Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä äitini voi muuttua noin karseaksi heti kun hänellä alkoi vaihdevuodet!
03.03.2017 |
Ennen hän oli ihana, lämmin ja välittävä kaikkia kohtaan. Nykyisin valittaa ihan kaikesta ja kaikille ja kaikki on aina päin helvettiä.
Oltiin ennen tosi läheisiä ja nyt en jaksa edes nähdä häntä kun valittaa ihan kaikesta ja pätee joka asiaan, vaikka ei tietäisi asiasta mitään.
Inhottaa nykyisin koko ihminen :(
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Sattuuko itselläsi olemaan juuri murrosikä menossa? t: ennen niin rakastava teinin äiti
No se oli ja meni 10 vuotta sitten :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita kestää. Entä jos jonain seesteisenä hetkenä kertoisit äidille miltä sinusta tuntuu. Älä syyttele.
Minä muutuin myös, lapseni sanoivat siitä. Ei sitä itse edes huomaa, että on vihaisempi. Naapurin rouva vaihdevuosissa heitteli miestäni haloilla aidan yli! Ja on nykyisin jälleen oma normaali hauska itsensä.
Kyllä oli vaikeaa minullakin, yritin itsemurhaakin, varmasti johtui vaihdevuosista.
Nyt olen 53.
Vierailija kirjoitti:
Koita kestää. Entä jos jonain seesteisenä hetkenä kertoisit äidille miltä sinusta tuntuu. Älä syyttele.
Minä muutuin myös, lapseni sanoivat siitä. Ei sitä itse edes huomaa, että on vihaisempi. Naapurin rouva vaihdevuosissa heitteli miestäni haloilla aidan yli! Ja on nykyisin jälleen oma normaali hauska itsensä.
Kyllä oli vaikeaa minullakin, yritin itsemurhaakin, varmasti johtui vaihdevuosista.
Nyt olen 53.
Oikeesti? Nyt kalisee hampaat. Mulla on vasta ensimmäinen vuosi menossa, itkuinen olen vähän väliä ja kiukkuinen harva se päivä, mutta kun elämäntilanne on antanut noihin syytä, en ole miettinyt hormonien osuutta.
Pahus kun naapuriin on sata metriä, tulee olkavarret kipeeksi jos pitää sinne asti halkoa heittää.
Mä olen muuttunut myös, mutta mulla ei ole miestä tai lapsia joten kukaan ei kärsi siitä paitsi työkaverit. Mutta minä, joka ennen olin ujo ja myöntyväinen, huomaan muuttuneeni päättäväiseksi, kovaääniseksi pirttihirmuksi joita jotkut kollegatkin pelkäävät. Pomo ja asiakkaat tykkää pääosin, heistä minussa on nykyään ihan uudenlaista "draivia" ja suorapuheisuutta. Mutta tiedän että jotkut kollegat pitävät minua ahdistavana riivinrautana ja joskus itsekin häpeän kaikkea sitä suorapuheista paukutusta jota suustani tulee ulos lähes automaattisesti ;)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen muuttunut myös, mutta mulla ei ole miestä tai lapsia joten kukaan ei kärsi siitä paitsi työkaverit. Mutta minä, joka ennen olin ujo ja myöntyväinen, huomaan muuttuneeni päättäväiseksi, kovaääniseksi pirttihirmuksi joita jotkut kollegatkin pelkäävät. Pomo ja asiakkaat tykkää pääosin, heistä minussa on nykyään ihan uudenlaista "draivia" ja suorapuheisuutta. Mutta tiedän että jotkut kollegat pitävät minua ahdistavana riivinrautana ja joskus itsekin häpeän kaikkea sitä suorapuheista paukutusta jota suustani tulee ulos lähes automaattisesti ;)
Minustakin on kovaa vauhtia tulossa rohkea, hyökkäävä riivinrauta. En pelkää enää sanoa jos on sanomisen paikka eikä mua hävetä jos mä näyn ja kuulun ja sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tervetuloa tänne joukkoon julmaan sitten n. 25 vuoden päästä (arvioin, että ikäsi on nyt n. 25 v)! Sittenpähän tiedät!
