Lue keskustelun säännöt.
Onko koko elämä vaan työtä
05.03.2017 |
Pitääkö siis aina olla pään sisällön ja kaiken tavoitteena työ?
Välillä tuntuu ettei saa hetkeään hengähtää ihmisenä vaikka katsellen taivaan lintuja, kun joku jo kysyy että.mites työ.
Tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatella perheen perustamista, kun miten venyisin pääni sisältä toimistopöydälle ja sieltä.suoraan synnytyssalille kun nykymaailma ei anna vapaata työelämästä
Ja tuntuu myös ihan hullulta ja hulluna varmaam pidettäis jos tekis töitä raskaana ollessa tappiin saakka.
Kommentit (5)
Aika lailla joo, kun ei ole ihmeemmin kavereita eikä kelpaa naisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseen: kyllä on koko elämä vaan työtä. Ihminen määritellään vain ja ainoastaan työnsä kautta. Kukaan ei kysy "mitä sinulle kuuluu", vaan aina kysytään "mites töissä".
Kirjoittaja saattaa olla väsynyt ja uupunut - silloin tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin työ. Mutta kirjoittajalle sanon: jos jostain syystä et olisi työssä, niin tulet näkemään ja kokemaan yhteiskunnallisen hylkiöaseman. Olet sivussa, syrjässä, marginaalissa. Olet syrjäytynyt, ellet ole työssä.
Itse olen pitkäaikaistyötön. Joka aamu herään masentuneena, epäonnistuneena. Olen koko sukuni ainoa korkeasti koulutettu - ja ainoa työtön. Kaikki, siis aivan kaikki työikäiset sukulaiseni, ovat työelämässä, osa jopa menestyneesti. Vanhat vanhempani häpeävät minua. Isäni ei osaa keskustella kanssani mistään, koska ei voi kysellä "työkuulumisia".
Suomessa, ja muuallakin, ihminen todella arvioidaan, määritellään, lokeroidaan, koetaan ja nähdään vain ja ainoastaan työnsä kautta. Tai työnsä vuoksi. Muistelejen näyttelijä Jenni Kokanderin todenneen suorasukaisesti jossain haastattelussa, että hän nimenomaan muodostaa käsityksensä ihmisestä sen mukaan onko töissä vai ei, millä alalla, jne.
Treffeillä käyvänä miehenä tuntuu kyllä siltä että ainakin naiset antaa liian suuren painoarvon ammatille.
Multa on kysytty netissä jo ennen treffejä että mitä teet työksesi ja kun vastaan niin nainen hiljenee.
Treffeillä kun nainen kysyy ammattia ja vastaan niin huomaan naisen reaktiosta että se on pettymys.
Vaikea ymmärtää.
Sulle treffeillä käyvä mies: älä ikinä milloinkaan nolostele, häpeä, tms. ammattiasi. Se on sen naisen ongelma, eli ei todellakaan oikea kumppani sinulle. Kunhan joku hiljenevä nainen on ollut vuosia työttömänä, niin kummasti alkaa arvostaa työtä kuin työtä, ammattia ja vakiduunia. Ylpeä pitää olla, kun on työtä ja työpaikka ylipäätään. Olet kiinnostavan kuuloinen kaveri, jatka treffailua. Korosta entistä enemmän ammattiasi.
No ei ole, miksi olisi?
Lopeta työnteko.