Kyllä 50-v. Yksin jätetyn naisen elämä taitaa olla ohi?

Ei se kovin valoisaltakaan näytä. Mutta mitä pitäisi tehdä? Mitä haluat elämältä.

Sitten alat elää itsellesi. Mitä sinä haluat? Lähde tavoittelemaan sitä.

Tunnen naisen, joka viisikymppisenä lähti tavoittelemaan unelmiaan miehen kuoltua ja lasten kasvettua. Hän teki väitöskirjan ja on nyt kirjailija.

Lehdessä oli taannoin juttua kuusikymppisestä naisesta, joka ryhtyi viisikymppisenä sotavalokuvaajaksi.

Netissä kiertää meemi 80-v Rosesta, joka suoritti yliopistotutkinnon. Se oli hänen haaveensa.

Älä määrittele itseäsi sen mukaan, oletko suhteessa johonkin mieheen vai et. Koskaan ei ole myöhäistä luoda itselleen uusi tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kaikkensa panostanut rakkauteen ja jää petetyksi ja jätetyksi. Ei ole ulkonäköön panostanut eikä ulkoiseen habitukseen. Eikö niin?

No, sitten voisi vaikka vähän panostaa kumpaankin. Siinä voi tosin tulla mieleen, että ehkä olisi voinut panostaa jo vähän aikaisemmin.

Ehei. Ikäisiäsi miehiä on vapaina. Tulehan juttelemaan http://ouluchat.entrydns.org/chat

Lihanhimon saa pidettyä kurissa omin avuinkin.

Halipulaan ei oma apu auta mutta se kannattaa jättää enemmin toviksi taka-alalle kuin epätoivoisena hakea uutta halijaa. Hanki mieluumin vaikka kissa.

Sitten kakkosen neuvojen mukaan.

Se uusi tulee sitten eteen jos on tullakseen. Todennäköisesti sitten olet jo päässyt tilanteestasi paremmin yli, mieli parempi ja sitä myöten huomaamatta se ulkonäkö ja habituskin kohentunut ilman että sitä pitäisi nyt hampaat irvessä yrittää.

Näin mä ainakin toimin, toistaiseksi tuo kohta "elä itsellesi" vaihe menossa :)

M

Naisia paljon enemmän vapaana kuin miehiä tuossa iässä. Siis vähänkin kunnollisia.

Onkohan kehäkolmosen ulkopuolinen osa maastamme viisikymppiselle naiselle yhtä turn-off kuin nuorelle?

Elämä alkoi viisvitosena kun parisuhde päättyi. Miten niin elämä on ohi jos ei sitä äijää ole olkkarin sohvalla röhnöttämässä?

No miksi et ole panostanut ulkonäköösi, ois se mieskin voinut pysyä rinnallasi jos olisit. no mut ei ole myöhäistä, rupea nyt panostamaan ulkonäköösi, niin voit löytää ihan hyvin uuden miehen. Suomalaisilla naisilla on se outo kuvitelma että miehet ihastuvat siihen sisäiseen kauneuteen ja eivät piittaa ulkonäöstä tai sen puutteesta. Jos on vähänkään parempaa laatua oleva mies kyseessä, kyllä se ulkonäkö merkkaa!

En tiedä. Näin tällä viikolla tuollaisen naisen eikä hän tehnyt minua enkä minä tehnyt häntä yksinäiseksi. Joskus yksinäisyys johtuu lämpimästä ruoasta ja sen hyvästä nauttimisesta hyvässä seurassa.

No jos elämä ja sen tarkoitus pyörii miehen ja parisuhteen ympärillä, niin vaikeaahan se voi olla. Mutta voisihan aloittaja harkita sellaistakin, että tekisi omalle elämälleen jotain muuta kuin haikailisi äijien perään. Onnellinen voi olla niin monesta muustakin asiasta.

Kyllä tämä yksin jätetyn naisen elämä tuntuu olevan ohi jo nelikymppisenä. Tai onhan sitä tietysti elossa mutta ei elä, kun ei elämästään saa yksin sellaista minkälaista elämää haluaa elää eli paljon kauempana ei enää voi olla tuo "saa elää itselleen". Puuttuu puoliso, lapset ja ihan kaikki perhe-elämä hyvine ja huonoine puolineen, ystävät elää perhe-elämäänsä ja siihen ei ymmärrettävästi mukaan mahdu.

Ja ei, en istu vapaa-aikanani kotona vaan harrastan liikuntaa ja ulkoilen päivittäin ja siinä mielessä elän sellaista elämää mitä haluankin ja mitä eläisin myös perheellisenä mutta kaikki muu haluamani puuttuu eikä sitä kyllä voi korvata millään.

N40

Hölmöä puhetta ap. Itse samanikäinen, sinkku, eikä tässä mikään elämä ole ohitse. Vielä voi olla jäljellä vuosikymmeniä. Ala elämään itsellesi äläkä muille. Naama ja hiukset kuntoon sekä uusia kivoja kevätvaatteita. Asenne positiiviseksi ja nokka kohti uusia tuulia.😊

Miehet on pelkkiä rasitteita kintuissa. Onneksi en ole itse koskaan määritellyt itseäni kenenkään miehen kautta vaan olen aina pitänyt itseni kiinnostuneena erilaisista asioista - miesten ulkopuolella. Havainnut perin keveiksi miehet sisällöltään ja oman penixensä ympärillä pyörivänä ego sutturoina useinmiten. Eli itse ainakin olen vapaaehtoisesti luopunut ns miehelöistä ja voin sanoa, että ei ole ollut pyrkijöistä pulaa. Ja edelleenkin on ''yrittäjiä'' - vaan tuskin tulen ketään elämääni vakituisemmin ketään kelpuuttamaan.

Yksin me täältä joka tapauksessa lähdemme - joten tae jostain ''miehen lovesta'' on aika illuusio, kun oppii miehen psyykettä vähänkin tuntemaan.

Ikuisia mammanpoikiahan ne useinmiten on tai sitten jääneet vaille isänrakkautta ja laittaa muijat maksamaan siitä - ja yrittävät tehdä naisistaan korvikevanhempia. Harvassa on hyvät tasapainoiset miehet. Ehkä vielä kohtaan sellaisen - kypsemmällä iällä ;) Who knows..

Joo, keskimäärin enää 30 vuotta elämää jäljellä. Nyt vaan ripottelet tuhkaa päällesi ja menet keinutuoliin odottamaan kuolemaa.

Kesää kohden mummotunneli ja kolmikymppistä oria alle, ainakaan Helsingissä et jää vaille viriiliä seuraa.

Onko vieläkin naisia, joille elämä=parisuhde? Ymmärrän toki, että suhdetta voi kaivata, mutta että elämä olisi ohi jos ei ole miestä?

No et sä varmaan miestä enää löydä, mutta voit tehdä elämästäsi elämisen arvoista muilla asioilla. Ala esim. harrastamaan jotain mitä olet aina halunnut harrastaa, matkustele, tapaa ystäviä jne. Tsemppiä! :)

Vähän sama kuin 30v miehellä, joka tuli jätetyksi.

Höpö höpö ap. Minulla alkoi paljon parempi elämä viisikymppisenä, kun ei ollut enää se pallo jalassa valittamassa ja tissuttelemassa. Ehtii ja on varaa käydä kampaajalla, laitattamassa kynnet, salilla, harrastamassa, ystävien kanssa.. mahtavaa.