Tiedän muutaman tapauksen jossa nainen on kirjaimellisesti seonnut, vaihdevuosien takia ja viety ambulanssilla. Ja kyllä, nämä tapaukset tiedän sen verran tarkkaan, että käytöksen takaa ei löytynyt mitään muuta syytä (päihteiden käyttöä tai mielenterveysongelmaa). Vain vaihdevuosien aiheuttamat käyttäytymisen ja ajattelutavan muutokset, jotka ajoivat pikkuhiljaa siihen pisteeseen että kyseisellä ihmisellä "keitti yli" tavalla joka vaati välitöntä sairaalahoitoa. Vaihdevuodet voivat pahimmillaan muuttaa koko ihmisen aivan kuin toiseksi persoonaksi ja ikävä kyllä ne useinkin ovat niitä negatiivisia puolia, joita esiin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ottavat paljon erojakin viisissäkymmenissä. Ikään kuin suomut putoavat silmistä, kun tajuavat eläneensä elämänsä muiden passareina ilman omaa ääntä.
Estrogeeni tekee naisesta pehmeän ja sovittelevan, niin on luoja tarkoittanut.
Tämä sama aloitus on ollut täällä monta kertaa. Mikähän mahtaa ap. olla miehiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs sen tietää, että vaihdevuodet on päällä? Loppuuko menkat ensin, vai? N48
Vierailija kirjoitti:
Naiset ottavat paljon erojakin viisissäkymmenissä. Ikään kuin suomut putoavat silmistä, kun tajuavat eläneensä elämänsä muiden passareina ilman omaa ääntä.
Estrogeeni tekee naisesta pehmeän ja sovittelevan, niin on luoja tarkoittanut.
Niin se taitaa olla että se estrogeeni sen tekee. Minusta jotenkin hassua ajatella, että olin ujo, arka hissukka ilmeisesti lähinnä estrogeenin takia, mutta niin sen täytyy olla koska minusta on kuoriutunut ihan eri ihminen vaihdevuosien myötä. Aikaasaava, päättäväinen, mitään tai ketään pelkäämätön. Tavallaant osiaan vähän miehinen luonteelta, sellainen suoraviivainen ja ei-vatvoskeleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sen tietää, että vaihdevuodet on päällä? Loppuuko menkat ensin, vai? N48
Usein oireita alkaa ns. esivaihdevuosioireina jo 5-10 vuotta ennen kuukautisten loppumista.
Höpönpöpön. Vaihdevuodet ovat ihan yksilöllinen juttu, eikä kenenkään niitä tarvitse pelätä. Jos oireet ovat jollakin kovin pahat, hormonilääkitys auttaa. Ja kaikilla ne eivät OLE mitenkään pahat.
Sitä paitsi. Vaihdevuodet eivät tee kenestäkään sekoboltsia, jos ei itse anna itselleen LUPAA käyttäytyä miten sattuu.
Tämä on sama asia kuin PMS-oireiden ja raskauden aiheuttamien mielialavaihteluiden kanssa. Toisilla hormonit vaikuttavat enemmän kuin toisilla. Mutta lisäksi osa katsoo, että "hei, mä saan olla kuin perseeseen ammuttu karhu, koska PMS".
No juu, on se ymmärrettävää, että mieli voi olla kärttyinen, mutta ei se mikään avoin valtakirja silti ole.
Toki on niinkin, että jos päälle tulee oikeasti voinnin tukalaksi tekeviä asioita, kuten vaikka huonounisuus ja jatkuvat hikoiluaallot, niin on aika ymmärrettävää sekin, että silloin on pinna piukilla.
MUTTA kaikilla ei noin ole. Esimerkiksi itselläni ei ole ollut PMS-oireita, ei raskauden takia mielialan heittelyä, eikä vaihdevuodet vaikuttaneet mielialaankaan. Aina olen ollut aika topakka ja itsevarma, mutta en edelleenkään raivoa sutena kenellekään tai valita koko aikaa. Aika iisisti on mennyt oireet, kuukautiset menevät ja tulevat miten sattuu, hikoiluttaa hiukan ja sydämen rytmihäiriöt ovat lisääntyneet - mutta muuten ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaisiko ajatella että se on biologiaa kun estrogeeni vähenee.
