuodet?
Olisi keskustelun paikka. Jos vaimo ei suostu edes siihen niin ero lienee ainut ratkaisu. Toista pitää kunnioittaa eikä pitää itsestäänselvyytenä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Itse käyttäydyn noin ja syynä se, että olen toivottoman rakastunut toiseen. Ajatellen toista 90% valveillaoloajasta (lähinnä seksiä). Oma mies pelkästään ärsyttää enkä jaksa miellyttää yhtään mitenkään. Fyysinen läheisyys ällöttää ja etenkin se ärsyttää, kun mies kuvittelee että en halua seksiä! Haluan! Ja koko ajan, mutta en tippaakaan hänen kanssaan.
Sivusuhde on pelkästään "virtuaalinen" eikä tule koskaan realisoitumaan muuta kuin korkeintaan yhden kerran seksisessioon (tuskin edes sitä). Olemme molemmat perheellisiä ja asumme eri maissa.
Tämän vuoksi en halua myöskään erota tai kertoa puolisolle (loukata). Odotan että menee ohi ajan kanssa... tosin kuukausia jo mennyt eikä yhtään vielä laimene.
Jos et rakasta tai halua miestäsi niin etkö voisi erota? Miehesi varmaan rakastaa sinua mutta on samalla onneton koska ei saa vastakaikua. Kuitenkaan ei pysty eroamaan koska rakastaa ja siinä samalla riutuu. Sinä taas ärsyynnyt miehestäsi ja samalla ajattelet toista ja elät valheellisesti yhdessä. Eroa siis jo, sen verran luulisi olevan kunnioitusta nykyistäsi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetkö oma-aloitteisesti mitään? Tiedätkö mitkä vaatteet kuuluvat kenellekin lapsellenne? Tiedätkö lastesi suosikki elokuvia ja niiden hahmoja, tai minkä nimisiä kavereita heillä on? Yllätätkö vaimoasi koskaan mitenkään? Kannustatko häntä viettämään aikaa ystäviensä kanssa tarjoutumalla vaikka edes vuorokaudeksi huolehtimaan 100%:sti kodista ja lapsista? Tässä muutamia asioita mitä oma mieheni ei todellakaan osaa tai tee, ja siksi mua vain ärsyttää hänen läsnäolonsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos et rakasta tai halua miestäsi niin etkö voisi erota? Miehesi varmaan rakastaa sinua mutta on samalla onneton koska ei saa vastakaikua. Kuitenkaan ei pysty eroamaan koska rakastaa ja siinä samalla riutuu. Sinä taas ärsyynnyt miehestäsi ja samalla ajattelet toista ja elät valheellisesti yhdessä. Eroa siis jo, sen verran luulisi olevan kunnioitusta nykyistäsi kohtaan?
Mies ei tosiaan halua erota vaikka olen sanonut että en ole onnellinen enkä tiedä rakastanko edes. En pysty ottamaan vastuuta erosta yksin, lasten elämä muuttuisi niin paljon hankalammaksi ja toki itseäni mietityttää sekin olisiko oma elämäni jotenkin kivempaa yksin vai jatkamalla tässä (seksuaalisesti epätyydyttävässä) suhteessa.
Ehkä toivon että rakkaus ja halu omaa puolisoa kohtaan voisi vielä syttyä... Pariterapiaan olemme molemmat valmiita, mutta en tiedä miten löytää hyvä/sopiva. Enkä tiedä onko siitä mitään iloa niin kauan kuin en ole valmis luopumaan nautintoa tuottavasta sivusuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimolla jotakin fyysistä vaivaa? Lievää masennusta? Huono kunto? Huono itsetunto esim. oman kehon suhteen?
Kivut ja ym. seikat tekevät usein torjuvaksi ja ärtyneeksi. Elämään pitäisi saada uutta iloa ja kipinää. Jos haluat itse jatkaa liitossa, voisit kokeilla jotakin yllättävää arkirutiineja rikkovaa juttua. Ei välttämättä sen kummempaa kuin että patistat vaimon mukaan aurinkoisen sunnuntain kävelylle ja käytte juomassa kahvit jossakin; tai haet hänet yllättäen töistä joku päivä ja viet lasilliselle tai oikeastaan ihan mitä vaan mitä ette nyt tee.
Sen ymmärrän, että mies osallistuu lapsen kuluihin niin kuin kuuluukin. Mutta se tuntuu kummalliselta, miksi jotkut maksavat piittamattoman ja epäkunnioittavan ämmän elämää vuosikausia uskaltamatta tehdä uhkavaatimusta siitä, että jos touhu ei muutu niin ero on ainut vaihtoehto. Miksi kustantaa vieraaksi muuttuneen ihmisen elämää, joka ei ole pätkääkään sinusta ja asioistasi kiinnostunut. Kannattaa laatia avioehto ennen eroa. Miesten pitäisi jämäköityä näissä asioissa ja tehdä oikeat johtopäätökset aiemmin.
Usein se väsähtänyt kumppani alkaa nähdä puolisonsa uusin silmin ja kiinnostua hänestä uudelleen, jos tämä itse muuttuu jotenkin. Alkaa tehdä asioita joista nauttii ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä ilman sen väsähtäneen panosta asiaan.
Jos odottelet että vaimo muuttuu ja alkaa tehdä sinut sitä kautta onnelliseksi, saat odotella loputtomiin. Panosta tiskaamisen sijaan itseesi. Kun olet itse tyytyväinen oloosi etkä laiminlyödyn lemmikin tavoin jää odottelemaan rapsutusta, ehkä vaimosi lopulta huomaa miten kiinnostava tyyppi olet. Ja jos on niin hölmö ettei huomaa niin uusi rakkaus löytyy helpommin kun olet jo valmiiksi hyvinvoiva ja jaloillasi.
Kommenteista paistaa läpi vanha ajattelutapa: jos mies käyttäytyy huonosti, hän on kusipää. Jos nainen käyttäytyy huonosti, niin mies on kohdellut häntä huonosti.
Miten neuvoisit naista, jonka mies ei enää tunnu olevan kiinnostunut hänestä? Satsaa itseesi! Käy kampaajalla ja lenkillä. Varaa risteily ystävättären kanssa! Lakkaa olemasta itsestäänselvyys! Kun tulet iloisena kotiin kahvakuulatreeneistä, halaa miestä ohimennen, muiskauta pusu ja kuiskaa "mitäs se minun komistus on täällä puuhaillut?"
Sama pätee toisin päin. Jos jäät sinne kotiin jurnuttamaan, mikään määrä tiskaamista ja imitointia ei tee sinusta kiinnostavaa.
Kuulostaa tutulle. Auttaisin jos osaisin. Tsemppiä!