Oon joutunut elämässä nurkkaan

Parisuhde, miehen kämppä, työ, arki. Siinä normikuviot. Ihan tavallista elämää ulkopuolelta.

Sisältä olen rikki. Joudun törsäämään päivittäin valtavasti voimavaroja pitääkseni itseni kasassa ja etten käy kenenkään päälle. Takana on koulukiusatun lapsen menneisyys, ongelmia kotona ja repaleinen nuoruus. Katto on aina ollut pään päällä, vaatteita ja ruokaa, joten siitä ei ole kiinni.

Mistä kaikki paha olo johtuu on perus fiilis siitä, että olen aina se kiusattu ja löytyy aina uusia ihmisiä nälvimään ja kiusaamaan. En ole kynnysmatto vaan päinvastoin, ruutitynnyri. Ja pelkään joka hemmetin päivä milloin mulla menee kuppi nurin ja käyn jonkun päälle.

Haluaisin vaan joka päivä aamulla herätessä avata viinapullon ja antaa vaan mennä. Mitä muutakaan musta kuitenkaan tulee kuin joku tilastomerkintä ja päivittelyn aihe?

Suhdekaan ei tuo turvaa kun molemmin puolin on ollut juomista ja pahoinpitelyä. Ja jos eroan päädyn taas irtosuhteisiin sekä epäilen, että juominen lähtisi lopullisesti käsistä.

Työ on ainoa asia joka sujuu tällä hetkellä elämässä. En vaan tiedä miten nuppi kestää. On se jotenkin kestänytkin 30 vuotta.

Kiitos ja anteeksi.