Alkoholisti isä möykkää taas seinän takana.
Ja haukkuu äitiä huoraksi. Paluu menneisyyteen taas. Samaa paskaa kuuntelin lapsenakin ja nyt kun olen näin 42 vuotiaana käymässä vanhempieni luona niin tuntuu aika pysähtyvän. No huomenna kotiin sitten. Mites muilla onko sama meno alkoholistiperheillä vanhuudessakin?
Kommentit (6)
On niin surullista miten joillakin ihmisillä jää levy päälle. Koko elämä menee saman toistamiseen, aina vaan. Koen sen elämän hukkaan heittämisenä. Toivottomuus, vai mikä tämän saa aikaan?
Me asutaan Westendissä eikä täällä kukaan huuda. Lähiöiden ongelma varmaan.
Puutu tilanteeseen ja puolusta vanhaa äitiä. Jos kukaan ei puutu, ei se myöskään lopu.
Mulla myös alkoholisti-isä. Täytti juuri 70v ja sama rähinä, kerskunta ja sekoilu vain jatkuu. Naiset ovat hänet jättäneet ja minäkin pidän usein pitkiä taukoja jos oikein ilkeä tai häiritsevä on.
Vierailija kirjoitti:
No ainaki meillä tuntuu jatkuvan samana vuodesta vuoteen. Mihinpä se loppuis. Pahenee vaan, eli varmaan loppuu sit siihen ku joku tapetaan.
Sitäpä minäkin pelkään tai ei ehkä tapeta mutta äidillä on jo 1 rytmihäiriö ollut ja 12 vuotta sitten hain psykiatriselta kotiini asumaan taas kerran. Äitinio kumminkin juo tosi harvoin mutta ei lähde millään itsekseen asumaan kun on talo ja tontti järven rannalla ja itse istutellut ja hoitanut kaiken kauniiksi.
No ainaki meillä tuntuu jatkuvan samana vuodesta vuoteen. Mihinpä se loppuis. Pahenee vaan, eli varmaan loppuu sit siihen ku joku tapetaan.