nuorena äidiksi?
olen 19.v ja ihan älytön vauvakuume :) tätä on jatkunu jo monta kuukautta, mutta en vaan oo uskaltanu kauheesti asiasta puhua... tosin kihlatulleni oon puhunut, mut hän ei asiasta innostunu mitenkään kovasti, vielä :) Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsen täytyy olla toivottu ja rakastettu, ja nyt tuntuu siltä että olisin valmis. Valmistun toukokuussa ammattiin ja sen jälkeen olis aivan ihanaa saada lapsi. Haluisin kuulla teiltä kokemuksia ja onko nää mun halut ihan hulluja?? eniten kyllä jännittää miten vanhemmat suhtautuis jos puhuisin asiasta, vaikka aina on kaikkessa kannustettu ja ymmärretty. Kannattaako vielä odottaa vai mitä teen ?? päätös on niin suuri, ettei sitä ihan yhtäkkiä voi päättää... ja haluiaisin todella kuulla kokemuksia ja mielipoteitä??
Kiitos :)
Kommentit (5)
Me saimme pikkuisen kun olin juuri täyttämässä 19, mies on 22. Hyvinkin suunniteltu ja toivottu lapsi on. Opiskelut jäi kesken, mutta jatkan niitä jahka raaskin pojun jättää hoitoon.
Meillä ei lähdöt tms ole vaikeutunut mitenkään mainittavasti ja kaikki muutenkin mennyt hienosti. Toisaalta poju on aika erikoinen; tykkää pukemisesta,riisumisesta, vaipan vaihdosta, alkoi 2kk nukkua yöt, innoissaan maistelee soseita, on iloinen ja leppoisa. Eli kaikin puolin helppo vauva (tähän asti:D) ..
Vaatiihan tämä sitoutumista hurjasti, omia menoja on tuskin lainkaan (en kyllä niitä kaipaakkaan), jos vauva on vaativa saattaa olla yhteinen aika kortilla miehen kanssa.
Kannattaa miettiä kaikista näkökannoista. Miettikää myös rahatilanne, jos jäät opiskelemasta äitiyslomalle on äitiyspäiväraha minimi eli jos miehen tulot eivät ole erityisen hyvät joutuu penniä vähän venyttämään.
Sukulaisia on turha miettiä, se on oma elämäsi ei heidän.
Meillekkin saattaapi olla toinen tulossa, esikoinen on vasta alle 4kk ;)
Mielestäni kannattaa vielä odottaa sen verran , että miehesikin on valmis vanhemmuuteen ja haluaa todella sen lapsen kanssasi.
Vanhempani ovat aina sanoneet, että koulu ja ammatti ensin sekä rahaa hieman takataskuun ennen lasta, mutta kuinenkin lapset kannattaa tehdä nuorena (meillä tarkoittaa alle 30vee.) kun vielä jaksaa valvoa öitä ja touhuta... Äitini puhuu kokemuksestaan, kun saivat esikoisen ja äiti meni sen jälkeen koulunpenkille. Hänellä oli rankkaa nousta aamuviideltä ja tulla illalla puoli kuusi takaisin kotiin. Aika tyttären kanssa jäi vähäiseksi. Mutta hyvin he silti pärjäsivät...
minä sain poikani kun olin juuri täyttänyt 18 ja hyvin on mennyt.paljon muuttui elämä,mutta hyvällä tavalla.jos,ensin keskittyy opiskeluun,uraan,asuntolainan maksuun...ym.huomaa pian että lapset ei tule tilauksesta.nyt olen 29 ja toista lasta ollaan yritetty 2vuotta,kyllä harmittaisi,jos nuorena oltaisiin oltu viisaita ,eli opiskeltu ym.mitä nyt kuuluu tehä ennen lapsia.olen tosi tyytyväinen teiniäitiyteeni!!!!!ystävistäni moni yrittää saada lasta tuloksetta ja kaikki ollaan kolmekymppisiä.jos lapsen/lapset tekee nuorena voi opiskella ja luoda uraa sen jälkeen.
Muistan, että minullakin oli 19-20 -vuotiaana vauvakuume. Lähdin kuitenkin opiskelemaan ja vauvakuumekin jäi siltä osin, esikoinen synty vasta ollessani 27 v. Näin jälkeenpäin katsoen ratkaisu oli täysin oikea, ei minusta olisi vielä alle parikymppisenä ollut äidiksi. Mutta tässä asiassa täytyy tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta.
Muista kuitenkin, että lapsi on valtava vastuu ja se sitoo sinua pitkään. Ei riitä, että sinä haluat lapsen, kyllä sen miehenkin täytyy sitä lasta haluta. Ihan tosissaan.
Ja vielä noista menemisistä. Vauva ei rajoita pelkästään iltamenona ja muita " raakkumisia" vaan niin kuin tuossa jo aiemmin todettiin, kauppaan lähteminenkään ei ole enää ihan helppo juttu mistään säännöllisistä harrastuksista puhumattakaan. Enää ei käydä päivittän jumpassa tai kuntosalilla, lenkkeilemässä, taidekerhossa.. mitä kukin nyt harrastaakaan. Tokihan lapsen voi viedä hoitoon, mutta miksi sitten tieten tahtoen hankkia lasta, jos se on enemmän hoidossa kuin vanhempiensa kanssa? Äitiysloman aikana hoitoon vieminen on ehkä helpompaa, mutta eipä enää sitten kun palaat töihin/kouluun. Lasta ehtii nähdä illassa 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja jos senkin ajan illasta viettää harrastuksissa, niin ei lapsen kanssa ehdi juurikaan olla.
Jos sinulla on tuttuja / sukulaisia, kenellä on pieniä lapsia, kannattaisi käydä tutustumassa lapsiperheen arkeen muutaman (koko)päivän ajan. Sen jälkeen on paljon helpompi tehdä ratkaisunsa!
Itse olen tullut nuorena äidiksi (16 v). Minulle se on sopinut hyvin. Nyt kuumeillaan neljättä yhteistä lasta.
Kukaan ei voi puolestasi sanoa, oletko/oletteko valmiit vanhemmiksi. Teidän kannattaa tarkkaan miettiä kaikkea sitä mitä vauva tuo tullessaan sen ilon ja onnen lisäksi. Vauva tuo tullessaan paljon vastuuta ja huolta. Edes kauppaan lähtö ei ole niin yksinkertaista, saati sitten yhteisen kahdenkeskisen illan järjestäminen. Jos olette valmiit ottamaan vastuun vastaan iloineen ja murheineen, niin siitä vain " vauvatilaus menemään" !
Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä nuorena, mutta kaikkein tärkeintä on saada lapset, kun on itse siihen valmis! Ulkopuolisten mielipiteet voi heittää romukoppaan!!!