Siihen on olemassa hormonikorvaushoitoa. Jotkut voi käyttää rauhoittavia lääkkeitä jos oikein keittää. Myös liikunta lievittää oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sen tietää, että vaihdevuodet on päällä? Loppuuko menkat ensin, vai? N48
Usein oireita alkaa ns. esivaihdevuosioireina jo 5-10 vuotta ennen kuukautisten loppumista.
Millaisia ne oireet on? Mulla elämässä ollut iso kriisi just, menetin elämäni rakkauden ja koitankin miettiä, että mikä on normaalia ja mikä ei? Ahdistus, unihäiriöt, yöhikoilu? Kuuluuko ahdistukseen vai johonkin menopaussin alkamiseen vai molempiin? Kertoisko joku, mitä oikeita tulee jos ei mitään pngelmia muuten?
Vaihdevuosien demonisoinnin historia on mielenkiintoinen. 1700-luvulla vaihdevuosi-ikäiset naiset olivat kovia harrastamaan seksiä, kun raskauden pelko oli poistunut. Näitä naisia alettiin nimitellä nymfomaaneiksi ja hulluiksi. Uskonnon taholta tuleva moralisointi on siis luonut leiman kammottaviin vaihdevuosiin. Olisiko aika alkaa suhtautua toisella tavalla.
Ap, koita jaksaa ja kestää. Uskon, että sinusta tuntuu hankalalta ja varmasti myös äidilläsi on hankalia tuntemuksia.
Kirjoituksesi osui niin kohdalleen, kun minulle on käynyt samoin. Olen 53 vuotta. Mies joutuu kuuntelemaan purkauksiani päivittäin, töissä koitan sinnitellä. Hiottaa ja ottaa hermoon aika pienestä, vaikka yritän olla oma rento itseni. Eiköhän tämä helpota jossain vaiheessa. Kevättä kohden!
Vierailija kirjoitti:
Höpönpöpön. Vaihdevuodet ovat ihan yksilöllinen juttu, eikä kenenkään niitä tarvitse pelätä. Jos oireet ovat jollakin kovin pahat, hormonilääkitys auttaa. Ja kaikilla ne eivät OLE mitenkään pahat.
Sitä paitsi. Vaihdevuodet eivät tee kenestäkään sekoboltsia, jos ei itse anna itselleen LUPAA käyttäytyä miten sattuu.
Tämä on sama asia kuin PMS-oireiden ja raskauden aiheuttamien mielialavaihteluiden kanssa. Toisilla hormonit vaikuttavat enemmän kuin toisilla. Mutta lisäksi osa katsoo, että "hei, mä saan olla kuin perseeseen ammuttu karhu, koska PMS".
No juu, on se ymmärrettävää, että mieli voi olla kärttyinen, mutta ei se mikään avoin valtakirja silti ole.
Toki on niinkin, että jos päälle tulee oikeasti voinnin tukalaksi tekeviä asioita, kuten vaikka huonounisuus ja jatkuvat hikoiluaallot, niin on aika ymmärrettävää sekin, että silloin on pinna piukilla.
MUTTA kaikilla ei noin ole. Esimerkiksi itselläni ei ole ollut PMS-oireita, ei raskauden takia mielialan heittelyä, eikä vaihdevuodet vaikuttaneet mielialaankaan. Aina olen ollut aika topakka ja itsevarma, mutta en edelleenkään raivoa sutena kenellekään tai valita koko aikaa. Aika iisisti on mennyt oireet, kuukautiset menevät ja tulevat miten sattuu, hikoiluttaa hiukan ja sydämen rytmihäiriöt ovat lisääntyneet - mutta muuten ihan ok.
Höpönpöppöö silloin kun itse pääset helpolla, etkä tiedä muusta mitään?
Sattuuko itselläsi olemaan juuri murrosikä menossa? t: ennen niin rakastava teinin äiti