Mommy be good

Up

Joo, en erityisesti tykkää minäkään. En tiedä millainen on oikeasti, kun en tunne, mutta kirjoitusten perusteella tulee kuva lapsellisesta, angstaavasta draamaqueenista joka kuvittelee että koviksena esiintymisessä ja "muiden mielipiteille äänekkäästi vitut haistattelemisessa" (kirjaimellisesti) on jotain hienoa ja ylpeilemisen aihetta. Kypsymättömän oloinen.

No, näitä riittää. Kaikki me ollaan keskenkasvuisia oltu, osa meistä kasvaa, osa ei. Näillä mennään.

Kaikkea hyvää toivon hänelle ja perheellensä silti, varmasti parhaansa yrittää, enkä väitä että on helppoa tuollaisen lauman kanssa. (..en malta olla sanomatta silti, että ehkä olisi helpompaa, jos osaisi/opettelisi itse ensin vähän rauhoittumaan..?)

Up

Onko kaikissa erikoislapsiperheissä tuollaista? Lapsilla ei mitään tapoja? Kiroilevat, huutavat ja raivoavat. Äiti samanlainen. 

Mikä tän uusimman kirjoituksen pointti oli?

up

Up

Up

Onhan hän aika rönsyilevä tyyppi. Olen lukenut hänen juttuja ja välillä miettinyt, että apua. Nämä on tullu lähinnä siitä, että ei tarvitse pestä hampaita tai syödä tai mennään kuumeessa ulos ja huudetaan vittua. Onhan se erilaista ku kotona on monta erityislasta ja vanhemmalla on myös samoja haasteita, mutta perustaitoja pitäisi jaksaa opettaa.

Aina ei voi mennä sieltä mistä aita on matalin. Vaikka mieli tekisikin.

Kommentistani huolimatta minusta kirjoituksista huokuu rakkaus omia lapsia kohtaan, vaikka kaikki meneekin välillä päin persettä.

Musta hänestä näkyy että on itsellä ADHD tai jotain sne tyyppistä oireilua ainakin ja taitaa olla jossain postauksessa sen sanonutkin. Siihen nähden impulsiivisuus ja esim. monilapsisuus ovat varsin ymmärrettävissä, samoin esim. blogitoiminta. Huomionhakuisiuus on yksi melko tyypillinen adhd piirre ja siinä ei ole mitään pahaa. Suomalaisille se on aika vierasta ja helposti ajatellaan kuka tuokin luulee olevansa. Monet kommentoijat voisivat harrastaa kriittistä itsetutkiskelua. Ei kaikki ole samanlaisia hillittyjä keskiluokan edustajia, onneksi. Häpeä ja vaatimattomuus "ei tehdä itsestä mitään numeroa" ajattelu on vanhanaikaista, yritetään päästä siitä jo eroon.

Mielestäni hänestä paistaa leijonaemomainen rakkaus omia lapsia kohtaan ja häntä selvästi ajaa tarve saada erilaisuus ja erityistarpeisuus pois marginaalista kaiken kansan tietoisuuteen. Siksi hän tuo esiin omaa elämää ja itekin erityslapsen vanhempana arvostan näitä pyrkimyksiä. Sitä kuitenkin mietin että miten hänen lapset julkisuuteen suhtautuvat, nyt tai tulevaisuudessa. Leimaako se heitä? En tarkoita että missään nimessä pitäisi piilotella erityisyyttään, ei, mutta sen diagnoosin lisäksi ihminen on paljon muutakin. Ite vierastan kaikenlaisia lokeroita ja uusiin ihmisiin tutustuessa en esim. kerro heti alkuun lapsen erityisyydestä ellei se ole tilanteeseen nähden oleellista. Samasta syystä vierastan sitä että heti alkuun tulisi aikuisten kertoa ammatti, miksi ihmeessä? Ihmiset ihmisinä ilman ennakkoluuloja vahvistavia leimoja. Miten paljon ympäristön tulee erityistarpeisiin lapsiin sopeutua ja miten paljon erityistarpeistne tulee sopeutua ympäristöön, se on jatkuvaa tasapainoilua näin vanhemman näkökulmasta.

Ai niin, se vielä että kommentit tyyliin "mitäs teki noin monta lasta, syyttäköön itteensä" ei ole rakentavia enkä ymmärrä niiden kirjoittajien tarkoitusperiä. Miksi jälkiviisastella, osoittaakseen oman ylemmyytensäkö? Jos näin on, voisi rehellisyyden nimissä suoraan kirjoittaa "halveksin heitä koska ovat tehneet monta lasta ja koen olevani paljon parempi. " Itsetunnoltaan tervehenkismemät voivat sitten keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, niihin kun pystyy vaikuttamaan.

Tietysti voisi myös ajatella lastensa tulevaisuutta ja miettiä mitä julkaisee.

Tunnen kyseisen henkilön, en nyt mikään paras kaveri ole mutta säännöllisesti tekemisissä. Varmasti rankkaa heillä, mutta ärsyttää kun tämän äidin mielestä _KAIKKI_ maailmassa pitäisi olla järjestetty niin että ADHD/autismi/tourette jne otetaan huomioon. Tyyliin että Prismassa ei pitäis olla niin paljon vihreetä väriä kun siellä voi käydä aistiyliherkkyydestä kärsiviä jne, ihan absurdeihinkin juttuihin vedetään sairaudet jne mukaan. Tuntuu myös olevan sellainen käsitys, että erityislapsilta ei voi vaatia mitään käytöstapoja... 

Häiritsee kyllä, että lapsilla ei ole mitään käytöstapoja. Tunnen monia erityislapsia, joilla käytös kyllä kunnossa.

Up

Itsellä neljä lasta, joista yksi erityislapsi. Ei todellakaan hajota paikkoja, kuseskele kenenkään kumisaappaisiin jne jne. Kuulostaa melko järkyttävältä noiden lasten käyttäytyminen, vaikka olisi mikä diagnoosi niin kasvatuksella on myös osansa.

Ihanaa, että jotkut miut ovat kanssani samaa mieltä.

Up

Up

Tää nainen on ihan pipi oikeasti, ei kannata kirjoitella. Hän ei edes tiedä missä käyttää lapsiaan hoidossa, kertoo neurologista ja siellä ne istuu psykalla. Lapset käytös ongelmaisia siis oikeasti käytös ongelmaisia, voihan siellä taustalla olla muutakin mutta käytös pulmiin tarvitsivat apua. Valittaa että ei kavereita, en antais omanikaan leikkiä noiden kanssa ja omani on nepsy jolla tosin ei käytöksessä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikissa erikoislapsiperheissä tuollaista? Lapsilla ei mitään tapoja? Kiroilevat, huutavat ja raivoavat. Äiti samanlainen. 

Ei todellakaan ole! Kasvatuksella iso osa myös erityislapsen kasvatuksessa, se on helppoa diagnooseilla selitellä. Noiden lapsien käytös ei kuulu mihinkään diagnoosiin esim aspergerit ilman käytöshäiriöitä ovat todella sääntötarkkoja yms tuo äiti antaa ihan väärän kuvan millaisia ovat esim ne aspergerit.